Vanhemmuus on mitä ihanin, mutta myös haastavin tehtävä. Ihmislapsen sisintä murskanneet vahingot kiertävät helposti sukupolvelta toiselle – usein tiedostamatta ja tahattomasti.
Näin isänpäivän alla lukuisat isät ja äidit tuntevat vajavaisuutta vanhempina ja puolisoina. Tämä saattaa vahvistaa kiusausta takertua sellaisiin hyvän kumppanuuden ja vanhemmuuden kriteereihin, joista täyttää edes yhden: ”Myönnän, että olen kohdellut puolisoani ja lastani huonosti, mutta ainakin olen hetero!”
Keskustelu uudesta avioliittolaista ja sen vaikutuksista kirkkoon on vilkasta. Ihmiset seuraavat näitä puheenvuoroja herkin mielin. Kysytään Jumalan tahtoa ja rukoillaan johdatusta. Kuunnellaan asiantuntijoiden lausuntoja. Useimmat tahot julistavat tavoitteekseen suojella lasta.
Mutta – kumpi on lapsen kannalta vahingollisempaa: vanhempien seksuaalinen suuntautuneisuus vai esimerkiksi perheväkivalta?
Jumala puhuu meille Raamatun kautta. Jokin erityinen viesti meille annetaan siinä, että vain mies ja nainen voivat saada lapsen. Millaisen painoarvon tämä seikka saa Raamatun muun lasta suojelevan opetuksen rinnalla? Kuka tiivistäisi tuon muun opetuksen julkisuuteen?
Jos lähipiiriin ei kuulu homoja ja lesboja, ajatuskin heidän parisuhteestaan ja vanhemmuudestaan voi herättää ennakkoluuloja ja pelkoja. Minäkin tunnen vielä monenlaista epävarmuutta näiden asioiden suhteen.
Olen kuitenkin nähnyt heteroiden keskuudessa niin paljon tuhoisaa perheväkivaltaa, etten voi enää nähdä seksuaalista suuntautuneisuutta hyvän vanhemman ratkaisevimpana ominaisuutena. Sekä heterot että homot / lesbot lyövät, jopa hengiltä.
Voisimmeko sen tähden käydä keskustelua siitä, mitä heteroiden avioliitto ja vanhemmuus voivat pahimmillaan olla? Olemmehan jo pitkään hyväksyneet heidän avioliittonsa ja vanhemmuutensa. Kun nämä uhkakuvat on ensin palautettu mieleen, arvioidaanko vasta sen jälkeen homoihin ja lesboihin liittyviä, vastaavia uhkakuvia?
Ketomäen yritys argumentoida käy yhä heiveröisemmäksi ja heiveröäiisemmäksi. Ei tainnut avata alkutekstistä Raamattua.
Aihehan on vanhemmat. Miksi aina päädytään näihin homokeskusteluihin? Lapset tässä on tärkeimmät. Tosiasiahan on, että kaikki näköjään eivät lapsiaan kykene syystä tai toisesta hoitamaan. Eikös yhteiskunnan pitäisi panostaa siihen, että lapsien hankkimista harkitseville joku, joskus, jossain kertoisi, mitä se todella merkitsee?
Tuntuu, että vihdoin nykyisin lemmikin hankintaa harkitsevia opastaa erilaiset tahot painottaen sen vaativuutta ja kehottaen harkitsemaan tarkasti, pystyykö lemmikin hoitamaan.
Missä olette törmänneet mihinkään systeemiin, mikä kertoisi vanhemmuutta harkitseville sen vaativuutta ja vastuuta? Tuntuu, että lapsia hankitaan monesti, kun se niinku kuuluu asiaan kun yhteen mennään ja ne on niin söpöjä jne, oli se suhde nyt minkälaatuinen tahansa. Tässä asiassa olisi todella paljon korjaamisen varaa! Että saisi ihmiset ymmärtämään, mitä lapsi, siis lapsi tarvitsee, oli perhe kokoonpanoltaan nyt sitten mikä tahansa.
Kirkon piirissä jonkun verran järjestetään valmennusta parisuhteen rakentamiseen ja vanhemmuuteen. On valitettavaa, että itsekin usein tapaan vihkiparin vain kerran ennen häitä. Ehdottomasti olisi aiheellista kehittää tämäntyyppistä, pitkäjänteistä ja ongelmia ennaltaehkäisevää toimintaa.
