Kun nyt vietän seuraavat kolme kuukautta Israelissa ja Palestiinan Länsirannalla,uskon saavani lähikosketuksen sellaiseen maailmaan, joka kuohuttaa. Liityn siinä pitkään historian ketjuun: Välimeren pohjukan aatevirtaukset ovat inspiroineet melkein kaikkea, mitä pidämme henkisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävänä ja alueen asiat ovat olleet kaikkien Intiasta länteen sijainneiden suurvaltojen kiinnostuksen kohteena, jopa pakkomielteenä. Eli kysymys ”miksi tavallisen suomalaisen pitäisi olettaa olla kiinnostunut Lähi-idän asioista saa vastauksensa siitä. Olemme historian muokkaamia ajattelevia, tuntevia ja katoavaisuutemme poltteen takaa-ajamia olentoja. Ehkä olemme tähtipölyä tai räjähtäneiden aurinkojen ydinjätettä Esko Valtaojaa lainatakseni mutta me olemme täällä muinaisten intohimon aaltojen rantaan heittäminä tuntien kuin edesmennyt ystäväni Hannu Laaksonen asian ilmaisi:
”Odota,jos ajattelenkin
täällä rannallasi, meri
en pysty hyväksymään kuolemaa
koska minä olen ihminen
Jumalani kuva
ja minulla on ymmärrys
ja minulla on suurin lahja:
rakkaus
jota en ehkä käsitä mutta
tunnen sinun kasvoillasi
ja hänessä ja minussa”
Kun hankimme tietoa ja ymmärrystä Israelin ja Palestiinan tilanteeseen, ajattelen, että meillä pitäisi olla auki koko ajan, samanaikaisesti, kolme ikkunaa kuin älytelevisioseinän multimonitoriscreenillä. Ikkunat ovat: 1. historiallispoliittistaloudellinen ikkuna 2. uskonnollisen ja hengellisen tason ikkuna ja 3. ikkuna, jota Juhani Huttunen kutsuu ”matoperspektiiviksi” eli ”madonjuuritasoksi”: paikallisten ihmisten arjessa koettu ilo, suru, paineet ja spontaanit reaktiot.
Jokaisesta ikkunasta tulee vyörymällä informaatiota, jonka jäsentämisessä on valtava työ mutta pointtini on varsinaisesti tämä: jokaisesta ikkunasta tulee jatkuvasti tärkeää ja relevanttia tietoa.Jos päättää sulkea jonkun ikkunan tai päättää etukäteen oman tulkintansa rajat (yleensä se tapahtuu hyväksymällä päteväksi vain tietyn tahon antaman informaation), on tuomittu elämään vääristyneessä kuvassa Israelista ja Palestiinasta.
Blogeissani haluan pitää kaikki yllä olevat ikkunat auki. Ykkösikkunassa ymmärrän historian valossa juutalaisvaltio Israelin turvallisuuskaipuuta mutta katson palestiinalaisalueiden miehityksen palvelevan paljon muitakin tavoitteita. Näiden tavoitteiden kuvaamiseen kakkosikkunan, uskonnollis-hengellisen ikkunan, ymmärtämiseen tarvittava kieli antaa hyviä välineitä ja sanoja. On oikein, raamatullista ja kristillistä puhua epäoikeudenmukaisuudesta, ahneudesta, väärästä ylpeydestä, itsensä toisen ihmisen yli korottamisesta, sokeudesta, kuuroudesta ja rakkaudettomuudesta. Puhumme siis jumalattomuudesta ja synnistä: hyviä sanoja, kun puhumme vääryydestä. Odotan mielenkiinnolla myös Juhani Huttusen blogia tai artikkelia palestiinalaishallinnon ihmisoikeusloukkauksista. Kukaan ei ole puhdas.
