Herran päivä

Mutta jos ihminen ymmärtää, että Jumala on asettanut lepopäiväksi jonkun tietyn päivän ja silti ei tahdo juuri tuota päivää viettää, niin tällainen juuri kertoo Martin peräänkuuluttamasta asenteesta ja tämä on syntiä Jumalaa kohtaan. Ja jos tällainen asenne ei muutu, niin seuraukset Raamatun valossa tiedetään.

jorma > Lepopäivän vietto on sisältökysymys, ei kalenterikysymys.

V: Onko se myös kalenterikysymys, niin sen määrää Jumala, emme me. Ja Raamatun mukaan se on myös kalenterikysymys. Valitettavasti Jumala ei ole jättänyt ihmiselle mahdollisuutta itse valita mitä päivää pitää pyhäpäivänään.

Edelliset tekstit osoittavat, että armo ei ole ehdoton. Pietari myös sanoo, ”Kääntykää… jotta syntinne annettaisiin anteeksi” Ap.t.2:38 ja ”Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois” Ap.t. 3:19.

jorma > Toivottavasti kukaan ei tosissaan luule, että ihmisen kääntyminen tuottaa hänelle pelastuksen. Pietarin sanathan ovat laillista puhetta, eikä siinä ole vielä vapautta.

V: Tarkoitatko, ettei Pietarin pyytämää kääntymistä ja katumista tarvita, ennen anteeksisaamista? Pietari sanoo, että tarvitaan ja sitten hän lupaa vapauden. Tuottaako nyt kääntyminen ja katuminen pelastuksen? Jos se tuottaisi, niin Jeesuksen ei olisi tarvinnut kuolla. Kääntyminen ja katumien ovat vastausta Jeesuksen kutsuun ja jos tätä ei tehdä, niin Raamatun mukaan ei voi pelastua.

jorma > Katuminen on rakastavan Jumalan ensimmäinen armotyö ihmisessä,

V: Jumalan armotyötä on todella se, että ihminen tulee synnintuntoon ja sitten ihmiselle annetaan mahdollisuus kääntyä ja katua. Mutta Raamattu selvästi osoittaa, että Jumala ei pakota meitä kääntymään ja katumaan, eikä hän käänny ja kadu meidän puolestamme, vaan ihmisen on itse tämä valittava jos tahtoo, silloin kun Jumala sitä hänelle tarjoaa. Siksi Jumala sanoo, ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” Hepr.4:7.

jorma > …ei siitä voi koitua mitään etua Jumalan edessä.

V: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän” Ilm.3:20. Oven kahva on sisäpuolella ja Jeesus ei sitä avaa, vaan ihmisen on se avattava, silloin kun hän kuulee Jeesuksen äänen. Kaikki ei avaa, mutta toiset avaavat. Tarkoittaako tämä silloin sitä, että oven avaaminen Jeesukselle on jokin etu tai ansio Jumalan edessä? Ei tietenkään. Kun joku putoaa jäihin ja toinen lähtee henkensä uhalla tarjoamaan tälle pelastusköyttä ja heittää sen sitten avantoon, ja kun nyt avannossa oleva tahtoo pelastua ja ottaa köydestä kiinni, niin onko tämä jokin etu tai ansio? Kun tullaan rannalle, niin alkaako tämä pelastettu julistaa kuinka hyvä hän oli kun halusi pelastua ja otti narusta kiinni? Eipä tietenkään. Kaikki ansio annetaan sille, joka henkensä uhalla tuli avannon reunalle ja ojensi köyttä, jotta siihen voi tarttua jos haluaa.

Jouni on nähnyt vaivaa kommentoidakseen minun jutusteluani.
Se on hieno juttu!
Tuntuu siltä, että meillä on itse vanhurskaaksi tulemisesta laajemmin eri näkemys, kuin pelkästään sapatin vieton tiimoilta.
Luterilaisena ja omasta kokemuksesta en oikein usko
tuohon parannuksen teon ansiolliseen puoleen.

Taisin mennä sanomaan, että Pietarin sanat olivat lakia.
Laki ei herätä ihmisessä rakkautta Jumalaa kohtaan, sen voi tehdä vain usko.
Uskon, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa, vaan parannus on kokonaan Jumalan työ. Siksi tuntuu hassulta ajatella, että kääntyminen edustaisi mitään muuta kuin sitä, että Jumala vetää armonsa puoleeen.

