Jussi Rytkönen kirjoitti muistoistaan Hiroshimassa käynnistä vaihto-oppilasvuotenaan 70-luvun lopussa..
Hän kertoi ydinpommin aiheuttamista kauhuista, pommin tiputtamisen tarpeellisuudesta ja siitä muistetaanko teon seuraukset kovin pitkään. Paljon oli myös jossittelua ja suomalaista alistuvaa toivomista.
Mitään ei ole Rytkönenkään historiasta oppinut esittäessään, että kaiken tämänkin jälkeen sotilaan ammatti on kunnioitettava. Ei se näin ole.
Meidän pyrkimyksemme rauhaan tässä maailmassa estyy juuri sillä, ettei tavallinen kansalainen lainkaan ymmärrä sotien sytyttämistä harkittuna tekona vaan passiivisena sodan yllättävänä syttymisenä.
Kansalainen puhuu sodissa kaatuneista ikäänkuin kyse olisi työtapaturmista kompastumisen seurauksena . Ihmiset murhataan sodissa raaimmilla tavoin. Muita satuja ovat mm sodan kansainväliset säännöt, jotka mukamas tekevät tappamisesta humaania toimintaa. Ihmisten erottelu sotilaisiin ja siviileihin on häiriintyneen mielen tuotos. Myös sotilas on siviili.
Suuri kansainvälinen harha ovat tarinat sotasankareista. Se on niin vahva illuusio, että jopa entiset viholliset kunnioittavat vastustajiensa pahimpia murhamiehiä sankareina. Ihastelleen lentäjän tai panssariniehen tekemiä ruumismääriä, on sama onko sotilas ollut hyökkäämässä vai puolustamassa. Vain tappotulokset ratkaisevat.
Edellistä taustaa vasten ei sotilaan ammatti ole kunnioitettava. Sotilas, joka alistuu käytettäväksi hyökkäyssotiin, on halveksuttava. Ilman heidön kaltaisiaan ei olisi mahdollista saada aikaan suursotia. Ne olisivat mahdottomia.
**
Maailma on taasen pitkään kiihdyttänyt asevarusteluaan. Se on poikkeuksetta ollut sotien aloituksen tunnusmerkki. Aseita tehdään isolla rahalla juuri käytettäviksi eikä kaiken varalta varastoon.
Saksan aloittamat suursodat ovat tästä malliesimerkki. Sotimiselle on kyllä viisasteltu muita syitä kuten menetetty kunnia ja rankat rauhanehdot. Ne ovat olleet vain verukkeita voimille, jotka halusivat hyökkäyssotia.
Tänä päivänä erityisesti USA, Venäjä ja Kiina hakemalla hakevat tilaisuutta hyökätä. Asearsenaalit polttavat kenraaleiden ja poliitikkojen näpeissä. Suursotia ei tulla pelkäämään, jos on tilaisuus hyvä. Kansat uskovat samat valheet kuten aina ennenkin. Mitään älyllistä kehitystä ei ole tapahtunut edes länsimaissa ehkä enämmänkin päinvastoin.
Katsoin dokumentteja amerikkalaisista lapsista, jotka kertoivat mahtavista kokemuksistaan USAn viime sodissa sitten Irakin ensimmäisestä moukaroinnista. Tähtisilmäiset 20v sotapojat ja tytöt kertovat kuinka hienoa on pommittaa heimokulttuureita moderneilla sotakoneilla. Se tuo mahtavan tunteen. Tuskin lukiosta päässeet luutnantit ja kapteenit ovat ylpeitä kaluunoistaan. 25v lapsi voi jo olla majuri. Tuntuuhan se hienolta urakehitykseltä.
Kukaan heistä ei välitä, että he ovat hävinneet kaikki sotansa ja jättäneet kaikkialle jälkeen täyden kaaoksen Afganistanista Lähi-Itään. Miljoonat pakolaiset ovat edelleen tien päällä eri maissa näiden vapauttajien jäljiltä.
**
Japaniin pudotettiin ydinpommit 1945, koska se oli nopein tapa lopettaa sota. Sota on totaalia eikä siviilien tappaminen poikkea sotilaan tappamisesta. Kuten sanoin se sotapoikakin on siviili. Termeillä temppuilu ei muuta totuutta. Iskujen teho on oleellisin.
Japanin tekemät raakuudet jo 20-luvulta alkaen eivät ole kaunista luettavaa. Moni tutkija onkin sitä mieltä, että toisen maailmansodan aloittivat japanilaiset ja he jo varhain liittoutuivat natsien kanssa. Japanilaisten hyökkäyshalut piti kitkeä kovalla kädellä koko kansasta. Kyllä, koko kansan voi syyllistää.
