Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 11:ssä luvussa Paavali kehottaa naista peittämään päänsä tämän rukoillessa tai profetoidessa seurakunnan kokoontumisissa. Ortodoksi.netissä on mielenkiintoinen -> artikkeli aihepiiristä. Artikkelin peruspointti on ymmärtääkseni Paavalin esittämien perustelujen vanhentuminen: antiikin ihmiskuva ei päde nykypäivänä, hiuksia ei nähdä enää sukupuolirauhasina niin kuin aikoinaan. Niinpä Paavalin vedotessa ”päätelkää itse”, voi nykykristitty nykytietämyksen valossa turvallisesti päätellä, että naisen on sopivaa rukoilla [ja profetoida] avopäin. Hän ei esittele genitaalejaan julkisesti eikä siis häpäise itseään.
Jakaako Paavali aidosti ortodoksinetissä kuvatun antiikin käsityksen hiuksista sukupuolirauhasina? Saattaa olla ja se on jopa todennäköistä, mutta jää lopulta epävarmaksi, sillä Paavali ei asiaa selvästi sanota. Hän sanoo selvästi ainoastaan sen, että hiukset on naisen arvon merkki ja ne on annettu naiselle hunnuksi eikä puhu mitään genitaaleista. On tietysti mahdollista, että hänelle riittää aikansa ihmisten ajattelevan genitaalihiuksia ja jo siksi korinttilaisten tulisi käyttäytyä ”evankeliumin arvon mukaisesti”, todistukseksi maailmalle. Genitaalit naisilta piiloon.
Antaako Paavali nykypäivän kristityille aidon vapauden ”päätellä itse” tässä asiassa? Paavalin kirjeestä korinttilaisille kun on matkan varrella tullut Jumalan sana kristityille eikä apostoli itse varmaankaan tajunnut, millainen kohkaaminen hänen kirjoituksistaan tulisi vielä vuosituhansia niiden kirjoittamisen jälkeen. Tällainen ”hiusteologia” tuntuu kyllä nykypäivänä helposti hiustenhalkomistelogialta eikä mikään kristillinen kirkko varmaankaan kaadu erimielisyyksiin hiusten peittämisistä tai hiustyyleistä. Silti tämä(kin) yksityiskohta antaa ajattelemisen aihetta laajemminkin.
Paavali käyttää käsittääkseni retorisia keinoja vakuuttaakseen kuulijansa omasta näkökulmastaan. Luvun alussa on enemmän
teologisia perusteluja ja jakeissa 13-16 vedotaan myös muihinkin, yleisimpiin syihin. Esimerkiksi ”Päätelkää itse” ei ole nähdäkseni tarkoitettu sellaiseksi, että kuulijan on tarkoitus tai että hän saisi päätellä itsenäisesti asiansa, vaan hänen tulee mitä ilmeisimmin kulkea Paavalin esittämä looginen polku ja tulla samaan ilmeiseen johtopäätökseen Paavalin kanssa. Hänhän vetoaa heti perään: ”Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi.” Tässä kohtaa kyllä juontuu mieleen, että jos kerran pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi, niin miksi ihmeessä tämän hunnun päälle pitää vetäistä vielä toinen huntu? Miksi siis peittää huntu hunnulla, höh? Nyt olisi Paavalilla oiva sauma puhua edellä mainituista genitaalihiuksista selvästi, mutta hän ei niin tee. Paavali katkaisee varsinaiset loogiset perusteensa tähän (huomattuaan itsekin joko jankkaavansa asiaa tai tajuttuaan itsekin edellä kuvatun epäloogisen hunnun peittämisen hunnulla-jutskan? Tai sitten jumalallisen inspiraation vallassa hän osaa lopettaa juuri siinä kohtaa, missä pitääkin 😉 Viimeinen, suoraan sanoen kömpelöhköltä maistuva perustelu onkin, että jos joku vielä inisee vastaan, niin semmoista tapaa ei nyt vaan meillä eikä seurakunnilla ole. Piste. Tähän on tyytyminen, huntu päähän, sanoo Paavali. Toisaalta tapaan viittaaminen on sekin kyllä hyvä Paavaliin perustuva peruste jättää huntupakko pois: tavat muuttuvat, vanhentunut juttu. Monilla naisilla kun on ihan hyväksyttynä tapana jättää pää myös peittämättä. Tai ainakin länsimaisilla naisilla…
Mutta että ”opettaahan luontokin teille”. Tässä on minusta se jumaluusopillisesti pureskeltava pihvi nykypäivänkin kristityille. Kaikilla kirkoilla on käsitys luonnosta jonkinlaisena jumaluusopin lähteenä ja perustana. Mitä luonto meille nykypäivänä opettaa? Se opettaa, etteivät hiukset ole sukupuolirauhasia, niinpä naiset saavat tulla kirkkoon ilman huntua. Luonto siis opettaa, luonnontutkimus! Voi pojat (ja tytöt), miten paljon ja miten perinpohjin eri tavalla luonto opettaakaan – ja toisaalta ei opeta – meitä kuin muutama tuhat vuotta sitten. Luonnosta voimme lukea vaikka mitä! Paavalia se vielä opasti selvästi parituhatta vuotta sitten kaiken muun ohessa jopa pukeutumisessa.