Ihminen EI itse päätä, ”rupeanpa tässä pitämämään varastamista syntinä ja sitten rupean uskomaan Jumalaan”.
Kun synnintunto herää, sen vaikuttaa Pyhä Henki. Kuinka Jumalan työ ihmisparassa voisi olla jonkunlainen etu tai ansio Kaikkiavaltiaan edessä?
Kun tuhlaajapoika pyysi syödä sitä, mitä hänen paimentamansa elikot söivät, eikö siinä ollut jo armoa, kun hänelle ei sitäkään suotu?

Minusta, Jouni, tuo sinun ajatuksesi kääntymisestä on todella erikoinen. Millään tavalla haluamatta tuomita, totean vain, että teidän uskontonne on selvä lakiuskonto.
Ilman muuta katumus ja kääntyminen tarvitaan, mutta kaiken sen vaikuttaa Jumala. Siitä on silloin vaikea kerätä ainuttakaan irtopistettä.

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän” Ilm.3:20.
Monet pakottavat tämän Raamatun kohdan sanat tukemaan synergististä näkemystä. Tässä kohdassa me olemme tekemisissä evankeliumin kutsun kanssa. Vapahtaja Jeesus kutsuu, että ihmiset antaisivat hänen tulla heidän elämäänsä ja sydämmiinsä.
Synergistiset tulkitsijat vetoavat klassiseen taiteilijan käsitykseen, että tässä kutsussa olevassa ovessa ei ole kädensijaa ulkopuolella, että se voidaan avata vain sisäpuolelta ?
Raamatun mukaan ihminen on kuitenkin omassa varassaan hengellisesti täysin kuollut, ja sen tähden kykenemätön ottamaan vastaan , tai olla edes vaikuttamassa vähäkään Jumalan pelstustarjoukseen. Me pelastumme yksin armosta kaikki muut pelastustiet ovat tukossa meidän syntiemme tähden.

Jouni, kiitos kommenteista. On hyvä, että sinulla on selkeät käsitykset, vaikka ne poikkeavat luterilaisesta. Tosin monet luterilaisetkin ovat hukanneet luterilaisen tunnustuksen ja kanatta ties mitä ”uususkontoa”. Armo ei ole armoa, jos siihen pitää tehdä töitä sen saadakseen. Minä en ole ansainnut armoa omilla teoillani tai katumuksellani. Jos vanhurskaus olisi meistä ihmisistä kiinni, niin kukaan ei pelastuisi. En usko, että kukaan ihminen pystyisi katumaan ja tekemään parannusta riittävästi, että ansaitsisi armon. Ainoastaan kuilu Jumalan ja itsemme välillä kasvaa mitä enemmän itse yritämme sitä supistaa omilla teoillamme.

Jorma, kommenttejasi on ilo lukea. Kasteen armoon voimme luottaa.

Sillä mitä on kasteen armo? Vastaus: ei muuta, kuin Jumalan yleinen vapahtava armo Kristuksessa Jeesuksessa, joka kasteessa ja kasteen kautta on meille erityisesti omistettu. Jos on tämä armo hukkunut, sitte sinäkin olet hukassa. Kuitenkin toivot muka oikean parannuksen ja totisen katumuksen kautta, koska kaste ei enää ole sinulle miksikään hyödyksi, saattavasi saada uutta armoa, joutua uuteen armon tilaan. Sitä Jumalaa, joka ollessas Hänestä vierautuneena antoi isän rakkautensa rauveta, Häntä toivoneet vielä voivasi lepyttää. Kun sinä Häneen lepyt ja ystävystyt, silloin Hänkin muka leppyy ja ystävystyy sinuun. Etkö niin ajattele? Kuulepas kumminkin mitä oppi-isämme tohtori Martti Luther kirjoittaa suuremmassa katekismuksessansa juuri tästä asiasta: ”Sentähden pysyy kaste aina kestävänä, ja vaikka joku siitä lankee ja syntiä tekee, on meillä aina kuitenkin pääsö siihen, että jälleen saataisiin vanha ihminen valloitetuksi.
Johannes Bäck; Pyhästä Kasteesta.