Militarismi on jo pitkään tehnyt uutta nousuaan Japanissa. Asevarustelu on ollut kiivasta ja fanaattisen upseeriston koulutus samoin kovan kurin sotilasakatemioissa. Sama ilmiö on paisunut Kiinassa sitten 80-luvun, jolloin maa alkoi varustautua säästelemättä.
**
Näinä hetkinä yritetään muistaa, ettei Stuka-lentäjä Rudel ollut sotasankari tai paroni von Richthofen tai Hermann Göring. He olivat sotarikollisia. Niin olivat venäläiset sotilaat, jotka hyökkäsivät Puolaan 1939. Presidentti de Gaulle oli kriminaali sotiessaan Algeriassa, Franco massamurhaaja Marokossa ja Espanjassa, Rommel ei ollut erämaan kettu Afrikassa vaan luvaton tunkeilija, presidentti Bush ei ollut Irakin ja Afganistanin vapauttaja vaan sotarikollinen kenraalikuntineen. Lista on loputon.
Vain sotilas, joka kieltäytyy hyökkäyssodista on kunniallinen. Vain hän voi ylläpitää rauhan.
Kerrankin voin olla Hämäläisen kanssa samaa mieltä.
Täsmälleen ! Sodat eivät syty, joku murhaaja ne aina aloittaa. Sanalla ”kaatunut” yritetään häivyttää se tosiasia, että sotilas (uhri) murhattiin. Ihmettelen miehiä, jotka lähtevät tappamaan ja tapattamaan itsensä, kun koko elämä on edessä. Luulisi, että oma elämä olisi arvokas lahja, josta ei niin vain luovu. Mitä tapahtuisi, jos kaikki kieltäytyisivät ? Menettäisikö siinäkin tapauksessa henkensä. ”Sankareiksi” ei tulla tappamalla muita.
Mitä tapahtuu aina ennen sotaa: luodaan viholliskuvia. Saamme mediasta tietoa siitä, miten Venäjällä viholliskuvia luodaan ja moni innostuu täällä samaan. Mitä siitä muuta voi lopulta seurata, kuin sotaa. Jos nyt joku uskaltaa vähänkin tähän kehitykseen puuttua, niin jo lyödään leimakirveellä otsaan.
Blogin päälinjoista olen samaa mieltä. Joissakin yksityiskohdissa on vedetty mutkia suoraksi, esim. ”Tänä päivänä erityisesti USA, Venäjä ja Kiina hakemalla hakevat tilaisuutta hyökätä”.
Eivät sodat niin ala, että kenraalit ja poliitikot päättäisivät hyökkäyksestä itse hyökkäyksen ilosta, vaan aina syynä on jokin tavoite, johon on tietoutunut erilaisia intressejä; taloudellisia, valtapoliittisia, sotilasstrategisia etc.
Näin oli USA:n sotaretkillä Vietnamiin, Irakiin, Afganistaniin, Neuvostoliiton Tshekkoslovakiaan ja Afganistaniin, Venäjän Georgiaan ja on nyt Ukrainaan. Venäjä uhkailee Kazakstania ja Georgiaa, joita se pitää keinotekoisina valtioina, aivan samoin kuin Ukrainaa. Kiinalle Taiwan on potentiaalinen kohde. En pysty näkemään, että USA olisi etsimässä hyökkäyskohdetta. Ei sitten tiedä, mitä seuraa, jos Trump valitaan 2024.
Sotasankareita on oikeasti, sotilaan ja siviilin välillä on ero, sen tietää sotilaskin. Sodassa voi oikeasti palvella hyvää ja estää pahaa. Hyökkäyssota voi siksi olla oikeutettu, kuten puolustus. Hyökkäys ei tee sotilaasta moraalihirviötä, vaan se voi olla kunniakasta. Kansainväliset sotasäännöt eivät myöskään ole pahasta, vaan nousevat ihmisen hyvästä tahdosta.
Aseita tarvitsee hankkia ja varastoja kasvattaa. Ydinpommi on arsenaalissa vai yksi keino. Totaalinen, maksimaalinen tuho voi olla sodan kulminaatiopiste.
Hyvä Sami.
Onhan sitten morfoosi Ihmisessä Presidentin ilmoituksessa ryhtyä toimeen, ja taas toinen morfoosi ilmoituksessa muuttua edelliseksi persoonaksi ennen palvelusta.
Kirkko on konsensuksessa valtiovallan kanssa tuomassa helpotusta edelliseen.
Toivoa saa jotain sotasairaitten kohteluun ettei niin kylmää kyytiä kuin viimeksi saa kukaan.
Suurimpia sankareita eivät ole aina ne, joita sankareiksi nimetään.
Eivätkä oikeat sankarit aina sankarillisia tekoja tee.
Eivätkä sodan uhritkaan aina sankareita ole – saati sankarillisia tekoja tee.