Kiitokset kommenteista, niitä onkin tullut yllättävän runsaasti. Jos keskustelu jatkuu, koitetaanhan jatkaa sitä hyvässä hengessä?
Bloggaukseni tavoitteena oli herätellä eri näkemyksiä edustavissa nöyryyttä ja myötätuntoa. Me kristityt emme taistele mitään ihmisjoukkoa vastaan, vaan jokaiseen luotuun kätkeytyvää synnin valtaa vastaan. Voittakoon Kristus tämän taistelun puolestamme.
Luoja on ikuisesti Luoja. Luominen ja myös meidän luotujen lankeaminen saanee uusia muotoja paruusiaan saakka. Ajassamme lienee sekä sellaisia Jumalan antamia lahjoja että myös syntiä, joita ei ollut vielä olemassakaan Raamatun kaanonia rajatessa.
Kovin pieneksi tunnen itseni näiden kysymysten äärellä. Monelle ystävälleni homojen ja lesbojen oikeudet ovat elämän suurimpia kysymyksiä. Mitä enemmän välitän heistä, sitä vähemmän ”oikeassa oleminen” minulle merkitsee.
Me julistamme ansaitsematonta armoa Kristuksessa, joka täyttää puolestamme lain. Armo saa meidät rakastamaan lakiakin (olisi armotonta elää ilman suuntaviittoja). Väärässä olemisen luulisi silti olevan kirkossa edes jonkunlainen leipälaji, luonteva osa elämää.
Onneksi löytyy lukuisia minua viisaampia ihmisiä valmistelemaan näitäkin kirkon linjauksia. Pyhä Henki johdattakoon meitä kaikkia. Siunattua yötä!
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että vanhemmuutta tulee tukea enemmän. En kannata vertailuja siitä, ovatko heterovanhemmat huonompia/vaarallisempia (otsikko ”Heterovanhemmatkin voivat olla vaarallisia”) kuin homovanhemmat. Sellainen keskustelu on erimielisyyttä lietsovaa vastakkainasettelua.
Kiitos hyvästä kommentista, Salme!
Esimerkiksi ”Aito avioliitto”-kampanjassa tehdään kovasti tällaisia vertailuja, heterovanhempien hyväksi.
Niin, koska lapsia on monenmallisista suhteista (avoliitot, avioliitot, parisuhdeliitot, adoptiolapset ja perheet ilman mitään liittoja) niin lasten edun mukaista on, että vanhemmuus on kunnossa ja sitä tuetaan.
Oikeastaan voidaan ja pitäisi tehdä vertailua biologisten vanhempien ja niiden vanhempien/kasvattajien välillä, jotka ovat saaneet/hankkineet lapsen hoidettavakseen ja kasvatettavakseen.
”Homovanhemmat” ja ”heterovanhemmat” jotenkin tökkii tässä. Vanhempien seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole oleellisin asia. Ei edes sukupuoli, vaikka sillä on merkitystä. Kyse on äitiydestä ja isyydestä, siitä kenelle lähtökohtaisesti kuuluu vastuu lapsesta.
Onko lapselle merkitystä sillä saako hän kasvaa oman isän ja äidin hoidossa vai onko aivan sama ketkä lapsesta huolehtivat. Itse en voi ajatella että olisi aivan sama.
Koska lapsi ei välttämättä ja itsestäänselvästi ole helposti rakastettava eikä lapsen tehtävä ole tehdä vanhempiaan onnelliseksi. Sen vuoksi pidän huolestuttavana tätä että yhä enemmän tapahtuu lapsen luovuttamista homo- tai lesboparin tai kenen hyvänsä hoidettavaksi.
Biologiset vanhemmat, isät ja äidit antavat lapsiaan toisten hoitoon, eikä tähän puututa. Siitä ei edes puhuta, ja annetaan ymmärtää että sellainen on ihan ok, kun lapsella on kuitenkin huoltajat.