On kaksi asiaa, jotka erityisesti repivät kristikuntaa ja nousevat esiin kirkkojen välisissä yhteydenpidoissa, ainakin hierarkian yläkerroksissa:
1) kirkon virka, joka problematisoituu toisaalta ikiaikaisessa kysymyksessä kirkon ylimmästä virasta ja toisaalta naisen pappeudessa ja
2) kysymys homoseksuaalisuudesta.
Hiuksia on vielä helppo kristityn halkoa nykymaailmassa, mutta kun mennään ihmisyyden ytimeen, niin genitaalit tulevat aidosti ongelmaksi suurimmalle osalle kristikuntaa, tavalla tai toisella.
Muinoin hiukset olivat todella sukupuolisesti arvoladatuty ja esim. nainen eisanut esiintyä avatuin pitkin hiuksinkuin aviomiehensä edessä. Yhä tänään jos nainen ,joka normalisti kulkee sidotuin hiuksin, tule treffeile avatuin hiuksin, antaa hän tyod. näk. vahvan signaalin.
Tässä valossa tule lukea myös kertomus naisesta, joka kuivaa Jeesuksen jalat hiuksillaan.
Kertomus antaa vahvan signaalin naisen ja Jeesuksen suhteesta.
Puutuit nyt Lauri varsin eksoottiseen asiaan. Luulen, että suurin osa lukijoista näkee tämän hiusten peittämisen kovinkin vanhentuneena ohjeena Raamatussa. Mutta siellä se vain seisoo ja ymmärtäjäänsä ja soveltajaansa odottaa.
Silläkin riskillä, että saan kummastusta osakseni, avaan hiukan sitä näkökulmaa, jonka me Jehovan todistajat asiassa näemme.
Oleellinen on jae 10, joka kertoo pään peittämisen motiivista: ”Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia.” Kun siis nainen rukoilee tai profetoi, hän tekee jotakin sellaista, joka kuuluu yleensä miesten tehtäviin seurakunnassa. Nainen osoittaa alamaisuutensa peittämällä päänsä. Kerrotaanhan jakeessa kolme raamatullisesta hierarkiasta: ”Mies on vaimon pää.”
Olen imuroinut sellaista opetusta Paavalin aikaisesta maailmasta, että silloin naiset julkisesti esiintyessään käyttivät huntua. Vain sellaisilla iloisemmilla tytöillä oli tapana kulkea täysi avopäin. Kuulemma orjattarilta ja niiltä, jotka saatiin kiinni haureudesta tai aviorikoksesta, ajeltiin pää paljaaksi. Häpeää siis häpeän päälle.
Ovatko kulttuurihistoriallisen tietoni oikein päivitettyjä? Otan korjauksia mielellään vastaan.
Raamattu osoittaa myös muualla, että pään peittäminen ilmaisi alamaisuutta. Kun Rebekka tapasi tulevan aviomiehensä ensimmäistä kertaa, kerrotaan, että ”silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa”(1.Mo24:65).
Jumalamme ei tietenkään ole puolueellinen eri sukupuolien suhteen, vaikka tehtäväjako onkin Raamatussa joissakin tilanteissa eriytetty. Tähän viittaa jakeessa 11 esitetty toteamus: ”Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista”.
Ehkä minä tämän viimeisen jakeen perusteella saan anteeksi niiltä, jotka kommenttini muun osan perusteella minua sovinistina pitävät.
.
