Uskonnon ja vapaaehtoisen lapsettomuuden suhteesta toisiinsa ei ole olemassa juurikaan tutkimusta. Siitä aiheesta ei myöskään oikeastaan juuri kirjoiteta, joten ajattelin, että kirjoitanpahan sitten itse. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, ensin vanhoillislestadiolais-evankelisluterilaisessa taustassa kasvanut ja sittemmin sen tien taakse jättänyt. Tällä hetkellä olen ortodoksi.
Raamatussa sanotaan jokseenkin niin, että lisääntykää ja täyttäkää maa, mutta tämä maapallo alkaa olla jo täynnä. Jatkuva kasvu on mahdotonta asiassa, kuin asiassa, myös lisääntymisessä. Raamattu sanoo myös suurinpiirtein niin, että sallikaa lasten tulla, sillä lasten ja lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta tarkasteltuna raamatun suhde lapsiin vaikuttaa ajoittain jopa yltiölapsipositiivisuudelta. Toisin sanoen, menevän liiallisuuksiin. Onkohan vapaaehtoinen lapsettomuus sitten suurikin synti teologisessa mielessä tarkasteltuna? No, sitten olen syntinen, kuten me kaikki.
Vapaaehtoisesti lapsettomien parissa suhtautuminen uskontoon on kaksijakoista sen perusteella, mitä siitä tiedetään varsin pienimittaisen tutkimustiedon pohjalta. Toisaalta uskonnollisuus voi olla varsin vähäistä, mutta toisaalta vahvistusta vapaaehtoiseen lapsettomuuteen voidaan hakea uskonnollisista teksteistä samanaikaisesti, kun tehdään uskonnollisesti suutautunutta työtä. Osa vapaaehtoisesti lapsettomista kokee joutuneensa uskonnon uhreiksi. Sterilisaation teettäminen on keskeistä vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ja osa teettääkin sen uskonnollisin perustein. Suhde aborttiin vaihtelee. Toiset ovat sen kokeneet, toisille se olisi itsestäänselvyys, mikäli tulisi raskaaksi, mutta on niitäkin, jotka suhtautuvat aborttiin kielteisesti uskonnollisin perustein.
Uskonnollisten yhteisöjen virallisista kannoista vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ei juuri löydy materiaalia, mikä on todella sääli. Toivottavaa olisi, että uskonnolliset yhteisötkin heräisivät joskus siihen, että kaikki ihmiset eivät välttämättä enää halua lapsia. Juuri ne samat ihmiset, joista osa on erilaisten uskonnollisten yhteisöjen jäseniä. Vapaaehtoinen lapsettomuus on epäilemättä osalle uskonnollisista yhteisöistä aiheena ongelmallinen. Se on kuitenkin yksi ihmisyyden luonnollinen piirre ja juuri siksi uskonnollisten yhteisöjen edustajienkin pitäisi uskaltaa keskustella siitä ääneen.
Jumala on meudän sentymässä saadussa lähimmäisen rakkauden henjessä mukana. Me kaikki ihmiset olemme hänen edessään samanarvoisia olemme me sitten päättäneet omasta elämästämme kuinka vain yhteiselämän suhteen.
Kirjoittaja haluaa siis jonkinlaista teologista hyväksymistä lapsettomuudelleen. Onko hänellä syyllisyydentuntoja tuon asenteen takia? Voi olla että jossain päin tahalliseen lapsettomuuteen suhtaudutaan kielteisesti mutta voi ajatella ainakin kahta näkökulmaa asiaan.
Ensiksi , maapallo on jo ylikansoitettu. Jokainen joka voi pidättäytyä lasten hankkimisesta tekee palveluksen kokonaisuudelle. Toiseksi, lasten saaminen on myöskin isäksi ja äidiksi tulemista. Joillakin voi olla erittäin hyvät syyt kieltäytyä siitä roolista. Äidiksi tuleminen on kutsumus joka biologisesti koskee monia mutta ei kaikkia. Hyvin tavallinen syy tietoisesti tahattomaan lapsettomuuteen on se että asianomainen ei ole psykologisesti valmis siihen ja lasten tulo estyy. Kaikki eivät kerta kaikkia tunne olevansa äiti-ainesta ja kieltäytyvät siitä. Hyvä niin.
