En ole lähelläkään mitään kirkollista elintä, joten olen vapaa katsomaan asiaa puhtaalta pöydältä. Eli olen asiantuntija, joka ei tiedä todellisuudessa asiasta juuri mitään. Tunnen joitakin henkilöitä, jota ovat po kollegioon kuuluneet, ihan tavallisia ihmisiä En siis tietäisi ilman pääkaupunkiseudun pirteää toimintaa lukuun ottamatta mitään muuta kuin, että sellaiset valtuustot ovat olemassa.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää minkälaista keskustelua on käyty silloin, kun instituutio on pystytetty. Varmaan siinä on ollut ihan järkevät perusteet. Näyttää siltä, että kaikin osin ei tavotteisiin ole päästy, koska lakkauttaminen on ollut esillä. Toisaalta kuitenkin ainakin osalle porukkaa se on näyttäytynyt hyödyllisenä ja lisää kehitettynä vieläkin hyödyllisemmältä.
Vilkas ja joskus juonitteluun taipuvainen mielikuvitukseni alkoi laukata enkä pysty pitämään ajatuksiani ominani. Ensiksi tulee mieleen, että seurakunta-aktiivit saavat hiekkalaatikon, jossa saa istua ja puhua viisaita tai vaietä. Jokatapauksessa suurin into tehdä jotain saa täyttymyksensä, kun saa istua kokouksessa, jonka ei ehkä ole tarkoituskaan tuottaa mitään mullistavaa.
Toinen hienompi ajatus olisi sellainen, että foorumi voisi tuottaa seurakuntaelämään uusia toimintoja jotka rikastuttaisivat paikallisten seurakuntien elämään tapahtumia eri teemoista. Voisi tuottaa vierasvaihtoa seurakintien kesken ja näin tuoda etäällä olevia lähemmäksi toisiaan.
Joku osa on epäonnistunut ja toinen onnistunut liian hyvin, koska ristivetoa on tullut. Vaihtoehtoja voi olla useita. Jossain on ehkä koettu, että aikaa on kulutettu, mutta ei tullut kissalle takkia. Jossain on koettu, että nykyisenä aikana demokratian täytyy ulottua sinnekkin, missä sitä ei ole ennen ollut. Voidaan ajatella, että nyt on saatu hiippakuntiin kollegio, joka voi katsoa piispan perään ja pitää hänet kaidalla tiellä. Tämähän on tietysti loukkaava ajatuskin piispan näkökulmasta. Voidaan tarkkailla paikkakunnittain julistuksen tasoa ja käytössä olevaa sanastoa ja sitten on harteita antaa lausuntoja ei suotavista ilmiöistä.
Mitä tahansa taustalla onkin, niin nyt varmaan olisi aika ryhtyä rukoukseen Suomen puolesta, että Jumalan hyvä tahto tapahtuisi myös midänkin tykönämme.
Kyllä Hiippakuntavaltuustot ovat hyvä asia. Kun huomattaisiin siellä voitaisiin keskustella opetuksesta mitä kirkkomme rivijäsenilleen ei tarjoa, eikä anna seurakuntajäsenyyden harjoittamisen asiassa mahdollista pelastumisen mahdollisuutta odottaen.
Tulevaisuuskomitea esitti kirkon hallinnon keventämiseksi valtuustojen lakkauttamista. Kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi tehdä sitä tarkoittava esitys kirkolliskokoukselle. Kirkkohallitus valmisteli esityksen tekemistä niin perusteellisesti, että koko esitys jäi tekemättä, ja aloitti piispainkokouksen avustuksella työryhmässä tutkimaan valtuustojen toiminnan kehittämistä. Piispainkokous oli aikaisemmassa kannanotossaan esittänyt valtuustojen lakkauttamista.
Kirkon hallinto tykkää vatuloida itseään koskevissa asioissa. Iso kirkko vaatii ison hallinnon.
Olisiko se ihan niin, että aktivistit saa nyplättävää eivätkä pyri saarnatuoleihin. tai muuten sanan jakamiseen.Mahdollisuudet toimintaan ovat rajattomat, mutta kuinka monessa tapauksessa syntyy konsensus, että jotain voidaan tehdä.
Yleensä käy sillä viisiin, että kun jonkun asian ympärille aletaan organisoimaan toimintaa, niin tarvitaan kaikenlaisia sääntöjä ja ohjeita siitä miten toimintaa aletaan pyörittämään. Siitä syntyy sitä byrokratiaa, mikä on sinänsä ihan tarpeellista. Tiettyyn pisteeseen asti se on ihan hyvä juttu. Se tietty piste saavutetaan silloin, kun byrokratia alkaa estämään alkuperäisen asian toteuttamisen mahdollisuuksia. Usein käy niin, että kyseinen organisaatio alkaa toimia täysin alkuperäisen tarkoituksensa vastaisesti. Tämän seikan on ilmeisesti havainnut myös tulevaisuustoimikunta. Joten havainto saattaa olla oikea ja olisi kirkolle hyväksi, jos tuota byrokratiaa onnistuttaisiin hiukankin keventämään. Tyypillistä on että keventämisyritykset johtavat vastareaktioon, jossa kasvatetaan byrokratiaa entisestään.
Olisikohan auttanut enemmän, jos Tulevaisuustoimikunta olisi vain tyytynyt kirjaamaan tulevaisuuden uhkat ja jättänyt niiden ratkaisut komiteoiden pohdittavaksi.
Nyt taisi käydä niin, että Tulevaisuustoimikunta antoi valmiit tehtäväkokonaisuudet komiteoiden pohdittavaksi ja komiteat tulivat siihen tulokseen että kirkon byrokratia estää tarvittavat muutokset.