Kun nyt vietän seuraavat kolme kuukautta Israelissa ja Palestiinan Länsirannalla,uskon saavani lähikosketuksen sellaiseen maailmaan, joka kuohuttaa. Liityn siinä pitkään historian ketjuun: Välimeren pohjukan aatevirtaukset ovat inspiroineet melkein kaikkea, mitä pidämme henkisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävänä ja alueen asiat ovat olleet kaikkien Intiasta länteen sijainneiden suurvaltojen kiinnostuksen kohteena, jopa pakkomielteenä. Eli kysymys ”miksi tavallisen suomalaisen pitäisi olettaa olla kiinnostunut Lähi-idän asioista saa vastauksensa siitä. Olemme historian muokkaamia ajattelevia, tuntevia ja katoavaisuutemme poltteen takaa-ajamia olentoja. Ehkä olemme tähtipölyä tai räjähtäneiden aurinkojen ydinjätettä Esko Valtaojaa lainatakseni mutta me olemme täällä muinaisten intohimon aaltojen rantaan heittäminä tuntien kuin edesmennyt ystäväni Hannu Laaksonen asian ilmaisi:
”Odota,jos ajattelenkin
täällä rannallasi, meri
en pysty hyväksymään kuolemaa
koska minä olen ihminen
Jumalani kuva
ja minulla on ymmärrys
ja minulla on suurin lahja:
rakkaus
jota en ehkä käsitä mutta
tunnen sinun kasvoillasi
ja hänessä ja minussa”
Kun hankimme tietoa ja ymmärrystä Israelin ja Palestiinan tilanteeseen, ajattelen, että meillä pitäisi olla auki koko ajan, samanaikaisesti, kolme ikkunaa kuin älytelevisioseinän multimonitoriscreenillä. Ikkunat ovat: 1. historiallispoliittistaloudellinen ikkuna 2. uskonnollisen ja hengellisen tason ikkuna ja 3. ikkuna, jota Juhani Huttunen kutsuu ”matoperspektiiviksi” eli ”madonjuuritasoksi”: paikallisten ihmisten arjessa koettu ilo, suru, paineet ja spontaanit reaktiot.
Jokaisesta ikkunasta tulee vyörymällä informaatiota, jonka jäsentämisessä on valtava työ mutta pointtini on varsinaisesti tämä: jokaisesta ikkunasta tulee jatkuvasti tärkeää ja relevanttia tietoa.Jos päättää sulkea jonkun ikkunan tai päättää etukäteen oman tulkintansa rajat (yleensä se tapahtuu hyväksymällä päteväksi vain tietyn tahon antaman informaation), on tuomittu elämään vääristyneessä kuvassa Israelista ja Palestiinasta.
Blogeissani haluan pitää kaikki yllä olevat ikkunat auki. Ykkösikkunassa ymmärrän historian valossa juutalaisvaltio Israelin turvallisuuskaipuuta mutta katson palestiinalaisalueiden miehityksen palvelevan paljon muitakin tavoitteita. Näiden tavoitteiden kuvaamiseen kakkosikkunan, uskonnollis-hengellisen ikkunan, ymmärtämiseen tarvittava kieli antaa hyviä välineitä ja sanoja. On oikein, raamatullista ja kristillistä puhua epäoikeudenmukaisuudesta, ahneudesta, väärästä ylpeydestä, itsensä toisen ihmisen yli korottamisesta, sokeudesta, kuuroudesta ja rakkaudettomuudesta. Puhumme siis jumalattomuudesta ja synnistä: hyviä sanoja, kun puhumme vääryydestä. Odotan mielenkiinnolla myös Juhani Huttusen blogia tai artikkelia palestiinalaishallinnon ihmisoikeusloukkauksista. Kukaan ei ole puhdas.