Tästä oli vähän keskustelua tuossa pääsivun Junkkaala-jutussa ja sieltä ton ortodoksinetin linkin sainkin. Kannattaa lukea, antaa näkökulmaa kommenttiisi. En tiedä tarkemmin millaista on ortodoksikirkon enkelioppi, mutta vaikea on tietää mitä Paavali tarkemmin ottaen tuolla enkelijutullaan tarkoitti. Peruste se kuitenkin hänelle näytti olevan aihepiiriin liittyen. Jätin sen tarkoituksella pois tästä kirjoitelmasta ja ortodoksinetin selitystäkään en ihan tajua.
UT:ssa on siellä täällä samantapaisia juttuja, joiden tarkempi sisältö on jäänyt hämäräksi ja kristillinen kirkko on sitten täyttänyt aukkokohtia, selittänyt parhain päin tai sovitellut niitä selkeämpiin opinkohtiin joskus uskottavammin, joskus runnoen palaset paikalleen. Joskus hylätään epämääräinen juttu kokonaan, vaikka se UT:ssa selvästi seisoo. Näin siis itse näen asian. Esimerkkinä vaikka joidenkin alkuaikojen kristittyjen harrastama kuolleiden puolesta kastaminen, jota tapaa Paavali ei itse harrastanut eikä edes tylyttänyt ja käytti tapaa itse asiassa myönteisessä merkityksessä perusteena ylösnousemususkon puolesta.
Tuota olen kummastellut itsekseni aikaisemminkin. Että jos enkelit eivät erota naista ja miestä ilman että se pitää päähineellä erikseen osoittaa, niin siinä olisi Jumalalla ehkä paikka päivittää enkelit versioon 2.0.
Kreikan aggelos sanan käyttä eri merkityksin eri diskurssissa ei ole mitään koodikieltä.
Asiahteydestä me suomenkielessäkin tiedämme tarkoittaako esim. sana ’kuusi’ puuta vai lukua.
”Että jos enkelit eivät erota naista ja miestä ilman että se pitää päähineellä erikseen osoittaa, niin siinä olisi Jumalalla ehkä paikka päivittää enkelit versioon 2.0.”
Totta, mutta asia selkiää yksinkertaisesti tulkiten sana ’enkeli’ aineelliseksi olennoksi eli seurakuntaa palvelevaksi to. näk. essealaiseksi valkopukuiseksi nuoreksi mieheksi, jolla ei ollut lupa lähetyä pää peitetynä kulkevaa naista – ei etenkään pyhissä kokouksissa.
Kreikan käsite aggelos merkitse yksinkertaisesti ’lähetti’ ja vain kontekstista voi päätellä minkälaista lähettiä milloinkin tarkoitettiin.
Tuossa tullaan taas erääseen toiseen ihmettelyn aiheeseeni. Että Raamattua ei suinkaan voi lukea ja sisäistää ilman tulkintaa ihan selvältäkin kuulostavista asioista. ”Enkeli” ei yhtäkkiä suinkaan tarkoita sitä mitä sillä tavallisesti tarkoitetaan. Niinkuin lukisi jotain koodia jolle ei ole yhtä avainta, eikä kukaan tiedä missä avaimet ovat tai ovatko ne oikeita.
Jos ajatellaan, että Raamattu on Jumalan toimittama kirja, kuten monet uskovat ajattelevat, niin mikä idea Jumalalla oli tehdä siitä monitulkintainen ja varmistaa samalla että vaikka ihminen haluaisi ymmärtää sitä, se ei välttämättä onnistu?
Antero: ”niin mikä idea Jumalalla oli tehdä siitä monitulkintainen ja varmistaa samalla että vaikka ihminen haluaisi ymmärtää sitä, se ei välttämättä onnistu?”
Niinpä. Tuota smaa minäkin olen ihmetellyt vanhan pakananpääni puhki monet monituiset kerrat. Väsäsinpä aiheesta taannoin bloginkin. Jos kiinnistaa, niin täällä se on yhä:
https://www.kotimaa.fi/blogit/?s=informaatikko
…naulan kantaan. Paavali näyttäisi itse antavan ymmärtää, että hänen kirjoituksiinsa ei ole kätketty mitään erityisempiä salaviestejä tai että tarvittaisiin koodiavainta tai salatietoa sanojen lukuarvoista tai sanojen erityismerkityksistä: ”Tarkoitamme kirjeissämme vain sitä, minkä voitte niistä lukea ja ymmärtää. Toivon, että opitte täysin ymmärtämään, kuten jo osaksi ymmärrättekin…” Ja mitä porukka ei meinannut ymmärtää, sitä Paavali nimenomaan kirjeissänsä yritti selventää. Ei kätkeä koodistoon, joka avautuisi vain vihityille.
