Joku saarnaaja käytti tuota sanaparia havainnollistaessaan asioiden oikeaa järjestystä. Kun Guttenberg keksi painokoneen ja Luther kansankielisen Raamatun suorastaan omilla kätösillään käänsi saksan kielelle, ilo oli ihan valtava ja kiitollisuus tästä lahjasta. Löytyipä vielä henkilöitä, jotka ymmärsivät saksan olevan suomessa ihan vieras kieli ja saimme sen suomenkielelle, jotta jokainen halukas saisi lukea sanaa omalla kielellään. Ei se aluksi ihan ongelmatonta ollut, koska piti ensin saada kieli kirjalliseen muotoon jota voitiin kirjoittaa ja lukea. Toiseksi kai ne kirjat olivat hyvin kalliitakin.
Kirjapainotaitoa kait arvostetaan vieläkin, mutta miten on Raamatun käännöksen laita? Kirjojen tekeminen on tullut helpoksi, kun samaan aikaan Raamatusta on tullut ongelma. Lukea vielä ehkä voi ja omistaa, mutta lukea? No voi kyllä lukea, kun ei tulkitse. Jos tulkitsee niin kannattaa tulkita vain ihmiselle miellyttäviä asioita. Miksi Lutherilla oli niin kova tarve siihen käännöstyöhön? Etsikö hän aseita Katolilaista paavia vastaan? Vai tarvitsiko hän itse sen sanoman omalle sielulleen?
Jotenkin tulee mieleen talviset hiihtoladut, kun Raamatun tulkinnasta puhutaan. Perinteisen harrastajat tarvitsevat edeltä valmistetut ladut ja pitovoidetta suksiin, muuten ei pääse eteenpäin. Uusi tyyli ei tarvitse latua eikä pitovoidetta ja vie paljon nopeammin eteenpäin. Uudessa tyylissä hengen elämän alueella ei tarvita latua, joten jokainen voi tasoittaa itselleen oman tien ei menneisyyden painolasteja. Omien tarpeiden parafiini vie aina päämäärään paremmin, kuin hänet, joka kantaa perinteiden painoa ja pitovoidetta suksissaan.
Joskus siis Raamattu oli arvossaan. Sieltä löydettiin pelastuksen lisäksi ohjeita yksilön ja yhteisön hyvään elämään. Älä tapa, Älä varasta, sopii kai suurimmalle osalle. Sitä rataa elettiin kirkon ja pappeuden suojassa aikanaan. Kun nyt on havaittu, että lakeja voidaan kirjoittaa myös ilman Raamatun sanaa, onkin päästy valistuksen vapauteen. Satavuotta sitten yleinen mielipide oli jotain, Viisikymmentä vuotta sitten oli jotain, mutta joku oli muuttunut. Muutos on kiihtynyt eikä kaksikymmentä vuotta vanha sääntö ole enää relevantti monessakaan asiassa.
Miten on sitten asian laita, jos koko kansa ei kykene samaan mielenmuutokseen, niin onko silloin enemmistöllä oikeus ottaa sananvapaus ja mielipiteen vapaus pois vähemmistöltä. Tai, jos enemmistö onkin niinkuin bolshevismi aluksi, Saako asiassa enemmistön se puoli, joka kerkiää ilmoittautua enemmistöksi?
Raamttuun pohjautumaton lainsäädäntö ei näytä antavan anteeksi mitään eikä suuri yleisökään, koska lööpit kertovat aina uudestaan ja uudestaan muunmuassa, että nyt vapautuu henkilö vankilasta, joka teki niinjaniinmonta rikosta. Vaikka asia on jo vuosia vanha, niin se tarjoillaan kuin vereksenä tekona. Amerikkalaisessa johtajanvalinnassa näyttää olevan tärkeää, että kansa saa tietää, että joku on pössytellyt tötsän verran neljäkymmentä vuotta sitten. Tai joku viriili nuorimies on viiskymmentä vuotta sitten pidellyt käsiään jossain vississä paikassa.. Sitten alkaa tulla meetoo juttuja ja se saattaa ratkaista kuka maata hallitsee.