Toisaalta monet lapsettomat naiset ovat tehneet suuria palveluksia ollessaan sitoutumatta lastenhoitoon . Esimerkkinä vanhan ajan diakonissat ja nunnat. Myös täti-rooli sisarusten lapsille on arvokas rooli muiten muassa.
Myös
Ei kyse ole teologisen hyväksymisen hakemisesta, enkä tunne syyllisyyttä. Tämä on enemmänkin yritys herätellä keskustelua vaietusta aiheesta.
Miksi tästä aiheesta pitäisi erityisesti keskustella?
Tästä aiheesta pitää keskustella, koska nykyisellään keskustelua ei juuri ole. Virallista, eri uskonnollisten yhteisöjen materiaalia aiheesta ei tunnu löytyvän, vaikka samaan aikaan esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä koskevaa keskustelua on vatvottu jo vuosikausia. Vapaaehtoisesti lapsettomatkin ovat oma vähemmistönsä, joka on tällä hetkellä lähes täysin unohdettu.
Lapsettomuus on kelpo eettinen arvovalinta tänä päivänä kun ehkäisystä on huolehdittu sikäli kun parisuhdetta katsoo erisukupuolisessa asiassa.
Lapsettomuutta on eri syistä mutta jokainen meistä on jäsen sukujemme ketjussa lapsineen tai ilman, ja tämä on tärkeintä.
“Tämä on enemmänkin yritys herätellä keskustelua vaietusta aiheesta” on hyvä perustelu blogille, varsinkin kun aihe liittyy Raamatun sanomaan.
Ihmiskunnan saama tehtävä oli alun perin “lisääntyä ja täyttää maa”, mutta eihän sen näin pitänyt mennä?!Nyt olemme täyttäneet maapallon hyvin epätasaisesti ja täysin ekologisista lainalaisuuksista piittaamatta. Ahneus edellä on menty “tämän maailman ruhtinaan” johdolla.(Joh12:31;14:30;16:11)
Joten “maan täyttämisestä” blogistin ei todella kannata olla kovin huolissaan, se menee omia ongelmaisia raiteitaan pitkin kohti yhä suurenevia ongelmia.
On merkille pantavaa, että tietyissä tilanteissa lapsettomuus on raamatullisina aikoina ollut jopa suositeltavaa. Nooan arkkiin meni kahdeksan aikuista ihmistä, neljä pariskuntaa mutta ei lainkaan lapsia. Lasten teko alkoi vasta kun maa oli kuivunut. Kun Jerusalem tuhottiin vuonna 70, Jeesus varoitti lapsiperheiden ongelmista näin: “Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!”(Mark13:7)
Jeesuskin suositteli yksin elämistä, mutta ei toki itsekkäistä syistä: “On niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.”(Mat19;12) Ei poikamies Paavalikaan kannustanut hamuamaan itselleen suurta lapsikatrasta vaan “Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.”(1.Ko7:8,9)
Blogissa todetaan, että “vapaaehtoinen lapsettomuus on epäilemättä osalle uskonnollisista yhteisöistä aiheena ongelmallinen.” Raamatun sanoma on hyvin selkeä: jokainen voi halutessaan valita naimattomuuden ja lapsettomuuden. Sellaiseen Jeesuskin kannusti, mutta perustelunahan oli “valtakunnan tähden”.
Voi myös valita naimisissa olon ja lapsettomuuden. Ehkä ongelmaa ei kohta enää ole, sillä miesten hedelmällisyys on romahtanut kaikkialla maailmassa, ja jatkuu. Ehkä luonto tekee sen, mihin ihminen ei ole kyennyt. Ehkä monen lapsen ”hankkiminen” on sekin ahneutta, mihin ihmiskunta edelleen syyllistyy, joten ihminen niin kuin luontokin tuhoutuu.
Työelämässä ollessani oli haaveena eläkepäivät ja aikaa tehdä asioita , jotka silloin kiinnosti paljon. En arvannut miten omat kiinnostuksenkohteet muuttuu vuosien mukana. Silloiset kiinnostuksenkohteet katosivat iän myötä. Nyt elämään luo merkitystä lapset ja lapsenlapset. Ilman niitä kokisin elämäni melko merkityksettömäksi ja tyhjäksi. Toivottavasti blogisti ei eläkepäivillään joudu katumaan omaa päätöstään.
Joka tapauksessa olemme matkalla melkoista romahdusta, koska lapsia syntyy niin vähän, ettei ne riitä pitämään yllä yhteiskuntamme perusrakenteita.