Kristittyjen Israelia kohtaan tuntemaan kiintymykseen liittyy tietenkin lupaus tulevasta: juutalaisille luvattu maa on se maa, jossa rauha, oikeudenmukaisuus ja rakkaus vallitsevat. Ex-EAPPI-tarkkailija Jorma Larinkoski on kirjoittanut siitä, miten kristittyjen ei tule kuvitella tämän luvatun maan todellisuuden toteutuneen. Se toteutuu vasta raamatullisella kielellä ilmaisten ”sinä päivänä”. Jorman hyvät blogit löytyvät Kotimaa24:n blogiarkistosta.
http://www.blogiarkisto.kotimaa.fi/oma-sivuni?view=profile&uid=4784
En ole historioitsija, en politiikan asiantuntija, en talousasiantuntija enkä teologi. Kun nyt aloitan tarkkailutehtäväni South Hebron Hillseillä, kaikki yllä mainittu ykkös- ja kakkosikkunainformaatio näyttäytyy minulle kolmosikkunan valossa. Elämme tavallisten palestiinalaisten keskellä, heidän talossaan, heidän arjessaan alueella, jonne Israelin kansalaisella ei ole lupa normaalisti mennä. Heille kerrotaan, että he ovat siellä hengenvaarassa. Minä en todellakaan kymmenien suomalaisten kertoman perusteella koe joutuvani vaaraan. Päinvastoin: kaikki kertovat paikallisten ihmisten ylenpalttisesta ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Vain ”matoperspektiivistä” aukeaa se, minkä ihminen kokee arvokkaaksi, kauniiksi ja elämisen arvoiseksi. Vain kolmannen ikkunan ”matoperspektiivistä” ymmärrämme asioita, mitkä antavat voimaa arjessa elämiseen ja elämän mielekkyyteen silloinkin, kun ulkopuolisen silmin mielekkyys katoaa. Mitä uutta voin oppia heiltä? Mitä uutta voisin välittää teille?
Meidän EAPPI-tarkkailijoiden ohjelmaan kuuluu viikon perehdyttämisjakso Jerusalemissa, sen jälkeen siirrymme omiin sijoituspaikkoihimme ryhmämme kanssa. Ensi viikolla terveiset oikeasti autiomaan reunalta.
Sanapari ”sinä päivänä” näyttäisi esiintyvän VT:ssä 250 kertaa. Yleensä kai käännetty heprean sanoista bajom hahuu בַּיֹּ֣ום הַה֔וּא
VT:n profeetat ovat ennustaneet monta historiallista, maallista ja ehkä arkistakin tapausta, jotka ovat myöhemmin toteutuneet, joten ei liene mitenkään outoa, jos juutalaisten palaaminen omalle maalleen ja Israelin valtion perustaminen nähdään myös profetioitten täyttymyksenä. Emme onneksi voi rajata Jumalan Sanojen monia ulottuvuuksia
Miten ihmisoikeudet Gazan kaistalla toteutuvat Abbasin kannattajien ja vaikkapa sekaan joutuneiden kristittyjen arabien kohdalla? Tarkkaillaanko niitä asioita?
Raamatun profetioista on todella moni toteutunut, karkeasti n. 600 ilmoitetuista hieman yli 700 profetiasta. Joten en paukuttaisi omatietoni henkseleitä siitä, ettei tämä Israelin valtion perustaminen ja juutalaisten paluu ole se paluu.
Ketä tai mitä edustat EAPPI:ssa?
Miksi lähettäjätahosi valitsee Lähi-idän ongelmista juuri Israelin vahtaamisen? Eikö Egypti, Syyria, Iran, Irakin kurdialueet jne ole tämän hetken pahempia ihmisoikeusrikkomusten kattiloita?
Kohdistetaanko liikenteen nopeusvalvonta ennen kaikkea rollaattorimummoihin?
”Toki tiedämme, että on muitakin kaahaajaryhmiä, muttarollaattorimummoillakin saattaa alamäessä ja 20km/h alueella nousta vauhti melkoiseksi. Eivätkä resurssimme riitä kaikkien tarkkailuun”
En haluaisi toistaa itseäni ,Ari, mutta toistan silti vastaten kysymykseesi. Palestiinan kristityt elävät ahdistetussa asemassa. Tietenkin muslimiyhteiskunnan taholta tulee painetta mutta EAPPI-ohjelman taustana on heidän kokemuksensa palestiinalaisina Israelin sotilaallisen läsnäolon aiheuttamista periaatteellisista ja käytännöllisistä vaikeuksista. Niitä ei voi olla huomaamatta, jos kulkee Palestiinassa.
