Vanhemmuus on mitä ihanin, mutta myös haastavin tehtävä. Ihmislapsen sisintä murskanneet vahingot kiertävät helposti sukupolvelta toiselle – usein tiedostamatta ja tahattomasti.
Näin isänpäivän alla lukuisat isät ja äidit tuntevat vajavaisuutta vanhempina ja puolisoina. Tämä saattaa vahvistaa kiusausta takertua sellaisiin hyvän kumppanuuden ja vanhemmuuden kriteereihin, joista täyttää edes yhden: ”Myönnän, että olen kohdellut puolisoani ja lastani huonosti, mutta ainakin olen hetero!”
Keskustelu uudesta avioliittolaista ja sen vaikutuksista kirkkoon on vilkasta. Ihmiset seuraavat näitä puheenvuoroja herkin mielin. Kysytään Jumalan tahtoa ja rukoillaan johdatusta. Kuunnellaan asiantuntijoiden lausuntoja. Useimmat tahot julistavat tavoitteekseen suojella lasta.
Mutta – kumpi on lapsen kannalta vahingollisempaa: vanhempien seksuaalinen suuntautuneisuus vai esimerkiksi perheväkivalta?
Jumala puhuu meille Raamatun kautta. Jokin erityinen viesti meille annetaan siinä, että vain mies ja nainen voivat saada lapsen. Millaisen painoarvon tämä seikka saa Raamatun muun lasta suojelevan opetuksen rinnalla? Kuka tiivistäisi tuon muun opetuksen julkisuuteen?
Jos lähipiiriin ei kuulu homoja ja lesboja, ajatuskin heidän parisuhteestaan ja vanhemmuudestaan voi herättää ennakkoluuloja ja pelkoja. Minäkin tunnen vielä monenlaista epävarmuutta näiden asioiden suhteen.
Olen kuitenkin nähnyt heteroiden keskuudessa niin paljon tuhoisaa perheväkivaltaa, etten voi enää nähdä seksuaalista suuntautuneisuutta hyvän vanhemman ratkaisevimpana ominaisuutena. Sekä heterot että homot / lesbot lyövät, jopa hengiltä.
Voisimmeko sen tähden käydä keskustelua siitä, mitä heteroiden avioliitto ja vanhemmuus voivat pahimmillaan olla? Olemmehan jo pitkään hyväksyneet heidän avioliittonsa ja vanhemmuutensa. Kun nämä uhkakuvat on ensin palautettu mieleen, arvioidaanko vasta sen jälkeen homoihin ja lesboihin liittyviä, vastaavia uhkakuvia?
Varmaan olet lukenut myös Puolimatkan lausunnon jossa tullaan täysin päinvastaiseen tulokseen. Wahlström sanoo että kahden miehen kanssa eläviä lapsia on niin vähän että asiaa ei tältä osin voida tutkia mutta hän olettaa että tulokset olisivat samanlaisia! Ei feministitutkijakaan niin tyhmä ole että rohkenisi epäillä miesten selviytymistä. Naisparejahan ne käytännössä ovat jotka kahdestaan lasta hoitavat.
Siteeraamasi lausunto on ristiriidassa käsittääkseni yleisesti tunnetun tosiasian kanssa, että isä on lapselle tärkeä. Kukaan lastenpsykiatrikaan ei tuonut sitä esille kun asiaa käsiteltiin. Syy on yksinkertainen: kukaan sellainen joka on vielä työelämässä, ei uskaltanut.
”Naisparejahan ne käytännössä ovat jotka kahdestaan lasta hoitavat.” Naiset taitavat käytännössä usein hoitaa lapset silloinkin, kun perheisiin kuuluu isä. Yksinhuoltajaäidit ovat tuttu asia. Tutkimusta lienee vaikea tehdä kahden vaihtoehdon vertailemiseksi, kun muuttujia on niin monta.
Tarkoitatko Juhani, että lastenpsykiatrien lausunnot oli tehty töistä irtisanomisen uhan alla? (ja että tämän takia ne eivät ole päteviä?)
Olen toki lukenut Puolimatkan tekstejä tähän asiaan liittyen. Puolimatka on aivan varmasti erittäin pätevä tutkija omalla alallaan. En ole kuitenkaan havainnut että näitä hänen määrättyjä kirjoituksiaan, joissa hän vastustaa evoluutioteoriaa tai samaa sukupuolta olevien avioliittoja, olisi julkaistu tieteellisissä, vertaisarviointia käyttävissä journaaleissa. Niissä on varsin vahva konservatiivikristillinen vivahde. Niitä onkin julkaistu lähinnä konservatiivi-kristillisissä julkaisuissa ja kristillisten kustantamojen kautta (esim. Uusi Tie). Hänen mielipiteitään ja näkemyksiään on julkaistu myös sanomalehdissä ja erityisen paljon konservatiivikristillisissä lehdissä. Hän on aktiivinen ja keskeinen toimija Aito Avioliitto-kampanjassa.
