Herran päivä

Minä olin hengessä Herran päivänä. (Ilm. 1:10)
b2ap3_thumbnail_Herran-piv.jpg

Viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, Herran päivänä vietämme ehtoollista (vert. Ap.t. 20:7); mitä ehtoollinen sinulle merkitsee ja miksi tarvitsemme ehtoollismessua ja sanajumalanpalveluksia?

Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. (1. Kor. 16:2); kolehti; miksi on tärkeää uhrata Jumalan valtakunnan työn hyväksi?

Miksi juuri viikon ensimmäinen päivä on Herran päivä, eikä lauantai?

Minkälainen on sinun mielestä onnistunut pyhäpäivä ja mitä siihen kuuluu?

Kun aika on täyttynyt, on Herran päivä (vert. 1. Tess. 5:1-11), kun Jeesus tulee takaisin suurella voimalla ja kunniassa; tule, Herra Jeesus; minkälainen toivo sinulla on?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Lähtökohta on se, että meidän vilpittömät rukouksemme, katumuksemme, anteeksipyyntömme Jumalalle ovat kaikki vajaata, kuuliaisuudestamme puhumattakaan, vaikka motiivina ei ole pelastus vaan rakkaus, joka sekin on vajaata. Jumala kuitenkin pyytää meitä näitä tekemään. Ja jotta Jumala voi nämä hyväksyä, niin Jeesuksen ristintyö pitää lukea näiden kaikkien asioiden päälle. Siksi kaiken pohjana on armo. Miten muuten voisi ollakaan kun kaikki mitä ihminen tekee vaikka kuinka vilpittömästi, on vajaata.

    No, nyt kun asia on näin, niin voimmeko tämän tähden jättää jonkin Jumalan ohjeen seuraamatta tietoisesti ja selittää, että koska kaikki on vajaata ja siksi kaikki perustuu armoon, niin minun ei tarvitse tuota ohjetta seurata ja silti pelastun? Eipä tietenkään. Jeesuksen ristintyötä ei voida lukea tietoisen synnin päälle, josta ei tahdota tehdä parannusta. Vaikka tuo parannus on vajaata, niin silti se tarvitaan.

    Kun Jumala kutsuu ihmistä, niin tällöin ihmisellä on mahdollisuus vastata kyllä tai ei. Jos ihminen vastaa kyllä, niin tämäkin on vajaata ja tämä ei riittäisi, ellei tähän ”kyllä” päälle luettaisi ristintyötä. Vaikka tuo ”kyllä” on vajaata ja siihen täytyy lukea armosta ristintyö, niin silti ihmisen on otettava kantaa kyllä tai ei. Jos ihminen ei vastaa kyllä, niin hän ei pelastu. Näin huomataan, että vaikka kaikki perustuu armoon, niin ihmisen ratkaisulla vaikka se on vajaa, niin sillä on ratkaiseva merkitys hänen pelastukseensa. Ja on myös muistettava, että tuo ”kyllä” ei pidä sisällään vain halua uskoa Jeesukseen, vaan myös Jeesusta.

  2. ” Jeesuksen ristintyötä ei voida lukea tietoisen synnin päälle, josta ei tahdota tehdä parannusta.” ?
    Eikö Jumalan armo ole ehdotonta ? Raamatun mukaan Jumalan armo on aina; ”ansioton rakkaus meidän osaksemme”. Tällaista Jumalan täydellistä armoa ei sovi täydentää millään ihmisen itsensä parantelemisella ja paremmaksi tulemisella.
    Parannus on Raamatun ja kristinoppimme mukaan katumusta ja uskoa. Vieläpä sellaista uskoa jossa meiltä ei vaadita yhtään mitään, vaan sen sijaan annetaan lahjaksi ilmaiseksi.
    Näin kristikunta on aina uskonut ja opettanut, tästä emme voi luopua, eikä antaa periksi, sillä Jeesus Kristus on ansainnut kaiken sen, mitä meiltä vaaditaan ja mikä meiltä puuttuu, Tämän kaiken saamme uskossa omistaa itsellemme, Siinä on, ja sitä on, Jumalan täydellinen armo ansiottomalle.

  3. ”Jeesuksen ristintyötä ei voida lukea tietoisen synnin päälle, josta ei tahdota tehdä parannusta.” Mitä on synti? Onko se joku Jumalan tahdon vastainen pahe, josta pitäisi tehdä parannus vai onko synti se asenne, että ’ei tahdo tehdä parannusta’. Minä olen jälkimmäisen ajatuksen kannalla.