Me pelastumme yksin armosta kaikki muut pelastustiet ovat tukossa meidän syntiemme tähden.

Martti, kiitos hyvästä kommentista. Totta kirjoitat.

Juha > En usko, että kukaan ihminen pystyisi katumaan ja tekemään parannusta riittävästi, että ansaitsisi armon.

V: Ajatteletko niin, koska kaikki on vajaata, myös katuminen ja parannus (niin kuin todella onkin), niin siksi on ihan sama vaikka ei kadukaan ja tee parannusta, ja silti saa armon? Tiedät, että Raamattu kuitenkin edellyttää meiltä katumista ja parannusta (vaikka se vajaata onkin), ennen kuin voimme saada armon.

jorma > Uskon, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa, vaan parannus on kokonaan Jumalan työ.

V: Todellakin, jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa tehdä valintaa kun Jumala häntä kutsuu, niin silloin kaikki se mitä Jumala pyytää ihmistä tekemään Raamatusta, esim. kääntymään, tunnustamaan syntinsä, pyytämään anteeksi ja uskomaan, on vain hämäystä, koska ihminen ei näihin pysty.

Raamattu sanoo, että Jumala on kaikkivaltias ja että hän haluaa että jokainen ihminen pelastuu. Jos siis ihmiseltä ei kysytä hänen kantaansa, niin silloin kaikki pelastuu, jos Jumala on kaikkivaltias ja haluaa kaikkien pelastuvan. Mutta kun Raamattu sanoo, ettei kaikki pelastu, niin silloin joko Jumala ei olekaan kaikkivaltias tai hän ei halua että kaikki pelastuu. Näin Raamatusta tulee todella ristiriitainen kirja.

Toiseksi, sinähän uskot, että Jumala on järjestänyt ikuisen kidutuksen niille, jotka eivät pelastu. Näin asia tulee vielä mielettömämmäksi Jumalan luonteen suhteen. Koska ihmisellä ei ole mitään osuutta, niin Jumala määrää jotkut ikuiseen kidutukseen ja jotkut pelastukseen.

Paavali sanoo näin, ”Mitä siis on sanottu?– Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi,
nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” Room.10:8,9.

Eli, Jumala lähestyy ihmistä ja puhuttelee sanan kautta häntä hänen sydämessään. Kun Jumala puhuttelee ihmistä sanansa kautta, niin tähän aina liittyy voima, jota ihminen voi sitten käyttää kun ottaa kantaa Jumalan puhutteluun, uskoako vai ei. Siksi Paavali laittaa ihmisen osuudeksi tuon ”jos”. Ihminen ei voi uskoa, jos Jumala ei häntä ensin lähesty, puhuttele ja anna sammalla mahdollisuutta ja voimaa uskoa. Mutta sitten ihminen itse valitsee uskoako vai ei. Jos ihmisellä ei ole tätä mahdollisuutta ollenkaan, niin silloin Jumala määrää yksipuolisesti että toiset uskovat ja pelastuvat, ja toiset eivät usko ja menevät näin ikuiseen kidutukseen.

Kuka voi oikeasti rakastaa tällaista olentoa? Tämäkö olisi sitä oikeamielisyyttä ja rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan jota sanotaan olevan Jumalalla? Saatanan syytös Jumalaa kohtaan on juuri se, ettei Jumala ole vanhurskas, eli oikeamielinen ja ettei hän ole rakkaus. Saatanan agendalla on saada Jumalan luonne näyttämään mahdollisimman vastenmieliseltä. Jos Jumala on tuollainen, ettei ihmisellä kysytä mitään ja toiset hän pelastaa ja toiset laittaa ikuiseen kidutukseen, niin ei ajatteleva ihminen voi tällaista olentoa rakastaa siksi, että tämä on rakkaus.