Varmaan on vaikeaa mutta tässä sellainen on tehty ja anglosaksisissa maissa tehty tutkimus on mutkat oikoen suoraan yleistetty koskemaan kaikkia maita. On aivan eri asia elää lesboperheessä San Franciscossa kuin Lapualla.
Lesboperheessä kasvaminen Lapualla on aivan varmasti toisenlaista kuin San Franciscossa. Ympäristön asenteet ovat yksi merkittävä tekijä.
Tutkimuksia lasten kasvamisesta samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä on tehty. Niitä on kerätty mm. sateenkaariperheiden yhdistyksen nettisivuille:
http://sateenkaariperheet.fi/index.php?item=78
Sari.W 13:58 Hyvä kommentti.
Onko meidän syytä edes yrittää etsiä mitään parempaa kasvupaikkaa lapselle, kuin biologisen isän ja äidin hoiva?
Tuotahan meidän tulisi tukea kaikin keinoin ja pitää kaikkia muita vaihtoehtoja automaattisesti huonoina. Tämä on ilmiselvä lähtökohta, josta ei voida olla kuin yhtämieltä, kaikki muut vaihtoehdot lähtevät muulta pohjalta kuin ”lapsen parasta ajatellen.”
Jos ajattelemme niitä ongelmia mitä vanhemmuuteen ja lasten hoitamiseen/kasvatukseen ynm tulee, niin suurin niistä on avioerot. Niitä pidetään jo lähes normaalina käytöksenä miehen ja naisen välillä. On itsestään selvää, että jossain vaiheessa erotaan, kun kysyy asiaa nykyiseltä nuorten sukupolvelta.
Lapset ovat ensisijassa niitä saaneiden vanhempien vastuulla, ja lähtökohtaisesti lapsen oikeus olisi, että vanhemmat eivät eroaisi.
Tulemme siis siihen johtopäätökseen, että erojen tulisi loppua, että lapsien elämän laatu paranee… Mutta, mutta. Tätä emme halua, vaan haluamme pitää kiinni omista käsityksistämme, että aikuisten on saatava erota, koska avioliitto on niin vaikeaa. Niin on. Eikös tämän pitänyt olla kaikille selvää jo ennen kuin mentiin papin puheille? Tai tehtiin aviottomia lapsia…
Ehdotankin, että avioerot kielletään… Heh hehehee!
Ajatella, että tuo on meistä jo lähes mahdoton ajatus nykyään.
Taisi olla oikeassa tuo Jeesus, kun arvosteli meitä avionrikkojien sukupolveksi. Ja osui arkaan paikkaan, kun Juutalaiset sanoivat; ”Ettei kannata mennä ollenkaan naimisiin, jos ei kerran voi kirjoittaa erokirjaa…
Meillä olisikin syytä alkaa katselemaan nykyistä elämänmenoa sillä silmällä, että ollaan menty metsään jo aika pahasti. Lasten etua ei ajattele kohta kukaan ja hirveitä selityksiä kuulee aika-ajoin ja monet asiantuntijat selittelee ihan höpöjä, kun eivät näe mitään outoa nykyisessä yhteiskunnan toiminnassa. Sama koskee meitä tavallisia ihmisiä, jos emme ymmärrä, että lapsen koti on oman isän ja äidin ymmärrys, hoito ja turva. Muita vaihtoehtoja pitäisi pitää kaikkia luonnottomina vaihtoehtoina ja viimeiseen asti vältettävinä.
Nyt ei kannata sanoa mitään orpojen ynm. lasten huostaanotosta, sijaiskotien tarpeesta, sillä niidenkin takaa löytyy syynsä ihan samasta lähteestä. Miksi meidän yhteiskunta on HALUNNUT tehdä niitä päätöksiä, mitkä ovat johtaneet nykyiseen surkeuteen?
Kaikelle on syynsä, kun tarpeeksi kaivelee, mutta on hyvä miettiä mistä meillä ei ollut puutetta ennen nykyistä kiirettä, hedoismia ja mammonan perässä juoksemista. Laittomuus on pääsemässä valtaan, eikä ketään enää kiinnosta mitä Raamattu opettaa.