Eikö oikeustajumme sao, että asiat on ratkaistava kunkin aikakakuden lain säädännön mukaan. Me monet muistamme miten arvostetut vastuunkantajat kävelivät valtiomiesten ryhdillä Säätytalolle ja poistuivat sieltä sotasyyllisinä lurjuksina, vain tarkoituksenmukaisuuden ei laillisuuden tähden.
”Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta halveksitaan, eikä hänen sanojansa kuulla.
Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto.
Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.” Saarn.9:16-18
Raamattua on yritetty hävittää monesti historian aikana, Kirjoitukset katosivat Israelin kansalta, ja kansa meni rappiolle, kunnes näe jälleen löytyivät ja Israelin kansa alkoi jälleen kuuntelemaan ja heidän haavansa paranivat.
Kerran joku sanoi, että me ihmiset olisimme viisaampia, jos Aleksandrian kirjastot eivät olisI palaneet, sillä menneen maailman viisaus ja tieto muinaisesta menneisyydestä hävisi.
Maailma on täynnä kirjoja ja meillä on riittävästi tietoa, mutta ymmärrystä puuttuu.
Lauri Lahtinen: ”Satavuotta sitten yleinen mielipide oli jotain, Viisikymmentä vuotta sitten oli jotain, mutta joku oli muuttunut. Muutos on kiihtynyt eikä kaksikymmentä vuotta vanha sääntö ole enää relevantti monessakaan asiassa.”
Noinkohan se on ollut ihan niin yhteinen ja yleinen mielipide silloinkaan? Aikaisemmin on ollut helpompi sanella mitä mieltä kenenkin on mistäkin oltava (tai ainakin se mikä on yleisesti hyväksytty mielipide eri asioista). Näitä mielipiteitä ja yleisiä käsityksiä on sitten jouduttu kuorossa laulamaan, mutta sisällä moni oli ehkä jotain ihan muuta mieltä.
Kirkkoonkin kuuluttiin ja siellä käytiin kun oli (sosiaalinen) pakko, ei välttämättä ollenkaan sen takia että siellä haluttiin käydä.
Näkisin, että mitään erityistä muutosta ei välttämättä ole tapahtunut. Nykyään kansan yhteistä mielipidettä ei enää voi määritellä, jokaisella saa olla oma näkemys aiheesta kuin aiheesta.
Ja mitä vikaa siinä voisi olla?
Ei olisikaan, jos saa olla tai olla olematta. On myös väärin tulkita edesmenneitten sukupolvien motiiveja oman mielen mukaan.
Kun katsoo vanhoja suomifilmejä, niissä ei ole esimerkiksi ihmisten välistä tasa-arvoa. Erään lehden elokuvakriitikko teilaa filmit juuri tästä syystä. Miten vanhoissa filmeissä voisi olla tasa-arvoa, kun sen aikaisessa yhteiskunnassa sitä ei tunnettu edes sanana. Ei siis pidä arvostella menneen ajan tuotoksia tämän päivän asenteilla. Sen sijaan filmit antavat hyvää ajankuvaa.
Silloin ei ollut tasa-arvoiseen joutavaan koreiluun aikaa. Isällä oli paljon työtä kun kaivoi lapiolla ojat ja kynti pellot hevosella. Äidillä oli paljon työtä, kun hoiti 5 – 10 lasta ja lehmät.
Silloin tasa-avvo toteutui antikristillisessä kommunismissa joka sai valtapiiriinsä puoli palloa.
Sitten kun tuli routa, pakkanen ja jää. Soinen metsä kantavaksi isä lähti pokasahalla mehtää kaatamaan.
6 päiväinen työvikko 11 tuntiset päivät ja sunnuntaina karjakin piti hoitaa.
Tasa-avvoa oli lähinnä se, että kaikilla oli paljon työtä.
WJ! Näin on. Olen kokenut elämässäni miten ojaa kaivetaan lapiolla ja m iten pokasahalla tehdään metsätöitä.