Tässä suuressa taistelussa polttopiste on Jumalan luonne, onko se oikeudenmukainen ja rakastettava. Kumpi tuo Jumalalle suurempaa kunniaa: se, että hän ohjelmoi jotkut ihmiset robotiksi uskomaan ja rakastamaan häntä, vai se, että syntinen ihminen ihan vapaaehtoisesti tahtoo uskoa ja rakastaa Jumala tämän luonteen tähden? Jumala on rakkaus ja rakkaus haluaa vain vapaaehtoista rakkautta, ei ohjelmoitua rakkautta. Nauttisitko puolisosta, jonka olisit ohjelmoinut sinua rakastamaan vai nauttisitko mieluummin puolisosta, joka vapaaehtoisesta rakkaudesta olisi valinnut täysin vapaaehtoisesti puolisokseen juuri sinut?

No, voe tokkiinsa!!!
En haluaisi tätä jatkaa, kun menee niin helposti jankuttamiseksi tämä keskustelumme, kun pyrin aina selittämään juurta jaksain.
En minä voi kenenkään ajatuksia muuttaa..

Kun Jeesus tai kuka hyvänsä apostoli tai pappi sanoo:
”Tehkää parannus, Jumalan valtakunta on lähestynyt”, on se lakia.

Ilmeisesti adventisessa liikkeessä ei osata erottaa lakia ja evankeliumia toisistaan. Kun puhutaan uskosta, tarkoitetaan kuitenkin tekemistä. Sitä esiintyy kirkonkin herätysliikkeissä, aika vahvastikin.

>>V: Todellakin, jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa tehdä valintaa kun Jumala häntä kutsuu, niin silloin kaikki se mitä Jumala pyytää ihmistä tekemään Raamatusta, esim. kääntymään, tunnustamaan syntinsä, pyytämään anteeksi ja uskomaan, on vain hämäystä, koska ihminen ei näihin pysty.”

1)
Hämäystä, kun ihminen ei tähän pysty…
No, sinä olet sitten Jouni vissiin täyttänyt koko lain nuoruudestasi lähtien, koskaan rikkomatta, kuten muuan ”rikas nuorukainen”.??
2) Miksi Paavali valittaa syntisyyttään, koska olisi pystynyt elämään täysin synnittömänä?
Room7:19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää
Miksi koko maailma pakenee Kristusta?

Syy on siinä, että he eivät voi kääntyä Herran puoleen saati seurata Kristusta ja osoittaa laille kuuliaisuutta, koska se ei onnistu ilman Pyhä Hengen apua.

2) Sinä, Jounu hyvä, puhut hämäyksestä, vaikka Paavali kirjoittaa
”Room 8:7 Että lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillä ei se voikaan.”
Kun ihminen kerran omin voimin vihaa Jumalaa, miten hän yhtäkkiä omin voimin rupeaakin rakastamaan Jumaaa ja hänen lakiaan ja vihaamaan syntiä?

Jos se kerran ilman Jumalan apua onnistuu, miksi koko maaima ei ole 7. päivän adventisteja?

>>>Paavali sanoo näin, ”Mitä siis on sanottu?– Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi,>>>
Jouni

Tuossa Jounin hyvässä tekstissä unohtuu se asia, että Roomalaiskirje puhuu uskoville/kääntyneille, ja me puhuimme ensin
kääntymättömistä. Uskovien kohdalla voimme puhua sisäisestä sanasta, Pyhästä Hentgestä, joka heissä vaikuttaa – kun ensin ulkonainen sana, evankeliumi kuulutuna – on vaikuttanut heissä uskon.
Kääntymätön on taas UT:n sanoin: ”luonnostaan vihan lapsi, synnin alle myyty, kuollut rikkomusten ja syntien tähden”. Mille kuollut?
Kaikelle hyvälle ja Jumalan tahdolle. Kuuliaisuuden sijasta hän on ”tottelematon” Hän vihaa Jumalaa ja rakastaa itseäään ja tarpeitaan, eikä ole Jumalan tahdosta edes kiinnostunut.
Tarvitaan siis Jumala tekemään ensin nälkä ja Pyhä Henki muistuttamaan, että Isän talossa on leipää yllin kyllin.

Olis varmaan hyvä jos lukistit Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen. Se avaisi tien lain alta vapauteen. Yst. terveisin, on mentävä kiiruusti työhön,

jorma > Kun Jeesus tai kuka hyvänsä apostoli tai pappi sanoo:
”Tehkää parannus, Jumalan valtakunta on lähestynyt”, on se lakia.

