Katselin kuvaa kirkolliskokouksesta ja koin a-haa-elämyksen. Eturivissä seisoi kenttäpiispa formussaan. Gamlasoldaten minussa heräsi ja koin yliluonnollisen valaistumisen, joka ratkaisee kaikki kirkon ongelmat. Tai suurimman osan. Yksi vilpitön kysymys: Miksi kaikki muut pystyvät järjestämään organisaationsa, mutta kirkolla kangertelee vuosikymmenestä toiseen?
Paras vastaus on: Työnjako! Otan esimerkin Puolustusvoimista! Organisaatiossa on ylin johtaja ja sitten on periaatteessa kolme toimialajohtajaa hänen alaisinaan. On olemassa kolme erilaista osaa: Maavoimat, Ilmavoimat ja Merivoimat. Kun äkillisesti katsotaan, niillä ei ole mitään yhteistä. Erilainen formu, erilaiset koneet ja välineet ja erilainen toimintaympäristö.
Kuitenkin on todella paljon yhteistä. Yhteinen ylipäällikkö. Yhteinen Isänmaa. Yhteinen tahto toimia yhdessä. On vielä muutakin. Aloitetaan kokardista, se on yhteinen. Miekat ovat kai nykyään samanlaiset. Jokainen osaa käyttää rynkkyä ja monta muuta yksityiskohtaa eivätkä aselajit hyökkäile toistensa kimppuun ja yritä ajaa pois toista maasta.
Minkälainen olisi sitten soveltamisohje kirkolle?
Piispoja tarvittaisi oikeastaan vain neljä. Arkkipiispa meillä jo on. Kun kirkossa toimii jo jonkinlainen kolminaisuus, niin jokainen haara tarvitsee oman toimivan piispan. On siis sateenkaariväki, heille piispa. On siis väki jota nimitän ” joulukirkkoväki” heille piispa. Vielä on herätysliikeväki ja hekin tarvitsevat piispan, koska pappeja ilmeisesti kuitenkin tulee olla. Eli tämä ratkaisee pappisvihkimyksen onhelmat. Tasa-arvolaki tulee ilmeiseksi ongelmaksi?
Kysymys kuuluu: Toimiiko tasa-arvo Suomessa? Ei toimi, koska hyvinvoinnista suuren osan määrää paikkakunta, jossa asuu. Linnan juhlien aikaan voidaan miettiä tasa-arvoa. Osa joutuu osoittamaan mieltään kylmässä ja sateessa. Osa menee eri ovista juhlimaan. En ole kummankaan porukan kanssa tasa-arvoinen, mutta olen onnekkaampi! Minä saan olla kotona lämpimässä eikä ole tarvinnut laittaa tonnikaupalla varoja sitä yhtä hetkeä varten. Paljon olisi muitakin esimerkkejä, jos viitsii ajatella.
Koko maan kattavaa tasa-arvoa ei koskaan saavuteta. Nyt tietysti seurakunnissa paikkakunnilla väki järjestäytyy näihin kolmeen tai kahteen tai vain yhteen kategoriaan ja toimialapiispat pitävät huolta, että pappeja vihitään kaikilla riittävästi. Tilat jaetaan tietysti väkimäärän perusteella vaikkapa kunnan eri kohteisiin ja annetaan kunkin porukan olla keskenään niin tasa-arvoisi mihin kykenevät.
Miksi sekaannus? Siksi, että me kaikki tiedämme Raamatusta totuuden, jos olemme uskovia. Kun emme halua sitä kiistattomasti noudattaa, niin on keksittävä lievennyksiä ja marginaalimerkintöjä miten asioita voidaan katsoa eri kulmista ja siksi me olemme hukassa. Taivasasioissa ei demokraattinen enemmistöpäätös pysty tekemään mustasta valkoista eikä valkoisesta mustaa, kun Jumala on Kaikkivaltias ja on sanonut mielipiteensä. Hän ei odota täydellistä onnistumista, mutta Hänen tahtonsa kunnioittamista Hän haluaa.
Olin joskus tekemisissä erään vammaisjärjestön kanssa. Silloin huomasin, että tasarvoa ei voida saavuttaa. Vaikka kaikki kynnykset viilataan pois, pyörätuolipotilas ei lähde kävelemään. Vaikka keksitään mitä tahansa, niin sokea ei ala nähdä. Kun olla mies tai olla nainen ei ole vamma, niin miksi tehdään niin paljon ongelmia. Emme koskaan saavuta tasa-arvoa tilipäivän suhteen. Edes saman sukupuolen kanssa.
Ehkä puheen katsotaan kirkastavan enemmän kuin toiminnan.
Blogiinne katsoen voisiko Piispoista joku olla ja toimia Vesimajurina jolloin kasteen asia kirkon työvälineenä johdatukseen kristinopin salaisuuksiin saisi asiaan kuuluvaa opetusta kaitsennassa muutenkin kuin puheissa.
Tässä on tietysti paljon hienosäätöä tehtävä. Rakennustermejä kayttäen. Arkkitehti sanoo miltä rakennuksen tulee näyttää ja insinöörit sitten ratkaisevat miten lopputulokseen päästään.