  4. Martti Pylkkänen, kiitos hyvästä kommentista. Ajattelen samoin. Meillä on elämän aikana tehty ties mitä syntejä. Emme edes muista kaikkea, joten niiden kaikkien tunnustaminen on mahdottomuus.

    Martti Luther kirjoittaa (Gal. 3:1) armosta seuraavaa:

    Nämä kaksi käsitettä, armo ja rauha, sisältävät siis koko kristillisyyden: armo anteeksiannon ja rauha iloisen, levollisen omantunnon. Mitään rauhaa ei ole, ellei syntiä ole annettu anteeksi. Lakihan syyttää ja kauhistaa omaatuntoa synnin vuoksi. Omastatunnosta syntiä eivät pyyhi pois pyhiinvaellukset, valvomiset, vaivannäkö, harjoitukset, paastot eivätkä mitkään teot – ne vain kasvattavat syntiä. Kuta enemmän me näemme vaivaa ja hikoilemme hävittääksemme synnin, sitä pahempana se meillä on. Se voidaan pyyhkiä pois yksin armolla, ei millään muulla. Tämä on opittava mahdollisimman hyvin. Sanat ovat tosin helpot ymmärtää, mutta koetuksen hetkellä on sydämen peräti vaikea päätellä, että yksin armo antaa meille synnit anteeksi ja rauhan Jumalan kanssa, siinä eivät auta mitkään muut keinot, sen paremmin taivaalliset kuin maallisetkaan.

    Tätä oppia maailma ei ymmärrä. Siksi se ei sitä myöskään siedä eikä voikaan sietää. Se kerskuu vapaalla tahdollaan, meidän omilla voimillamme ja teoillamme, joilla muka voi ansaita ja hankkia armon ja rauhan eli anteeksiannon ja iloisen omantunnon. Mutta mahdotonta on omaatuntoa rauhoittaa ja ilahduttaa, ellei se saa rauhaa siitä armosta, joka on yhtä kuin Kristuksessa luvattu anteeksianto. Monet ovat tosin nähneet paljon vaivaa, kun ovat keksineet sääntökuntia ja harjoituksia rauhoittaakseen omaatuntoaan, mutta sillä keinoin he ovat vajonneet yhä useampiin ja suurempiin vaivoihin ja onnettomuuksiin. Kaikki nuo harjoitukset ovat omiaan pelkästään pahentamaan epäilyä ja epätoivoa. Eipä ole rauhaa minun luissani eikä sinunkaan, ellemme kuuntele armon sanaa ja jää sen varaan vakaina ja luottavaisina.

  5. Martti Pentti, kiitos hyvästä pohdistamme. Kirkon sanasto (evl.fi) selittää syntiä seuraavasti:

    Synnin käsitteessä erotetaan tekosynti ja perisynti. Tekosynti on yksittäinen paha teko. Yksittäiset pahat teot nousevat perisynnistä, joka merkitsee ihmiskunnan Jumalan hyvän tahdon vastaista perusasennetta. Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmiskunnan syntiinlangenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta. Synti on pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.
    Perisynnin hedelmiä ovat ne teot, joita kymmenen käskyä kieltää tekemästä. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan näitä perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat esimerkiksi epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos.

    Synnistä ei voi irtautua omin voimin, vaan vain Pyhän Hengen vaikutuksesta armonvälineiden kautta. Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen.

    http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Synti

  6. >>”Jeesuksen ristintyötä ei voida lukea tietoisen synnin päälle, josta ei tahdota tehdä parannusta.”>>>
    Ihminen ei voi tahallaan elää synnissä ja samalla luottaa armoon, käy ilmi Roomalaiskirjeessä 8:8. Se on ihan klassinen luterilainen opetus.
    Se olisikin kätevää mennä rosvopäällikkönä pyytämään Jumalalta siunausta seuraavalle keikalle.
    Ihan eri juttu on tuntea heikkoutensa, taistella sen kanssa ja turvautua sovitukseen ja nousta jälleen uuteen elämään voimaa kuuliaisuuteen pyytäen.
    Viettää lepopäivä sunnuntaina ei kuitenkaan ole vapasti synnissä elämistä.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.