Kristittyjen Israelia kohtaan tuntemaan kiintymykseen liittyy tietenkin lupaus tulevasta: juutalaisille luvattu maa on se maa, jossa rauha, oikeudenmukaisuus ja rakkaus vallitsevat. Ex-EAPPI-tarkkailija Jorma Larinkoski on kirjoittanut siitä, miten kristittyjen ei tule kuvitella tämän luvatun maan todellisuuden toteutuneen. Se toteutuu vasta raamatullisella kielellä ilmaisten ”sinä päivänä”. Jorman hyvät blogit löytyvät Kotimaa24:n blogiarkistosta.
http://www.blogiarkisto.kotimaa.fi/oma-sivuni?view=profile&uid=4784
En ole historioitsija, en politiikan asiantuntija, en talousasiantuntija enkä teologi. Kun nyt aloitan tarkkailutehtäväni South Hebron Hillseillä, kaikki yllä mainittu ykkös- ja kakkosikkunainformaatio näyttäytyy minulle kolmosikkunan valossa. Elämme tavallisten palestiinalaisten keskellä, heidän talossaan, heidän arjessaan alueella, jonne Israelin kansalaisella ei ole lupa normaalisti mennä. Heille kerrotaan, että he ovat siellä hengenvaarassa. Minä en todellakaan kymmenien suomalaisten kertoman perusteella koe joutuvani vaaraan. Päinvastoin: kaikki kertovat paikallisten ihmisten ylenpalttisesta ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Vain ”matoperspektiivistä” aukeaa se, minkä ihminen kokee arvokkaaksi, kauniiksi ja elämisen arvoiseksi. Vain kolmannen ikkunan ”matoperspektiivistä” ymmärrämme asioita, mitkä antavat voimaa arjessa elämiseen ja elämän mielekkyyteen silloinkin, kun ulkopuolisen silmin mielekkyys katoaa. Mitä uutta voin oppia heiltä? Mitä uutta voisin välittää teille?
Meidän EAPPI-tarkkailijoiden ohjelmaan kuuluu viikon perehdyttämisjakso Jerusalemissa, sen jälkeen siirrymme omiin sijoituspaikkoihimme ryhmämme kanssa. Ensi viikolla terveiset oikeasti autiomaan reunalta.
Teksti on lupaava ohjelmanjulistus. Toivottavasti voimat riittävät sen läpiviemiseen niin että me kaukaiset tilanteenseuraajat saamme tuoretta tietoa.
Juuri nyt eletään jännittäviä aikoja kun Lähi-Idän ympäristö kiehuu ja toisaalta samaan aikaan on rauhanneuvotteluja pitkästä aikaa Israelin ja Palestiinan välillä.
Loppujenlopuksi paikalliset ihmiset tuntevat nahoissaan sen mitä suuret osapuolet päättävät.Sellainen raportointi tuntuu elintärkeältä, jotta konfliktin inhimilliset seuraukset eivät unohtuisi.
Minulla oli viime keväänä tilaisuus tutustua EPPIen toimintaan paikanpäällä. Kiinnostavaa. Kotimaa24:stä aiheesta löytyy myös uutinen + video
Facebook- ja sähköpostipalautetta on tästäkin blogista tullut, hyvinkin kriittistä EAPPI-ohjelmaa kohtaan. Ymmärrän niitä, joilla on kriittisiä kommentteja varsinaista ohjelmaa kohtaan mutta löytyy myös niitä, jotka tuntuvat väittävän, että EAPPI-tarkkailijat näkevät harhoja: mitään väärää ei tunnu tapahtuvan. Se tuntuu oudolta ja epätodelliselta. Jonkun totuuden kohtaamista nämä ihmiset ehkä pelkäävät.
Johan myrskyn lykkäs. Varjelusta matkallesi. Siellä päinhän niitä enkeleitä ainakin ennen on paljon ollut.
Pelko on yleinen, mutta huono käytinaine uskolle. Toivo ja rakkaus ovat paljon parempia.
Luulenpa, että nykyään olisi Egyptissä ja Syyriassa enemmän tarkkailtavaa ihmisoikeuksien saralla.
Ja monessa muussakin islamilaisessa maassa.
Mutta EAPPI on päättänyt katsoa jonnekin muualle.
Ari Lahtinen: kuten tiedät, EAPPI-ohjelma tapahtuu Palestiinan kristittyjen kutsusta, ei siksi, että siellä tapahtuisi Syyriaa ja Egyptiä pahempaa.
EAPPI trakoittaa Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel. Siksi on aika ymmärrettävää, että se toimii Palestiinassa ja Israelissa. Suomen Punainen Ristikin toimii Suomessa.
Oho, videolinkki pari kommenttia ylempänä on vahingoittunut, tässä toimiva EAPPI-haastattelu
Tätä tulen seuraamaan, kiitos jo etukäteen.
Liityn tarkkailijoiden joukkoon – siis blogin tarkkailijoiden.