Päivän uutiset ovat täynnä surullisia ja väkivaltaisia kertomuksia. Toisinaan kaipaan pieniä ja hyviä uutisia, jotka välillä saisivat olla pääuutisia. Hyvyys ja lempeys ei uutisten perusteella näytä olevan ihmisolion perusluonne.
Löysin MTV:n sivuilta sattumalta pienen hyvän ja iloisen uutisen, jossa toisena päähenkilönä on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Pieni, kuusivuotias helsinkiläinen tyttö oli keksinyt kesälomalla, että hän haluaa olla Korson kuningatar. Vanhempien kanssa tyttö mietti, että pitäähän kuningattarella olla linna, joten voisikohan Sauli-presidentti vaihtaa Presidentinlinnan perheen rivitalokolmioon. Tyttö itse kirjoitti presidentille kirjeen, jonka äiti tulkkasi kirjeen toiselle puolelle.
Sauli Niinistö vastasi tytön kirjeeseen ja joutui tuottamaan tytölle suuren pettymyksen. Presidentti piti tytön ajatusta olla Korson kuningar hienona, muttei voinut vaihtaa asuntoa, koska Presidentinlinna on virka-asunto, jossa hänkään ei saa asua kuin virkakauden ajan. Tietenkin tyttö pettyi, kun hänen hyvä ajatuksensa ei toteutunut.
Mutta presidentin toiminta oli mallikasta, loistavaa sanoisin! Selvästi huomaa, että hän itse on isä ja tietää mitä lapsen kasvattaminen on. Pienen kansalaisen huomioiminen ja rajojen asettaminen lempeydellä vaatii taitavaa, osaavaa ja pedagogista pelisilmää. Kirjeen loppu on huipennus: Lapselle tuntematon aikuinen ihminen voi olla pelottava, mutta tuntematon, ja kuitenkin tutunoloinen eläin lähestyttävä. Siksi kirjettä ei allekirjoittanut ainoastaan presidentti, vaan myös presidentin Lennu-koira kuvan kera!
Tytön pettymys kotona oli ollut suuri, mutta kun pettymys haihtui tyttö halusi leikata Lennu-koiran kuvan talteen. Kun saa siltikin koiran kuvan, voi pettymys olla lievempi.
Lähteet:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/laura-6-halusi-vaihtaa-asuntoa-presidentin-kanssa-niiniston-vastaus-oli-tytolle-pettymys/6065454
http://yle.fi/uutiset/6-vuotias_laura_lahetti_presidentille_kirjeen_ja_ehdotti_asuntojen_vaihtoa__nain_niinisto_vastasi/9154174
”Heikki Mäntylä painottaa, että työntekijällä ja luottamushenkilöllä on eri tehtävät.”
Valituksi tulevien luottamushenkilöden on myös tarpeen muistaa yllä oleva toteamus.
Kyllä valittu luottamusmies sen ymmärtää. Ongelma on vain siinä, että kirkkoherra voi sanella hänelle tehtäviään ja käyttää häntä työrukkasenaan tavalla, joka näyttää ulospäin erittäin demokraattiselta. Sisäisesti se on muuta.
Kylläpä vaikuttaa suppealta seurakuntanäkemykseltä. Outo ajatus, että luottamushenkilöt ja työntekijät touhuavat ikään kuin selät vastakkain omiaan.
Eivät luottamushenkilöehdokkaat tehtäviinsä omassa asiassaan tai omaksi hyväkseen pyri, vaan hoitamaan seurakunnan yhteisiä asioita. He ovat osa seurakuntaa siinä kuin työntekijätkin.
Vaalien vilkkaus on yksi mittari, joka kertoo seurakunnan toiminnallisuudesta ja yhteisöllisyydestä. On luonnollista, että myös työntekijät pappeja myöten myötävaikuttavat vaalien onnistumiseen. Vaalit ovat seurakunnan lakisääteistä toimintaa.
Useimmiten valituiksi tulevat samat henkilöt, olipa äänestäjien määrä suurempi tai pienempi. Lopputulos ei muutu. Kosmeettinen puoli tietysti näyttää kirkon kannalta paremmalta, jos äänestysprosentti on korkea. Jos muutosta halutaan, silloin pitäisi keskittyä sopivien ehdokkaiden löytämiseen. Sellaista työtä taas ei voi laittaa seurakunnan työntekijöiden tehtäväksi. Muuten alettaisiin syyttää työntekijöille mieleisten ehdokkaiden etsimisestä ja seurakuntalaisten päättämiskyvyn aliarvioimisesta.
Jouko Karjalaisen näkemys on huomionarvoinen, mielestäni.
Näinpä juuri.
100% samaa mieltä.
Entisenä seurakunnan työntekijänä olen kokenut että luottamushenkilöt ja työntekijät ovat helposti toistensa vastapooleja ja että molemmat syyttävät toisiaan asioiden pimittelystä sekä epäilystä tahallisesta toistensa syrjimisestä.
Työntekijät saattavat kauhulla seurata valittuja valtuutettuja ja neuvoston jäseniä heidän täydellisestä tietämättömyydestä ihan tavallisista seurakunnan arkipäiväisistä toimista ja tavotteista. Sitä on pyritty paikkaamaan koulutuksella, ei aina hyvällä tuloksella koska vain murto osa luottamushenkilöistä saataa olla mukana.
Monet luottamushenkilöt ovat kiireisiä koska he ovat niin monessa mukana eivätkä aina pysty paneutumaan asioihin.
On todettava että on tietty joukko luottamushenkilöitä jotka jo tullessan ovat fiksua joukko joille ei tarvitse selittää koska heillä on jo muutoinkin selvää järkeä jota usein miten tarvitaan käytännön toiminnassa ja että he tiedostavat seurakunnan erityislaadun kristillisen sanoman levityksessä. Kokemukseni on että nämä mainitut henkilö ovat usein jonkin liikkeen tai työpaikan johtohenkilöitä ja omaavat kokemusta arjen toiminnoista ja sen johtamisesta.
Niin, jospa pääsisi valitsemaan heidät, jotka valitaan, mutta se ei taida meikäläisessä demokratiassa olla mahdollista.
Systeemillä Se kai tehdään todennäköiseksi vaikkei todeksi.
Presidenttimme on toiminut useamminkin vastaavalla tavalla. Se kertoo, kuten blogistikin sanoo, hänen inhimillisyydestään, mikä ottaa huomioon kaiken ikäiset kansalaiset. Hän on koko kansan presidentti, sanonnan varsinaisessa merkityksessä.