Minä olin hengessä Herran päivänä. (Ilm. 1:10)
Viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, Herran päivänä vietämme ehtoollista (vert. Ap.t. 20:7); mitä ehtoollinen sinulle merkitsee ja miksi tarvitsemme ehtoollismessua ja sanajumalanpalveluksia?
Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. (1. Kor. 16:2); kolehti; miksi on tärkeää uhrata Jumalan valtakunnan työn hyväksi?
Miksi juuri viikon ensimmäinen päivä on Herran päivä, eikä lauantai?
Minkälainen on sinun mielestä onnistunut pyhäpäivä ja mitä siihen kuuluu?
Kun aika on täyttynyt, on Herran päivä (vert. 1. Tess. 5:1-11), kun Jeesus tulee takaisin suurella voimalla ja kunniassa; tule, Herra Jeesus; minkälainen toivo sinulla on?
Kaikki julkaistut blogini:
Jounin vastauksesta kiitos.
Valitettavasti en kykene vastaamaan noin pitkiin selostuksiin, oleellinen häviää.
Nyt et hoksaa tätä oleellisinta: Laki ei voi saattaa vapauteen tai tekemään hyvää. Laki vaatii, käskee, tuomitsee jne.
Pyhä Henki avaa ihmisen korvat ja omantunnon kuuntelemaan, mitä laki sanoo.
Onhan totta, että joku voi 80 vuotta kuunnella Jumalan sanaa käsittämättä omaa tarvettaan kääntymykseen. Se on Kristus joka avaa, eikä silloin enää yksikään sulje.
Jos ihminen voisi itse parantaa itseään, minne Kristusta on tarvittu?
Otin Paavalin esimerkiksi siitä, että omin voimin ihminen ei voi yhtään mitään, sen Paavali tuossa tunnustaa.
Jos pahoja voimia on uskoon tullessa Paavalissa, kuinka paljon enemmän sellaisessa, joka ei elä Jumalan yhteydessä!!
On se mahtavaa, että Jumalan aloittamasta työstä ihminen voi itselleen ottaa ansiota.
Aikamoinen paradoksi. Niin paljon kuin Adventtikirkko on Rooman kirkkoa mollannut, sen vanhurskauttamisoppi ja suhde lakiin on ihan sama.
”Mutta ei tämä sitä tarkoita, että Paavali ei voinut tehdä parannusta esim. varastamisesta, kun hänelle olisi selvinnyt, että varastaminen on väärin, tai vieraissa juoksemista.” Paavali tuskin koskaan varasti tai juoksi vieraissa. Hänen syntinsä lainkuuliaisena fariseuksena oli varmaankin juuri luottamus lakiin ja ihmisen kykyyn täyttää se.
Paavali oli lainkuuliainen, mutta ei suinkaan Pyhä ja synnitön, joten meidän tuskin kannattaa tehdä häntä mistään synnistä vapaaksi.
En sano, että hän juoksi Reeperbahnilla, mutta noin periaatteessa ajatus on sopimaton. Minun mielestäni ainakin…
Laki ei anna voimaa kuuliaisuuteen. Voima tulee rakkaudesta, kun on saatu usko ja Pyhä Henki.
Minun näkemykseni mukaan: Korkeintaan sen synneistä välttämisen saa aikaan itsevanhurskaus ja oma kunniantunto; ihmisestä tulee
siivosyntinen, mutta sydämessään hän on vilpillinen Jumalaa kohtaan ja vihaa tätä.
Näin synnit peittyvät fiinin ulkokuoren alle, tästä Jeesus fariseuksia moitti sanoi heidän olevan kalkittuja hautoja…
En tiedä, missä Luther on ristiriidassa itsensä kanssa. Kannattaa tuoda sekin asia ”vaihetuspöydälle”.
Ellen G. White, miten on hänen asemansa?
Galatalaiskirjeen selitys Jounin kannattaisi lukea ennakkoluuloistaan huolimatta. Avautuisi huima näky siihen, mikä ero on lailla ja evankeliumilla. Lutherin mukaan näiden kahden asian erottaminen on ”kaikkein tärkein taito kristikunnassa”. Kun ne menevät sekaisin, syntyy riitoja ja hajaannuksia kristikuntaan, kuten historia kertoo.
>>Näin asia tulee vielä mielettömämmäksi Jumalan luonteen suhteen. Koska ihmisellä ei ole mitään osuutta, niin Jumala määrää jotkut ikuiseen kidutukseen ja jotkut pelastukseen.>>>>
JK
Minun mielestäni meidän ei kannata puhua Jumalan luonteesta muuta kuin se, että hän on vanhurskas ja rakastava.
Minä en sekoita asioita, vaikka Jouni niin toteaakin.¨
Me olemme näet puhuneet niistä, jotka ovat kuolleet syntien ja rikkomusten tähden, emme niistä, joille Paavali kirjoittaa Room 10:8,9
Taitaapi olla niin, että Jounilta itseltään jää huomaamatta tuo ero.
Jouni, kiitos kommenteista. Jumala armahtaa meidät Jeesuksen tähden ilman meidän tekojamme. Kun Jumala on armahtanut meidät ja meillä on rauha Jumalan kanssa, niin se saa meissä aikaan jotain hyvää ja oikea Jumalan tahdon mukaisia asioita. Meissä itsessämme ei ole mitään hyvää, että Jumala sen takia meitä armahtaisi, ei kenessäkään.
Jouni, laki ja evankeliumi ovat eri asioita. Emme tarvitse evankeliumia (Jumalan armoa), jos täytämme Jumalan lain vaatimukset; tällaista täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Miksi publikaani oli Jeesuksen vertauksessa vanhurskaampi kuin fariseus, vaikka fariseus täytti lain paremmin?
Kari, kiitos hyvästä kommentista. Armoon luottaminen ilman omia tekoja, on perisynnin saastuttamalle lihallemme vaikea pala. Haluaisimme niin kovasti ansaita ja tuntea mielihyvää siitä, että Jumala armahtaa minua, koska olen niin hyvä ja muut eivät ansaitse armoa. Jumalan armo on vielä paljon suurempaa kuin meidän pressamme antama armahdus, joka koskee ainoastaan kulloistakin rangaistusta, josta osa on jo kärsitty. Jumala armahdus kattaa koko elämämme, eikä meille tule mitään rangaistusta kärsittäväksemme.
”Laki tuomitsee ja armo vapauttaa, kuten maallisessakin laissa.” Armo on enemmän kuin vain syntien anteeksianto. Pahojen tekojen uhritkin tarvitsevat armoa.
Martti Pentti, kiitos kommentista. Jostain syystä poikiin kohdistuva pedofilia on yleisesti hyväksyttyä, vaikka noin joka neljäs uhri on poika. Taivaaseen ei pääse kukaan ilman armahdusta, koska kaikki ovat syntiä tehneet ja omilla teoilla jokainen ansaitsee kadotustuomion.