Pitäisikö kirkossa nyt puhua Aleksei Navalnyian kohtalosta, vai siitä, että USAn poliittisen toiminnan ydin on ollut ”valehtelua ja painostusta”, vai siitä, että Myanmarissa oli ”kauhun ja häpeän päivä”? (Ylen uutiset 29.3.2021). Vai siitä, että suurvalta ja Jeesus olivat vastakkain kauan sitten Jerusalemissa?
Tuo teema, yksilö, vastarinta ja maailmanvalta toistuu yhä uudelleen. Miksi Jeesuksen tutkinta ja tuomio ei sitten jäänyt vain osaksi paikallista maakuntahistoriaa? ”Jeesuksen tapauksessa” kuvaan astuvat ihmisen kokemukset, muistot, tulkinnat ja se, mitä kutsumme hengelliseksi elämäksi. Kaikki ei jäänytkään vain muistojen joukkoon. Hiljainen viikko on aika syventyä näihin tulkintoihin ja elämää kantaviin voimiin.
Hiljaisen viikon väreissä siis mennään. Tänään värinä on valkoinen. Liikun värien maailmassa jokamiehen oikeuden tapaan ja poimin erilaisia ”marjoja” hiljaisen viikon vakkaan.
Valkoinen väri tuo minulle mieleen puhtautta ja iloa. Hiljaisen viikon tiistai paljastaa kuitenkin valkoisen nurjan puolen, sen puolen, että meillä ihmisillä on tekeytymisen halu. Matteus kertoo, että Jeesusta vastaan kutsuttiin esiin vääriä todistajia. Tuomitsijat tekeytyivät viattomiksi. Jeesus haluttiin tuomita. Kun oikeita syitä ei tuntunut löytyvän, lähdettiin etsimään ”väärää todistusta”.
Silloin kerran harjoitettiin Jerusalemissa ”mukaoikeutta”. Arvovaltaiset ihmiset muuttuvat alhaisiksi jopa oikeudenistunnossa:” He sylkivät nyt Jeesusta kasvoihin ja löivät häntä.” (Mt 26:67).
Hiljaiseen viikkoon samaistuminen on sitä, että tunnemme elämän karkeuden mutta ymmärrämme, että nämä vääryydet eivät ole viimeisiä eivätkä lopullisia. Valkoinen ei ole se valkoinen, jonka puemme itse päällemme tekeytyäksemme joksikin muuksi, toisenlaiseksi. Valkoinen on se valkoinen, jossa Jumala katsoo meitä rakkautensa läpi.
Lopulta: Puhe rististä on Jumalan voima.” (1. Kor. 1:18)
…
Tästä on jo hiukkasen aikaa, kun tein Hiljaisen viikon värit ykkösen. Käsikirjoitukseni puheenvuorot toteutti tuolloin näyttelijä Pentti Siimes. Meditatiiviset melodiat lauloi Eini Annukka Perälä. Pisarat näytettiin tuolloin TV 1:ssä 2.-6.4.2007 ja ne uusittiin hiljaisella viikolla 2008. Tämä sarja on nyt sitten hiljaisen viikon hiljaista puhetta, Yhdeksän minuuttia rauhaa hengitellä. Kuuntelepa!
https://soundcloud.com/user-941307355/hiljaisen-viikon-tiistai-valkoinen-2
Eikö peruskristillisesti Jumalan rakkaus ilmene juuri siten, että hän pistää poikansa kärsimään ja siitä seuraa suuri viha niin Isrealia kuin kaikkia juutalaisia kohtaan, ajasta ja paikasta riippumatta hamaan maailman tappiin saakka. Ne huutavat: Kristuksen tappajat. Kuten se Apostolien teoissa opetetaan.
Varsinaiset toimeenpanijat, eli roomalaiset saavat näin vapautuksen synneistään, joihin kuului myös Jerusalemin ja koko ympäristön hävitys ja lopulta jopa nimen vaihdos toisella vuosisadalla.
Siirretään Jerusalemin hävitys kapinallisten syyksi ja kapinallisten hävitys roomalaisten ansioksi, vaikka he ristiinnaulitsivat 500-henkeä päivässä ja osa syötettiin villipedoille areenoilla tai lähetettin Egyptin kaivoksille, ja komeimmat myytiin orjiksi.
Ei siellä ole käyty oikeudenkäyntejä, tässä vaiheessa, Keisarin sana on ollut laki, ja käskynhaltijat ovat toteuttaneet sitä kirjaimellisesti. Muuten he itse olisivat joutuneet hirsipuuhun.
Mutta kaikki peitetään, kun tehdään uhreista syyllisiä ja vielä halveksittuja kun hävisivät sodan roomalaista ylivaltaa vastaan. Ja sanotaan Jerusalmin hävitystä Jumalan rangaistukseksi Jeesuksen tappamisesta, vaikka se on väärä todistus. Mooseksen laissa ei ole ristiinaulitsemisrangaistusta. Juuri siksi kansa halusikin Isien lait ja itsenäisyyden.