Samoin kristillinen kirkko on vainojen jälkeen tavallisesti tukeutunut avoimeen ja selkokieliseen katekismusopetukseen, joka on avoin kaikelle kritiikille. Ja tietysti uskonnollisen uskon syntymiselle.
”kirkon virka, joka problematisoituu toisaalta ikiaikaisessa kysymyksessä kirkon ylimmästä virasta ja toisaalta naisen pappeudessa ”
Tässä ei ole mitään epäselvää. Kaikki viimeiselle ehtooliselle osallistuneet olivat miehiä, samoin kirkastusvuorella oli kolmen miehen ydinryhmä. Tämä kuvaa sitä, että kirkon pyhiä lahjoja jakavat vain tehtävään kutsutut miehet. Naiset eivät olleet tässä mukana vaan heidän tehtävänsä olivat toisenlaisia.
Sukupuolten välillä on siis ero tehtävissä, mutta ei arvossa. Arvoikkaimman tehtävän sai kuitenkin nainen, Jumalansynnyttäjä Maria.
”Tässä ei ole mitään epäselvää.” Totta, monelle ei näytä olevan. Ja toisaalta monelle siinä on vaikka miten paljon epäselvää. Ja monelle on päivänselvää, että kirkon ylin paimenvirka ei ole paavinvirka ja että kirkon paimenena toimiminen ei ole sidottu sukupuoleen.
Kristikuntaa on jakaantunut näiden asioiden ymmärtämisessä.
Tässä ei ole mitään epäselvää.
Niin, valitettavasti kovin moni kirkkokunta on ajautunut harhaan kirkon alkuperäisestä opetuksesta ja alkanut luoda omaa oppiaan.
Mm. Rooman piispa (paavi) on ajan kuluessa vaatinut asemaa yli muiden piispojen, ikävä kyllä.
Tässä arkkipiispan kannanotto 1980-luvulta ”naispappeudesta”. Argumentit pitävät yhä.
Eipä näistä sen enempää.
Meidän olisi aika opetella erottamaan UT:ssa kulttuuriset asiat hengellisistä kuten jo lähes yksimielisesti erotamme VT:ssä legendat tapahtuneesta historiasta. Apostolit olivat vain aikansa lapsia ja siis erehtyväisiä ja useimmat kouluja käymättömiä kansanihmisiä, jotka eivät varmaan ajatelleet eivätkä olisi hyväksyneet että heidän tokaisujaan aletaan pitää jumamalansanana.
”Meidän olisi aika opetella erottamaan UT:ssa kulttuuriset asiat hengellisistä.”
Periaate on varsin kannatettava. Toinen asia on sitten se, miten kultturin osuus Raamatun opetuksessa huomioidaan. Jos kaikki Raamatun ohjeistus on täysin kulttuurisidonnaista, me atomiajan ihmiset voimme heittää Kirjalla sitä kuuluisaa vesilintua. Niiden metsästyskin kun alkaa reilun viikon päästä.
Luin tuon Ortodoksi.net:in ihan mielenkiintoisen artikkelin ja havaitsin sielläkin kerrottavan, että antiikin aikana ”erityisesti naimisissa olevat naiset käyttivät pään peittävää huntua”.
Saman tietolähteen arvelu siitä, että ”Korintissa oli varsin ilmeisesti seurakunnan kokoontumisissa myös naisia rukousten johtajina ja profeettoina”, ei taida saada mitään tukea Raamatusta.
Mutta miksi sitten enkelien takia ”vallan merkki”? Eivätkö enkelit muuten ymmärrä järjetystä kauas maan päälle pystytetyssä kristillisessä seurakunnassa? Ovathan nuo henkipersoonat meidän yläpuolellamme, mitä ilmeisimmin myös hoksaamiskyvyiltään (Hepr2:7).
Kertookohan pään peittäminen enemmänkin naisten halukkuudesta osoittaa alamaisuutta teokraattiselle järjestykselle seurakunnassa kuin enkeleiden havaintokyvyn puutteesta? Monet meidän Raamatussa opetetut eleemme ja toimeme kertovat aivan erityisesti meidän sydämemme asenteesta. Esimerkiksi rukous, jonka Jumalalle esitämme.
Raamattu kertoo. että Kaikkivaltias tietää paljon paremmin meidän tarpeemme kuin me itse. Rukousvastauksetkin tulevat Hänen täydellisen harkintansa mukaan eikä – onneksi – meidän vajavaisten anomustemme mukaisesti. Miksi Jumalan Poika sitten antoi melkoisen
yksityiskohtaisia ohjeita rukoilemiseen?
