Tulkaa einehtimään. Joh. 21:12. (KR 1992: ”Tulkaa syömään.”)
Tänä aamuna meidän sielumme rakastettu kutsuu meitä.
”Lapset”, hän kysyy, ”onko teillä mitään syötävää?”
Me vastaamme: ”Ei, itsessämme meillä ei ole mitään muuta kuin nälkää ja puutetta. Oi Jumala, me emme pysty ruokkimaan itseämme!”
Silloin hänen lempeä äänensä vastaa meille: ”Tulkaa einehtimään.”
W. Hay Aitken, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Olen käyttänyt tätä kirjaa aika paljon. Kaikkia kirjan julkaisuja ja päivän tekstejä en kuitenkaan sieltä halua julkaista teologisista syistä johtuen.
Evankeliumi lohduttaa ja virvoittaa kaikissa vaivoissa.
Älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Nehemia 8:10
Jeesus on antanut meille taivaallista mannaa eli ruokaa, joka kantaa ikuiseen elämään. Evankeliumi on Jumalan pelastava voima.
Unto him (Jesus) that loved us and washed us from our sins in his own blood. Revelation 1:5
”Niin kuin nähdään, kansa on nykyään käynyt ahneemmaksi, tylymmäksi, haureellisemmaksi, julkeammaksi ja häijymmäksi kuin ennen, paavikunnan aikana. Mistä tämä johtuu? Ei muuta kuin siitä, ettei tätä sanomaa oteta ilolla vastaan, vaan pidetään se turhana, kootaan vain enemmän kultaa ja tavaraa kuin tuota autuaallista lahjaa, jota Herramme Kristus meille tarjoaa. Sen tähden Herra Jumala nuhtelee meitä sanoen: kuinka saatatkaan olla minua kiittämättä siitä, että minä ainokaisen Poikani kärsimyksen ja kuoleman kautta otan pois synnin ja kuoleman?” (Martti Luther, Huonepostilla s. 21. Turku 1945, lainaus löytyy 1. adventtisunnuntain saarnasta. SLEY)
Luther selittää havainnollisella tavalla tuttua Jeesuksen opetusta taivaan linnuista ja kedon kukkasista vuorisaarnassa (Matt. 6): ”Mutta sitä paitsi Herra asettaa esikuviksemme muutkin luodut, oppiaksemme murehtimatta luottamaan Jumalaan. Tuolla lentelevät lintuset katseltavinamme, häpeäksemme. Oikeastaan meidän pitäisi nostaa heille hattua, sanoen ”Rakas herra tohtori, minun on tunnustaminen, ettei minulla ole vielä sitä taitoa, mikä sinulla on. Sinä nukut yösi pesässäsi, murehtimatta. Aamulla heräät iloisena ja hyvillä mielin, istut puun kukkivalle oksalle, kiität ja ylistät laulullasi Jumalaa. Sitten lähdet etsimään ravintoasi; sen myös löydät. Hyi minua vanhaa houkkaa; en vielä ole oppinut tekemään samoin, vaikka minulla olisi siihen kyllin syytä.”
”Näin siis lintunen murheetonna käyttäytyy tässä suhteessa, kuten pyhimys ainakin, vaikka sillä ei olekaan peltoja eikä latoja; ei arkkuja eikä aittoja: se laulelee, kiittää Jumalaa ja on iloinen ja hyvillä mielin tietäessään, että silläkin on holhoojansa, Isä taivaassa. Miksi me emme tekisi samoin, kun meillä on se etu, että voimme tehdä työtä, viljellä maata, koota viljaa ja tallettaa sitä vastaisten tarpeiden varalle? Ja sittenkään emme voi unohtaa tuota häpeällistä murehtimista.”
”Emme siis saisi unohtaa lintujen esikuvaa. Ne elävät murheitta, iloisina ja hyvillä mielin. Ja miksi ne murehtisivat? 0nhan heillä rikas ruoanhankkija ja juomanlaskija; taivaallinen Isä, keittiönään koko maailma! Lensivätpä minne tahansa, niiden ruoka on valmiina kaikkialla. Sama taivaallinen Isä, Kristus sanoo, tahtoo kernaasti olla teidänkin ruoanhankkijanne ja juomanlaskijanne, kunhan te vain häneen uskotte ja sellaista tahtoisitte.” (Huonepostilla s. 627. Turku 1945, lainaus löytyy viidennentoista kolminaisuuden jälkeisen sunnuntain saarnasta. SLEY)
Minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra. Malakia 2:16
Oikea tapa tulla onnelliseksi on muita auttamalla unohtaa itsensä. Sinun ei kauan tarvitse etsiä tilaisuuksia. Norman Vincent Peale
Onnen etsijöitä olemme kaikki, mutta kymmenestä tapauksesta yhdeksän metsästää oman minänsä tyydytystä. Mitä kauemmin metsästämme, sitä pahemmin pureutuu itsekeskeisyys elämämme keskukseen ja sitä vähemmän tunnemme tyydytystä. Kuitenkin huomaamme monien onnistuvan siinä, missä me turhaan etsimme onnea. Heidän salainen aseensa on selvä: he ovat eliminoineet oman minän onnenpyyteet ja panneet sen sijaan päämääräkseen tehdä muut onnelliseksi.
Sanat matkaoppaana 2, WSOY, 1976.