Me ollaan syyllisiä, yhtälailla.
Aleksei Nevalnyin kohtalo olla kapinapäällikkö, tuntuu eurooppalaisesti katsottuna olevan hieno asia, koska Eurooppa haluaa Venäjälle kaaosta, josta se uskoo seuraavan demokratia.
Eurooppa ei muista, että vaikka se tuki Syyrian kapinallisia, se kuitenkin jätti heidät yksin, eikä seurauksena ollut demokratia, vaan pakolaisuus ja monet terrori-iskut.
Ja ymmärrettävistä syistä Venäjän hallitus ei halua maahansa kaaosta.
Yhdysvalloissa tapahtunut kapinallisten hyökkäys, eí sitten olekaan hyvä asia, koska se suuntautuu ikäänkuin demokratiaa vastaan. Demokratia on siis puolue, se toinen. Vaikka juuri moniäänisyys ja jopa mielenilmaukset kerrotaan olevan demokratiaa. Yhdysvalloissa käsitys demokratiasta tuntuu olevan sitä, että olisi vain yksi samanmielinen puolue, jonka nimi on demokraatit.
Meillä demokratia tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi perustaa puolueen ja ryhtyä ajamaan jotakin asia, tai koko asiaa. Alunperin se tarkoitti kuitenkin kansanvaltaa, ja oli jopa halveksitty, kun kansaa ei pidetty viisaana. Kansa käyttää nyt valtaansa netissä, mutta kaikki viisaina itseään pitävät yrittävät horjuttaa demokratiaa, solvamalla sitä kaiken mahdollisen syyksi ja pelkäski disinformaatioksi.
Riippuu siis siitä, että miltä puolelta asioita katsoo.
Hiljaiset essealaiset
” Uskoaan Jumalaan he harjoittavat omalla tavallaan. Ennen auringon nousua he eivät puhu äänekkäästi arkipäiväisistä asioista , mutta joitakin isiltä perittyjä rukouksia he osoittavat sille kuin anoen sen nousemista.
Sen jälkeen johtajat jakavat kullekkin hänen kykyjensä mukaiset tehtävät. Tyäskenneltyään yhtäjaksoisesti viidenteen tuntiin saakka he kokoontuvat taas yhteen. Vyöttäydyttyään sitten pellavavaatteeseen he kylpevät kylmässä vedessä. Tämän puhdistautumisen jälkeen he kokoontuvat erityiseen huoneeseen, johon kenelläkään muulla ei ole lupa tulla.
Puhdistautuneina he sitten menevät ruokasaliin kuin johonkin pyhään huoneeseen. Kun he ovat istuutuneet hiljaisuuden vallitessa, leipuri ojentaa heille leivät arvon mukaisessa järjestyksesssä. Sitten kokki asettaa kunkin eteen astian, jossa on yksi ainut ruokalaji.
Ennen aterialle ryhtymistä pappi lukee rukouksen ja ruoan nauttiminen ennen rukousta on sopimatonta . Aterian jälkeen hän lausuu jälleen rukouksen. Näin he sekä alussa, että lopussa kiittävät Jumalaa, elämän ylläpitäjää.
Riisuttuaan pyhät vaatteensa he palaavat töihinsä. Palattuaan töistä, he aterioivat taas samaan tapaan.
Ei mikään huuto, eikä meluaminen saastuta heidän asuinpaikkaansa. Kukin heistä puhuu vuorollaan antaen näin toisille tilaisuuden puhua. Ulkopuolisista essealaisten keskuudessa vallitseva hiljaisuus tuntuu pelottavalta mysteeriltä.
Se johtuu heidän jatkuvasta pidättyväisyydestään ja rajoittumisestaan ruuan ja juoman käytössä välttämättömään. ”
Suurin osa kristityistä ei liene tietoinen essealaisesta ryhmästä, minulla on heistä pitkä selotus, se löytyy Flavius Josefuksen kirjasta ’ Juutalaissodan historia. ’
Hiljaisuuden kunnioittamnen voi olla heiltä perittyä ja mainitaanhan siellä myös kylmä kylpy, joten avantoon vain kaikki, aina ennen ruokailua.
Tutustuttuani laajaan essealaistutkimukseen ja Qumranin löytöhin ja löytöhistoriaan olen tullut täysin vakuutetuksi siitä, että Jeesus-liike oli essealaisuuden jatkumo, jonka johdossa oli juurikin Qumranin pyhiä veljiä. Essealaisten itsenimitykset olivat lähes kaikki tismalleen samoja kuin miksikä alkukristityt kutsuivat itseään:
valitut, veljet, pyhät, valon lapset, totuuden tie, Israelin jäännös, monet, köyhät jne.