Homopari tai lesbopari ei ole mitenkään ilmeisesti tai todennäköisesti tai ylipäätään huonompi lapsen kasvattamisessa ja rakastamisessa. Mutta onko tällaisten perheiden tukemisessa oikeasti kyse siitä, että jos homo- tai lesbopari haluaa lapsen, sellainen näiden tulee saada ja yhteiskunnan tulee se heille jotenkin järjestää?
Tällöin kaikki tuntuu jotenkin kääntyneen nurin päin. Aiemmin yhteiskunta asetti lapsen isälle ja äidille lähtökohtaisen vastuun lapsesta ja avioliitto instituutiona tuki tätä vastuun kantamista ja sen ymmärtämistä.
Nyt asia on kääntynyt niin päin, että yhteiskunnalta vaaditaan oikeutta saada oma lapsi, tavalla tai toisella, ja aikuiset tekevät omia sopimuksiaan ja järjestelyjään siinä kuka lapsen haluaa hoidettavakseen. Kuka ehkä osittain ”etävanhempana” jne.
TÄSTÄ täytyy puhua.
Jos vanhemmuus aletaan mieltää täysin vapaaehtoiseksi tehtäväksi, tuleeko olemaan yhä enemmän vapaaehtoisia omien lasten huostaanantamisia? Tai jos kukaan ei satu haluamaan huolehtia esim. vammaisesta lapsesta, tämä sysätään yhteiskunnan vastuulle.
Homous tai lesbous ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa tai epäluotettavaa aikuista. (Omat lapsensa muiden hoidettavaksi antaneet ovat useimmiten heteroita.) mutta jos vanhemmuuden käsite painottuu pelkästään oikeuksille, se on lapsilta pois. Lapsesta tulee tuote, ja ylipäätään jotain mitä aikuiset haluavat tuomaan iloa elämäänsä. Lähtökohtaista vastuuta ei ole kenelläkään.
Miksi luin tämän blogin? Ja miksi aloin lukea keskustelua?
Vanhempana alamittaisuutta tuntevana ja kristillistä avioliittonäkemystä puoltavana tunnen itseni harvinaisen epäonnistuneeksi ihmiseksi.
”Jeesus osoitti, että tästä alkuperäisestä tarkoituksesta kuitenkin etäännyttiin ihmisen syntisyyden myötä.”
No eihän tämä ’etääntyminen’ tuota käskyä sinänsä kumonnut! Ja jos Jahve salli sen niin sallihan Jahve siottemminkin ja sallii yhä edelleen kaikenlaisia lainrikkomuksia ilman näkyviä sanktioita .
Sama pätee Salomoon, Salomo rikkoi selvästi Jumalan käskyjä,mutta ei häntä siitä erikseen sanktioitu, vaikeudet elämässä kun kohtaavat ihan samanlailla ketä tahasna ihmistä, joka mitään selviä lainrikkomuksia ei edes ollut tai ole tehnyt.
Ja lopuksi Rauli, kaikki nämä selvästi ylitekstuaaliset olettamat ovat spekulaatiotamme, mutta kuvaus Daavidin ja Jonatanin liitotosta ja etenkin siinä käytetyt sukupuoliset termit, ovat selvää pässinlihaa ja vain umpisokea uskonnolinen esiymmärrys kieltää näkemästä ja ymmärtämästä mitä tekstissä selvästi lukee. Jos sama kielellinen ja elämänkokemuksellinen todistusvoima koskisi mitä tahansa kiinnilyödyn uskomusjärjestelmän ulkopuolista asiaa, eivät silmät menisi kiinni eikä selitysautomaatti laukeasisi.
Tämä kommenttisi ei tuo mitään uutta sen väittämän tueksi, että Daavid ja Joonatan olisi ollut homopari.
Salomon ja Abrahamin tilanteet selostin mielestäni jo aiemmin oleellisilta osiltaan, eikä liene syytä toistella niitä yhä uudelleen.
Eipä niin, mutta kyllä asiassa vanhakin näyttö riittää…
Kiitokset näistäkin kommenteista! Kuka saisi tiivistettyä lapsesta vastuuta kantavan ja lasta suojelevan, riittävän hyvän vanhemmuuden kriteerit, olipa vanhempien / huoltajien seksuaalinen suuntautuneisuus mikä tahansa?
Salme & co., pahoittelen huonoja ilmaisujani. En ole pyrkinyt vertailemaan, kummat ovat parempia vanhempia – homot vai heterot.