Joskus meillä oli aikaa toisillemme ja me välitimme toisistamme.
”Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” Matt.24
En toki tarkoita että kukaan olisi irtisanomisuhan alainen. Jos on kyseessä henkilö joka vielä havittelee jotain virkaa niin aivan varmasti on vaikutusta mitä hän julkisuudessa lausuu. Saa sanoa että isän merkitys lapselle on tärkeä mutta siitä ei saa tehdä johtopäätöstä ettei tieten tähten pitäisi pyrkiä isättömyyteen.
En ymmärrä mitä Puolimatkan evoluutiolausunnot tähän kuuluvat. Yritätkö antaa kuvaa että jos yhdessä asiassa kannattaa huuhaata niin on toisessakin asiassa epäluotettava? Siteeraamassai lausunnossa lähes sanottiin etyä lapsen on oikeastaan vahingollista kasvaa heteroperheeessä.
Käsitykseni on että asiasta on kasvatustieteessä, psykologiassa ym eri käsityksiä ja että Puolimatkan edustamia käsityksiä ei saa Suomessa esittää. Jos esittää, leimataan epätieteelliseksi tai saa muuten lokaa niskaan.
En viitsi edes katsoa Sateenkaariperheiden sivua koska en voi edes kuvitella että siellä olisi mitään kriittistä.
”En viitsi edes katsoa Sateenkaariperheiden sivua koska en voi edes kuvitella että siellä olisi mitään kriittistä.” Silmälappuja käyttävän ei tarvitse vaivata päätään.
En pysty myöskään kuvittelemaan että yhdellä ja samalla ihmisellä voi olla myönteinen käsitys homoliitoista ja islamista. Näin kuitenkin näyttää olevan joten uskottavahan se on.
Olen eri yhteyksissä tavannut paljon muslimeja jotka kannattavat samaa sukupuolta olevien avioliittoja.
”En pysty myöskään kuvittelemaan…” Miksi tyytyisit kuvittelemaan, kun nykyisin voi hankkia kaikenlaista tietoakin. Se tarkoittaa, että viitsii lukea avoimin silmin sellaistakin, missä ei kuvittele mitään lukemisen arvoista olevan.
Varmaan oletkin tavannut mutta et löydä yhtään islamilaista yhdyskuntaa tms jossa asiaa kannatettaisiin. Kukaan heistä tuskin uskaltaa tulla julkisesti asiasta kertomaan. Nasima Razmyar on ainoa joka on tullut.
Enpä olla taas tölväisemättä feministejä. Kun Razmyar tanssi TV:ssä, hän kertoi että kurdiyhteisössä paheksuttiin asiaa. Kaikki naisjärjestöt olivat aivan hiljaa. Kukaan ei asettunut puolustamaan hänen oikeuttaan itse päättää asiasta. Mutta kuvitellanpa muutettavat muuttaen että tanssija olisi ollut lestadiolainen! Meteli olisi ollut aivan hirveä tanssijan puolesta.
Naisasialiitto menetti vähäisenkin uskottavuutensa valitsemalla varapj:ksi huivia käyttävän musliminaisen. Liiton johtoon siis kuuluu nainen joka ei kannata naisten oikeuksia. Tämä on jo niin absurdia ettei edesctiedä mitä sanoisi.
”Tämä on jo niin absurdia ettei edes tiedä mitä sanoisi.” Vaikene siis.
Kiitokset kaikille aktiivisuudesta! En meinaa ehtiä lukea kovin tarkasti kaikkia kommentteja, pahoittelut siitä.
Pääsääntöisesti kai lapset – on heidän seksuaalinen suuntautuneisuutensa mikä tahansa – haluavat tietää biologisen isänsä ja biologisen äitinsä, onhan heistä kummastakin perimänsä lapsessa. Yleensä lapset myös toivovat vanhempiensa pysyvän yhdessä. On varmaan lukuisia homoja ja lesboja, jotka toivovat kirkon ja yhteiskunnan tukevan heidän biologisia vanhempiaan vastuunkantamisessa ts. tukevan nimenomaan heterovanhempia. Tähän mm. kirkon avioliittokäsitys ja vihkimiskäytäntö pyrkivät.
Mutta – jos esim. aviopuoliso hakkaa puolisonsa sairaalaan pienten lasten nähden useita kertoja, ei ole enää niin helppoa tuomita avioeroa.