Jätit vastaamatta kaikkiin kysymyksiini.
– ketä edustat EAPPI:ssa ?
– miksi lähettäjätahosi fokusoi suuren lähi-idän (saati muun maailman) vainotuista ihmisryhmistä mielenkiintonsa juuri näihin Israelin lähialueella eläviin arabi-fragmentteihin?
Aika yksinkertaisia ja varmaan helposti vastattavia, ja perusteltavia kysymyksiä.
Vai onko EAPPI:lla ja lähettäjätahollasi ongelmana ”Judenfrage”?
Ari Lahtinen ei varmaan itse oikein huomaa utelunsa ongelmia. Juha Hyrsky ei kohteliaana ihmisenä voi sanoa suoraan, mitä tuosta pitäisi ajatella.
Jos käy Kirkon ulkomaanavun sivuilla, niin etusivulla pyörivässä ”karusellissa” tulee vastaan iso kuva ja lause: Auta Syyrian pakolaisia. Kun klikkaa lisätietoja, pääsee sivulle http://www.kirkonulkomaanapu.fi/fi/lahjoita/syyrian_sisallissota/?id=2577&utm_source=KUABNRSY&utm_medium=KUABNRSY&utm_campaign=KUABNRSY
Lisää tietoa KUA:n kohdemaista löytyy tältä sivulta. http://www.kirkonulkomaanapu.fi/fi/tyomme/?id=5
Mutta vaikka KUA tekisi kaikenlaista työtä ja myös ihmisoikeustarkkailua useammassa maassa kuin mitä Lahtinen maantiedon tunneilta muistaa, olisi ongelma todennäköisesti edelleen se, että sitä työtä tehdään myös Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Se on kiusallista ja vastoin sitä kiiltokuvaa, jota monet haluaisivat Israelista pitää yllä.
Jos puhelimemme soi ja langan päässä on syöpäyhdistyksen kerääjä, emme rähise hänelle vastaan, miksi et kerää keuhkovammaliitolle. Ymmärrämme, että jostain syystä kerääjä kerää nyt syöpäyhdistykselle, ja meidän pitää ottaa siihen kantaa. Jos kadulla tulee vastaan mielenosoituskulkue, jossa vaaditaan oikeuksia Tiibetin kansalle, emme kysy heiltä, miksi ette vaadi oikeuksia Burman kansalle.
Mutta jos joku kiinnittää huomionsa Israelin ihmisoikeusongelmiin, hermostumme ja haluamme, että tutkittaisiin mieluummin jonkin muun maan ongelmia. Mistä se kertoo?
Nähdäkseni Ari Lahtista ei syvimmältään kiinnosta maailman muiden kriisipesäkkeiden ongelmat, vaan häntä kiusaa se, että Israelin ja Palestiinan ongelmia nostetaan esille. Se on vastaan uskontoa, jonka mukaan Israelia pitää siunata ja Palestiinaa saa vihata. Siltä varalta, että Hyrsky ja EAPPI joutuvat joskus sanomaan jotain kriittistä Israelinkin toimista, pitää kääntää katse pois ikävistä asioista ja sanoa: miksi ette kanna huolta Syyriasta, ym, eli muista kuin Israelista.
Tuollainen poliittis-uskonnollinen tiukkaaminen on hyvin epäkohteliasta osoittaa ihmiselle, joka on juuri mennyt kolmeksi kuukaudeksi vapaaehtoisena keskelle kriisaluetta. Jos Lahtinen toimisi kristityn tavoin, hän toivottaisi Hyrskylle siunausta ja varjelusta ja pyytäisi Hyrskyä kirjoittamaan meille ahkerasti kaikesta siitä, mitä hän näkee.
Teemu Kakkuria kiitän lämpimästi napakoista sanoista. Valitettavasti on hiukan kiirutta pitänyt ja talon internet on toiminut hieman pätkien, joten en ole vastannut tarkemmin. Teemua paremmin en olisi osannutkaan.