Lähdin provosoivalla otsikolla liikkeelle, kun olen useaan kertaan törmännyt aikamoisiin ennakkoluuloihin koskien homoja ja lesboja.
Sari W & co., ehdottomasti kannatan lasten oikeuksien parantamista.
Minä ymmärrän ihan hyvin miksi Sari Kuirinlahti lähti liikkeekke ns. vertailevalla otsikolla. Ainakin itse ajattelen, että se johtuu mahdollisesti siitä, että kristillisissä piireissä on aika paljon puhetta siitä, että lapsen on ”turvallisinta” ja parhainta kasvaa heterovanhempien perheessä. Miehen ja naisen muodostamassa perheessä kasvaminen on sekä lapsen edun että koko yhteiskunnan edun mukaista. Kun tätä asiaa painotetaan teksteissä joissa käsitellään samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja perheitä niin toki samalla annetaan ymmärtää että sateenkaariperheet eivät ole yhtä turvallisia kasvuympäristöjä lapselle kuin heterovanhempien perheet (edellä mainittu ajattelutapa tulee esiin ei vain ”Aito Avioliitto”-kampanjassa vaan myös kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan tuoreessa mietinnössä, tosin lievemmässä muodossa).
Ehkä Sari halusi kiinnittää huomiota siihen tosiseikkaan, että heterous ei yksin vielä tee vanhemmasta ”turvallista”. Turvallisuutta ei voi yleistää koskemaan kaikkia heterovanhempien muodostamia perheitä. Turvalliseen vanhemmuuteen tarvitaan muutakin kuin heterous.
Sari,
Otsikko oli hyvä siinä mielessä, että repäisevällä otsikolla saa keskustelua aikaan. Pieni ”provosointi” sekä otsikossa, blogissa että kommentoinnissa lisää keskustelua. Joten blogisi on ihan onnistunut.
En ajatellutkaan, että olisit asettanut vanhemmat paremmuusjärjestykseen homo-hetero perusteella. Otin kantaa yleisellä tasolla.
Sari Roman-Lagerspetz: ”Esimerkiksi “Aito avioliitto”-kampanjassa tehdään kovasti tällaisia vertailuja, heterovanhempien hyväksi.”
Eikö joku sukupuolentutkija voisi tehdä tästä ”tutklmuksen”? Vertaillaan Suomessa homo- ja heteroavioliitoissa sodan jälkeen.kasvaneiden lasten pärjäämistä. Valtaisasta aineistosta ei lainsäädännöstä johtuen löydy yhtään homoavioliittoa mutta sen sijaan paljon heteroavioliittoja, joissa ei aina mene niin hyvin. Tästä sitten ”päätellään”, että lapsen on parempi kasvaa homoavioliitossa.
Kuka on päätellyt että lapsen on parempi kasvaa homoavioliitossa?
Sari Roman-Lagerspetz kirjoittaa: ”Turvallisuutta ei voi yleistää koskemaan kaikkia heterovanhempien muodostamia perheitä.”
Tämä on tietenkin totta. Ei kai kukaan ole muuta väittänytkään.
Hän jatkaa: ”Turvalliseen vanhemmuuteen tarvitaan muutakin kuin heterous.”
Tässä hän sanoo selvästi, että turvalliseen vanhemmuuteen tarvitaan heterous. Se tulee selvästi esille ilmaisussa MUUTAKIN KUIN. Tulihan se sieltä.
Kirjoitukseni voi tulkita noinkin. Se ei kuitenkaan ollut tarkoitus. Hyvään vanhemmuuteen tarvitaan muutakin kuin heterous, tai homous yms..
Ei kukaan ole päätellyt että lapsen on turvallisempaa kasvaa homoavioliitossa mutta piankos sellainen ”tutkimus” tekaistaan.
En tiedä tutkimusten tekaisemisesta, kun en ole harrastanut.
Mutta – nyt tässä puheena olevaan asiaan liittyen olen kyllä lueskellut esim. asiantuntijalausuntoja, joissa viitataan tutkimuksiin. Esimerkiksi seuraava:
https://joelrouvinen.files.wordpress.com/2015/02/prof_wahlstrom_jarl_230414.pdf