V: Niin, laki tulee aina ensiksi ja sitten armo. ”… hän (Pyhä Henki) tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio” Joh.16:8. Järjestys on siis tämä. Kun Jeesus pyytää tekemään parannuksen, niin tarkoittaako hän tätä?

jorma > Miksi Paavali valittaa syntisyyttään, koska olisi pystynyt elämään täysin synnittömänä?
Room7:19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää

V: Tässä Paavali kertoo, että hänen sisällään on voimia, joita hän ei voi muuttaa vaikka tahtoisi ja siksi hänen elämänsä ei ole täydellistä vaikka tahtoisi. Mutta ei tämä sitä tarkoita, että Paavali ei voinut tehdä parannusta esim. varastamisesta, kun hänelle olisi selvinnyt, että varastaminen on väärin, tai vieraissa juoksemista. On asioita joista ihminen voi tehdä parannuksen. Yksi on se, että tahtoo palvella taivaan Jumalaa. Ei kai Paavali tuossa sitä valita, että hän tahtoisi palvella Jeesusta Jumalana, mutta ei tähän pysty ja siksi palvelee vain Isää Jumalanaan? Tai että hän tahtoisi viettää sunnuntaita pyhäpäivänä, mutta synnin voima on hänessä niin suuri, ettei voi tehdä parannusta sapatinvieton suhteen ja näin viettää sapattia edelleen.

jorma > Kun ihminen kerran omin voimin vihaa Jumalaa, miten hän yhtäkkiä omin voimin rupeaakin rakastamaan Jumaaa ja hänen lakiaan ja vihaamaan syntiä?

V: Sinä sotket asioita. Olen kokoajan tuonut esille, että Jumala lähestyy ensin ja puhuttelee ihmistä ja tähän puhutteluun liittyy voima, jonka turvin ihminen voi tehdä ratkaisun Kristukseen (esim. Room.10:8,9). Tämän jälkeen kun ihminen on antanut Jumalalle luvan, niin Jumala muuttaa ihmistä. Tapahtuu uudestisyntyminen, eli mielenmuutos jonka Jumala on tehnyt. Mutta hän ei tee tätä ilman ihmisen suostumusta.

jorma > Tuossa Jounin hyvässä tekstissä (Room.10:8,9) unohtuu se asia, että Roomalaiskirje puhuu uskoville/kääntyneille, ja me puhuimme ensin kääntymättömistä.

V: Kaikki Raamatun tekstit on kirjoitettu uskoville, mutta tämä ei asiaa muuta. Jos katsot koko kontekstin, niin kyse on yksinkertaisuudessaan siinä, miten ihminen tulee uskoon ja näin pelastukseen. Ja siellä on tuo ”jos”.

jorma > Uskovien kohdalla voimme puhua sisäisestä sanasta, Pyhästä Hentgestä,… (jumalattomien kohdalla) Tarvitaan siis Jumala tekemään ensin nälkä ja Pyhä Henki muistuttamaan, että Isän talossa on leipää yllin kyllin.

V: Ensiksi sanot, että Pyhä Henki vaikuttaa sisäisesti sanan kautta vain uskovassa ja sitten sanot, että kuitenkin Pyhä Henki vaikuttaa jumalattoman sisimpään muistuttaen häntä. Täysin sama asia. Pyhä Henki puhuttelee ihmisen sisimpään sanan kautta, niin uskovaa kuin jumalatonta.

jorma > Olis varmaan hyvä jos lukistit Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen.

V: Olen lukenut ja huomannut että vaikka Luther puhuu siinä paljon asiaa, niin hän on välillä ristiriidassa itsensä ja Raamatun kanssa. On muistettava, että hän ei ollut erehtymätön profeetta, vaan erehtyväinen uskonpuhdistaja jota Jumala käytti. Sinulle suosittelen lukemaan enemmän Raamattua kuin Lutheria. Ja älä myöskään muokkaa Raamattua Lutherin mukaan.

Et muuten vastannut kysymykseeni, että koska ihmisellä mielestäsi ei ole mitään sanomista pelastukseensa, niin määrääkö Jumala jotkut pelastukseen ja jotkut ikuiseen kidutukseen?