Miksi alttaritaulu on kaunis, vaikka itse tapaus on ruma? Kerron asiasta käyttämällä apuna punaista väriä. Lähden liikkeelle Rääkkylän kappelin alttaritaulusta. Se on kirkoissa ja kappeleissa tavanomaisen yleinen aihe: ristiinnaulitseminen, pitkäperjantain aihe. Tuo taulu on esteettisesti kaunis, sopusointuinen, äärimmäisen levollinen, tasapainoinen. Miksi näin?
Tämä ei ole alttaritaulu vaan maalaukseni ”Ihmiset ja risti”
Jos taiteilija olisi luonnostellut tapahtuman paikan päällä, siinä hetkessä, taulun täytyisi olla aivan toisenlainen. Tai jos nykyajan tapaan ristiinnaulitsemisen aikana olisi otettu video, se olisi kamalaa katsottavaa. Matteus (luku 27) kertoo, että ”Ohikulkijat pilkkasivat häntä”. ”Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa.” Huutojen lisäksi on täytynyt kuulua ristinpuiden pystytyksen ja naulojen hakkaamiseen äänet. Tuskin noita töitä tekevätkään olivat ihan hiljaa. Pilkan lisäksi evankeliumit kuvailevat myös lyöntejä ja sylkemistä tuomitun päälle.
Ristiinnaulitseminen on historian tapahtuma. Se ei ole edes ainutlaatuinen. Saman kohtalon ovat kokeneet monet muutkin kuin Jeesus Nasaretilainen. Se on historian tapahtuma, paksut puut, naulat, tuomitun tuska, läheisten itku, sotilaiden karkeus. Miksi sitten historian tapahtumasta tällainen taulu?
Uskova kuten ristikin on kokonaan tässä maailmassa.
Tuo taulu on maalattu uskon näkökulmasta. Se on maalattu pääsiäisen jälkeen. Ristiinnaulitseminen on nähty kokonaan taivaan valossa, Jumalan valossa.
Pitkäperjantain mieli ei ole teloittamisen tavassa eikä toteutuksessa. Kaikki teloitetut ja ristiinnaulitut eivät ole Jeesuksia. Mutta yksi on.
Rippikoululuokan kaapin päällä on kaikki tarpeellinen.
Valitsin tähän punaisen värin. Se ei ole päivän liturginen väri – niin kuin ristiinnaulitseminenkaan ei ole uskomisen asian lopullinen ydin. Ajattelen, ettei pitkäperjantaita voi ymmärtää ilman Jumalan kolminaisuutta, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tässä on kysymys jostain muusta kuin vain historiasta.
Toki historiasta ja todellisuudesta meidän pitäisi uskossamme puhua enemmänkin. Onhan nykyajalle tyypillistä historiattomuuden ajatus, sen kieltäminen, mitä oikeasti on tapahtunut. Mielipiteillä ajetaan minkä tahansa historian tapahtuman yli. Jokainen uskoaan puolustanut tuntee tämän tilanteen. Tässä maailmassa ja historiassa tämäkin, Jeesuksen risti kuitenkin on pystytetty.
Punainen on veren väri. Sekin kuuluu historian tapahtumaan. Punainen on Pyhän Hengen ja tulen väri. Sieltä aukeaa ristin sanoma ja se, minkä läpi ristiä katsotaan. Olen kuvitellut – ja toki pelkästään omassa mielessäni elävöittänyt ja maalauksellistanut tapahtumia, mutta olen kuvitellut, että taivas on leiskunut punaisena – ennen kuin pimeni keskipäivän aikaan.
Näkemykseni pääsiäisaamusta
Usko ei ohita eikä mitätöi tämän maailman kärsimystä. Usko on vakaumusta siitä, ettei tämän maailman risti ole viimeinen sana.
Uskon asia on Kristus.
Tähän päättyy sarja Hiljaisen viikon värit 2. Pitkäperjantain puheenvuoro on kuunneltavissa tästä:
Hiljaisen viikon värit 2 Pitkäperjantai Punainen by Matti Perälä | Free Listening on SoundCloud
” Katso kaikkia korkeimman tekoja, ne on kaikki kaksittain, toinen toisensa vastakohta. ”
Taisi olla Jeesus Siirakki, joka tämän loihe lausumaan.
Se auttoi minua oivaltamaan sen, että huono päivä nostaa näkyväksi hyvän päivän, koska on jotakin mihin verrata.
Ei kukaan osaa arvostaa edes tervettä päivää, jos ei välillä ole sairas.
……………………………
Kalliohaudasta tuli mieleen Faaraoiden valtavat maanalaiset kuolemanpalatsit, Anubiksen uskottiin tulevan noutamaan kunigas jonnekn, jonne pääsyn Anubis avaa silmukkaristilla, jota sanottiin Niilin avaimmeksi. Osa muumioista on todella kadonnut, mutta kukaan ei sano, että menivät taivaaseen vaan, että heidät joko siirrettiin toiseen paikkaa, tai ryöstäjät hajottivat koko paketin, koska tiedettiin niissä olevan myös koruja ja muita kalleuksi käärinliinojen sisällä.
Eräässä hyvin vanhassa haudassa oli loitsukirjoitus joka kuului näin.
” Nouse , oi nouse kuningas Teti, ota pääsi, korjaa luusi, puhdista tomu yltäsi. Ota leipä, joka ei happane, ja jatka ikuisuuteen. ”
Ei ollut hän itse enää haudassa, totisesti nousi, tai hajosi tomuksi.