Homoja ja lesboja ei olisi olemassa ilman heteroja, mutta sama ei päde toisinpäin. Vaikka joku ei haluaisi antaa painoarvoa Raamatulle, pelkästään em. syystä on hankalaa rinnastaa homo-/lesbo- sekä heterosuhteita.
Uskon kuitenkin, että on olemassa seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumattomia, Raamatusta nousevia, hyvän kumppanuuden ja vanhemmuuden kriteerejä. Jospa joku kirjoittaisi seuraavan blogin niistä?
”On varmaan lukuisia homoja ja lesboja, jotka toivovat kirkon ja yhteiskunnan tukevan heidän biologisia vanhempiaan vastuunkantamisessa ts. tukevan nimenomaan heterovanhempia. Tähän mm. kirkon avioliittokäsitys ja vihkimiskäytäntö pyrkivät.”
Tällä hetkellä kirkon avioliittokäsitys ja vihkimiskäytäntö tosiaan pyrkivät tukemaan nimenomaan heterovanhempia. Sitä voi tietysti miettiä, että toivoisivatko ne lapset (hetero-tai homolapset) jotka kasvavat sateenkaariperheessä myös vastaavaa tukea – paitsi yhteiskunnalta myös kirkolta? Ja mitä vaikutuksia heidän hyvinvoinnilleen on sillä, että he eivät saa vastaavaa tukea?
Huomenta! Sateenkaariperheille tarjotaan tukea kirkonkin piirissä. Nyt olisi vain hyvä löytää kirkossa sellaiset perusteet ja ilmaisut, että kaikki / mahdollisimman monet osapuolet voivat ne hyväksyä. Kannattaako homo-/lesboliitosta käyttää termiä avioliitto? Olisiko olemassa toinen termi, jolla kuvataan arvokasta sitoutumista? Jne.
Suomen sana avioliitto on siitä hyvä, ettei se oikeastaan viittaa mitenkään sukupuolisuuteen. Avio merkinnee liiton avointa julkisuutta. Ehkä miehen ja naisen liitolle pitäisi antaa toinen nimi, vaikkapa ’naimakauppa’.
Niin, omasta mielestäni parisuhteista ja perheistä käytetyt termit (olivatpa ne mitä tahansa) ovat merkityksellisiä yhteisössä, esimerkiksi siinä tapauksessa, jos yhteisö niiden kautta erottelee parisuhteet myös paremmuusjärjestykseen/ suosituimmuusjärjestykseen. Termi itsessään ei ole niin merkityksellinen kuin sille annettu merkitys.
Nykytilannehan on esim. se, että kirkon mukaan miehen ja naisen välinen avioliitto on turvallisin ja luonnollisin parisuhteen, seksuaalisuhteen ja perheen ”perusmuoto” ja asetettu erityisasemaan, suhteessa samaa sukupuolta olevien liittoihin ja sateenkaariperheisiin.
Totta kai lapset haluavat tietää molemmat vanhempansa. Ainahan on syntynyt lapsia joiden isää lapsen äiti ei tiedä. Sitten on tietysti tapauksia että äiti tietää mutta ei halua lapselle sanoa. Ennen sateenkaarivyörytyksen alkamista tällaiseen yleensä suhtauduttiin torjuvasti. Nyt kukaan ei uskalla sanoa että äiti tekee väärin lasta kohtaan olemalla kertomatta tai hankkimalla lapsen jonka isää ei edes tiedä tai halua tietää.
Käsittääkseni keinohedelmöitysklinikat ovat olemassa niitä naisia varten jotka eivät kykene tulemaan raskaaksi luomumenetelmällä. On täysin naurettavaa että siellä käy myös naisia jotka kykenisivät mutta eivät halua.
Kiitokset aktiivisuudesta! Vaikka virallistettuja homo-/lesboliittoja ei kutsuttaisi avioliitoiksi, voisivatko ne silti olla yhtä arvokkaita kuin heteroiden avioliitot – osittain eri syistä vain? Erilaisten liittojen yhteisiä nimittäjiä kannattaisi käsitellä enemmän, jotta ennakkoluulot vähenisivät. Ovathan sateenkaaren eri väritkin yhtä arvokkaita, vaikka niiden erilaisuus tunnustetaan ja niitä kutsutaan eri sanoilla: punainen, keltainen jne.
Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään näistä pohdinnoista. Pahoin vain pelkään, että kirkossa avioliittotermin merkitys ei tule pitkään aikaan muuttumaan. Usein eteenpäin pääsee parhaiten, kun kaikki osapuolet joustavat.