Pään peittämisessä ja rukoilemisessa on molemmissa kyse meidän sydämemme asennosta. Esimerkiksi Danielin kirjassa painotetusta nöyryydestä: ”Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule… Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.”(Dan9:18)
Olisiko siis niin, että tuolla hiusten peittämisellä Korintin seurakunnan sisaret halusivat kuulua pelastuvien joukkoon myös sydäntään myöten: ”Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.”(Ps18:27)
Kiitos Rauli vastauksestais, joka oli odotukseni mukainen. Minusta tässä kyllä nyt on nimenoman tapaus, jossa aggelos viittaa ihmisiin; nuoriin miehiin, joiden edessä nainen ei ajan kulttuuritavan mukaan saanut esiintyäpää eli itse asiassa h i u k s e t paljaana. Tässä on kyse siis selityksestä, joka katsoo tätä raamatunkohta -ei siis v a i n Raamatusta itsestään- vaan myös aikahistoriastaan käsin.
Niin, jälleen uusi selitys joka kumoaa Raamatun suoran lausunnon. Tällä(kään) kertaa päähine ei suinkaan ollut enkeleitä varten, vaan nyt se valjastettiin osoittamaan sydämen asennetta.
Ei ole helppoa Raamatun sisäistäminen, ei, kun se mitä siellä lukee, ei suinkaan tarkoita sitä mitä siellä lukee.
Raamattu todella opettaa nöryyttä, tuota nykyisin varsin vanhanaikaisena pidettyä ominaisuutta. Se ilmenee esimerkiksi niin, että kristitty alistuu siihen Jumalan asettamaan järjestykseen, joka ilmenee tuon 1. Korinttilaiskirjeen 11. luvun alussa.
Tähän liittyy toisaalta myös se, että meidän ihmisten tekemiset täällä maan päällä vaikuttavat kanssaihmisten ohella jopa enkeleihin. Samassa Korintttilaiskirjeessä, luvussa 4 kerrotaan, että ”olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten”(jae9).
Kun Korintin seurakunnan sisaret ilmaisivat nöyryyttä peittämällä päänsä erikoistilanteessa, saivat Raamatun mukaan myös taivaasta tilannetta tarkkailevat enkelit vahvistusta omalle uskollisuudelleen.
Rauli,mistä päätelet että ko. palvelijat tarkailivat tilannetta taivaasta? Teksti ei näin sano.
Kuten tuossa ylempänä kerroit, enkelit ovat suomeksi sanansaattajia ja voivat olla harvinaisissa poikkeustapauksissa myös ihmisiä Raamatun tekstissä. Mikään ei tarkasteltavassa kohdassa(11.luku) sano, kummastako on kyse. On tehtävä päättely muun tietämyksen perusteella.
Korinttilaiskirjeen 4. luvussa kerrotaan vastaansanomattomasti taivaallisten sanansaattajien tarkkailevan ihmisten käytöstä, ja samanlainen tulkinta myös tähän 11. lukuun. Yleisesti ottaen Raamatun enkelit ovat niitä taivaassa asuvia, mitä syitä sinulla olisi syytä soveltaa poikkeuksellista ilmaisua juuri tässä kohden?
Olet usein kutsunut tapaa asetella raamatunkohdat sopusointuun ”harmonisoinniksi”. Nimike sisältää ajatuksen siitä, että väkisin runnotaan jakeita sopusointuun. Sellaista harmonisointia en minäkään hyväksy.
Näen monien kannanotoissa sitten myös paljon ”antiharmonisointia”: jos vain Raamatun palanen hiukankin antaa mahdollisuuksia ristiriitaisuuteen, niin poimitaan ”helmi” tarkasti talteen.
En halua toki virittää keskustelua pois aiheesta, joka oli hiusten peittäminen ja siihen liittyvä. Viittaan vain siihen, että tässäkin tapauksessa on kenties sittenkin kyse siitä, näkeekö Korinttilaiskirjeessä suurenkin ongelman vai onko hiusten peittämiskehotus tulkittavissa ajan kulttuurin ja Raamatun muun infon nojalla.
Muuten: Minusta Korinttilaisten saamaa ja Jumalan henkeyttämää ohjetta voidaan käyttää ihan meidänkin päivinämme.
Mihin enkelit tarvitsevat uskoa?
Jaa siinä luki ”uskollisuutta”.