Herran siunaus uudestisyntymisen kuvauksena

Alkukirkosta säilyneen kuvauksen mukaan diakoni luki jumalanpalveluksessa yhteisen esirukouksen, minkä jälkeen piispa siunasi kirkkoväen Aaronin siunauksella, ks. yllä. Aaronin siunaus tunnetaan paremmin nimellä Herran siunaus. Myöhemmin se on katolisessa ja monissa protestanttisissakin kirkoissa korvattu muilla siunauskaavoilla. Luterilaisessa kirkossa se on kuitenkin pysynyt käytössä jumalanpalveluksen loppusiunauksena aina Lutherin ajoista lähtien.

Alkuperäiseen Aaronin siunaukseen on lisätty Pyhään kolminaisuuteen viittaava loppulause ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen”. On otaksuttu, aivan oikein, että koska siinä esiintyy Jumalan nimi kolmeen kertaan, sen täytyy viitata myös Jumalan kolminaisuuteen.

Siunauskaava kertoo samalla, millä tavalla koko Pyhä kolminaisuus osallistuu ihmisen pelastukseen Saatanan ja kuoleman vallasta. Siihen tarvitaan Jumalan kaikki kolme persoonaa, jokaisella on siinä oma tehtävänsä.

Aaronin siunaus Pyhän kolminaisuuden mukaan jaoteltuna ja tulkittuna

24. Herra (Isä Jumala) siunatkoon sinua ja varjelkoon (samar) sinua.

25. Herra (Poika) kirkastakoon itsensä (panim) sinulle ja olkoon sinulle armollinen.

26. Herra (Pyhä Henki) kääntäköön läsnäolonsa (panim) sinun puoleesi (päällesi) ja antakoon sinulle rauhan (shalom).

Jakeessa 24 esiintyvä heprean sana ”samar”, mikä on käännetty suomalaisessa Raamatussa sanalla ”varjella”, merkitsee pitää, vartioida, tarkkailla, ottaa vaari jostakin. Jakeessa 24 se merkitsee Isän Jumalan huomion kohdistumista ihmisyksilöön pelastukseen kutsuvassa mielessä.

Jakeissa 25-26 esiintyvä Heprean sana ”panim”, mikä on käännetty suomalaisessa Raamatussa sanalla ”kasvot”, merkitsee myös persoonan läsnäoloa. Siksi ko. jakeissa pyydetään nimenomaan Jumalan läsnäolon ilmestymistä israelilaisille.

Jae 24:

Ensin Isä Jumala siunaa ja varjelee langennutta ihmistä kadotukselta vetämällä häntä luokseen. Tätä kutsutaan myös etsikkoajaksi. Ilman sitä ei kukaan voi pelastua. Ilman Jumalan aloitetta langennut ja hengellisesti kuollut ihminen ei voi lähestyä Jumalaa. Jeesus toteaakin, että:

 Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. (Joh. 6:44)

Jae 25:

Sen jälkeen, kun Isä Jumala on vetänyt ihmistä Jeesuksen luo, Herra Jeesus Kristus kirkastaa itsensä langenneelle ihmiselle evankeliuminsa armon valolla. Sanoohan Jeesus, että:

Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus. (Joh. 8:12) ja vielä

Jae 26:

Sen jälkeen, kun Jeesus on kirkastanut itsensä ihmiselle evankeliuminsa kautta ja ollut siten hänelle armollinen, ihmiselle avautuu mahdollisuus tehdä valinta, ottaako hän Jeesuksen vastaan Herranaan vai ei. Silloin toteutuvat em. Jeesuksen sanat Joh. 6:44; …sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Pyhä Henki tulee häneen ja uudestisynnyttää hänet Jumalan lapseksi. Hengellisesti kuollut ihminen herää eloon. Silloin toteutuvat myös Jeesuksen sanat:

Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,  totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. (Joh. 14:16-18)

Kun Jeesus tulee Pyhän Hengen kautta uudestisyntyneen kristityn tykö ja on sisäisesti hänessä, siitä seuraa myös sisäinen rauha (hepr. shalom). Jeesus toteaa tästä asiasta evankeliumissa seuraavasti:

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh. 14.27)

Ihmisen pelastumiseen hengellisesti kuolleesta tilastaan Jumalan lapseksi tarvitaan siten Herran siunauksen esimerkin mukaisesti koko Pyhän kolminaisuuden osallistuminen; Isä kutsuu, Poika pelastaa ja tulee uudestisyntymisen seurauksena ihmiseen asumaan Pyhän Hengen avulla.