Herran pieni piikanen – Jumalan äiti ja taivaan kuningatar

”Vesa versoo Iisain kannosta ja hänen juurestaan kohoaa kukka, jonka yllä Pyhä Henki lepää”
Lutherin tulkinta Jes. 11:1.

Sunnuntai 18.03.2018
Marian ilmestyspäivä
Herran palvelijatar
Evankeliumi: Luuk. 1:46-55

Neitsyt Maria on kohdannut sukulaisensa Elisabetin. Molemmat ovat raskaana Jumalan tekemän ihmeen kautta. Elisabet oli juuri kertonut että Maria on Jumalan äiti. Silloin Maria ylistää Jumalaa ihanalla kiitoslaululla.

Marian kiitosvirsi eli Magnifikat on laajassa käytössä. Itäisessä perinteessä ortodoksit lukevat sen aamupalveluksessa. Läntisessä perinteessä sekä katolisilla että meillä luterilaisilla se luetaan ehtoopalveluksessa.

Martti Luther on kirjoittanut Marian kiitosvirteen selityksen. Hänen perussanomansa on, että Maria oli saanut ainutlaatuisen tehtävän, mutta hän ei kuitenkaan korottanut itseään vaan pysyi nöyränä Jumalan palvelija sekä Jumalan että ihmisten edessä.

Tavoite on Jumalan ylistys

Oppi Mariasta julistaa Kristusta ja hänen kunniaansa.
Luther sanoo: ”Kristuksen suloinen äiti opettaa meitä oman kokemuksensa esimerkillä tuntemaan, rakastamaan ja ylistämään Jumalaa, sillä iloisin, riemusta sykähtelevin sydämin hän ylistää Jumalaa, joka katsoi häneen, vaikka hän oli alhainen ja vähäinen. —
Jesaja on julistanut: ”Vesa versoo Iisain kannosta ja hänen juurestaan kohoaa kukka, jonka yllä Pyhä Henki lepää.” ”Kanto” ja ”juuri” on Iisain eli Daavidin suku, erittäinkin neitsyt Maria, ”vesa” ja ”kukka” on Kristus.

”Pyhä piika Jumalan”

Neitsyt Maria ei ylennä itseään vaikka hänestä onkin tullut Jumalan äiti. Kunnia kuuluu vain Jumalalle joka toimii ja vaikuttaa kaikessa.

Luther kirjoittaa tuoden esiin Marian ajatuksia: ”Minä olen vain työpaja, jossa hän toimii, mutta minä en ole osallistunut työhön. Sen tähden kenenkään ei pidä ylistää minua eikä antaa minulle kunniaa siitä, että minusta on tullut Jumalan äiti, vaan Jumalaa ja hänen työtään minussa tulee kunnioittaa ja ylistää.”

Luther jatkaa edelleen: ”Maria ei välitä kunniasta enemmän kuin aikaisemminkaan, hän ei ylpeile eikä pidä itseään muita parempana, ei julista tulleensa Jumalan äidiksi eikä vaadi itseään kunnioitettavan. Hän työskentelee kotonaan niin kuin aikaisemminkin, lypsää lehmiä, keittää, pesee astioita, lakaisee ja puuhailee, kuten perheenäidin tai palvelijattaren tulee, vähäpätöisenä, halveksituissa töissä, ikään kuin hän ei välittäisi mitään osakseen tulleista ylenpalttisen suurista lahjoista ja armonosoituksista.

Pyhä Jumalan äiti

Luther korostaa sitä, että kunnia kuuluu yksistään Jumalalle.
Hän kirjoittaa: ”Pyhä Jumalan äiti tarkoittaa seuraavaa: ’Minulla ei ole mitään osuutta näihin suuriin lahjoihin, vaan hän, joka tekee kaiken ja jonka valta yksin kaikkialla vaikuttaa, on tehnyt minulle näin suuria.’”

Luther jatkaa: ”Maria ei tahdo olla epäjumala. Hän ei tee mitään, vaan Jumala tekee kaiken. Häneltä tulee vain rukoilla, että Jumala hänen takiaan antaisi ja tekisi sen, mitä pyydämme. Samalla tavalla on rukoiltava muitakin pyhimyksiä, jotta pyynnön täyttäminen aina jäisi yksinomaan Jumalan asiaksi.”

Taivaan kuningatar

Luther pitää Mariaa asiallisesti ottaen ”Taivaan kuningattaren”, mutta ilmaisun väärinkäytösten takia hän haluaa pidättäytyä sen käytöstä. Liian monet ymmärtävät ilmaisun väärin ja siksi palvelevat Mariaa epäjumalana.

”On todellakin tarpeen asettaa jokin raja, ettei mentäisi liian pitkälle, kuten nimitettäessä häntä ”taivaan kuningattareksi”. Se on kylläkin totta, mutta hän ei silti ole jumalatar, joka voisi antaa jotakin tai auttaa, niin kuin monet arvelevat rukoillen häntä enemmän kuin Jumalaa ja turvautuen häneen. Hän ei ole mitään, vaan yksin Jumala.”(Korostun minun.)

* * *

Marian kiitosvirsi (Magnificat)
Martti Luther. Valitut teokset II
Porvoo 1959, sivut 511-571
Suomentanut Heidi Ollikainen