Kyllä näitä rehellisiä selkärankaisia ihmisiä onneksi löytyy puolustamaan hoitokokousuhreja. Hyvä, rikostutkija Tuomas Pelkonen! 1970-luvun hoitokokousten uhreja ja heidän kokemuksiaan on tähän päivään asti mitätöity ja vähätelty, eikä edes syksyllä ilmestyneen Ari-Pekka Palolan kirjoittaman historiikin yhteydessä otettu vastuuta uhrien kärsimyksistä. Vastuu kuuluu SRK:lle, kuten Tuomaskin ohjelmassa sanoo. Ei mitään muita mutinoita.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tuomas-erosi-vanhoillislestadiolaisten-yhteisosta-teini-ikaisena-jarjestaa-nyt-tempauksen-jotta-rauhanyhdistys-ottaisi-vastuun-teoistaan-nama-ovat-olleet-monille-ihmisille-traumaattisia-kokemuksia/7710764?fbclid=IwAR1h9cWt02_nXld_lc97SFPxt3mF3yTX79Vzz-x35IDGhC5fVO63HdA-ODc#gs.v8pq5l
Uskontojen uhrien tuki UUT ry on mukana Tuomaksen hoitokokoustempauksessa ja se kerää edelleen myös lisää hoitokokouskertomuksia sivustolleen.
Eiköhän nyt olisi korkein aika kääntää kivet ja kannot hoitokokousten tiimoilta ja käydä siitä niin laaja keskustelu kaikkien niiden osalta, joita asia millään tavalla sivuaa, jotta asiassa saadaan niin hyvä mielenrauha kuin se on mahdollista. Vain puhumalla, selvittämällä, anteeksipyytämällä, vastuun ottamisella hoitokokoukset voidaan jättää historian havinan hautaan ja saada sen kanssa edes jonkinlainen sovinto. Kärsimystä ei voida unohtaa ja poistaa kokonaan, mutta sitä on mahdollista lieventää ja saada oikeutta.
Ja ei muuta kuin hiihtämään Tuomaksen kanssa maaliskuussa SRK:n päämajan edustalle. Itselläni on valkoinen T-paita, jossa lukee edessä: LIHAVA LAMMAS ja takana: UPPINISKAISUUDEN HENKI. Lihava lammas on vl-liikkeessä määritelty vertauskuva lammaslaumassa itsensä muita paremmaksi ja tietävämmäksi kokevasta lampaasta, joka ei enää lammaslauman neuvoja kaipaa ja tarvitse, vaan antaa niitä muille lampaille. Minua on nimitelty sellaiseksi kun kyseenalaistin aikoinani hoitokokoukset. Uppiniskaisuuden henki kuulostaa niin ihanalta hengeltä, että halusin sen ehdottomasti paitaani 🙂
Mitä sinun paidassasi voisi lukea?
Kiitos kirjoituksesta!
Olin aikeissa kirjoittaa jatkokommentin Aini Linjakummun blogiin ”Hengellisen väkivallan ratkaisu on uskonnollisten yhteisöjen käsissä”.
https://www.kotimaa.fi/blogit/aini-linjakumpu-hengellisen-vakivallan-ratkaisu-on-uskonnollisten-yhteisojen-kasissa/
Kun linkistä pystyy lukemaan kommentit, niin jatkan tästä.
Uskonnot ovat erityisesti narsistien suosiossa, koska se on helpoin tapa alistaa kanssaihmisiä ja kaiken lisäksi erittäin tuottoisa bisnes. Lisäksi narsistit ovat erittäin taitavia naamioitumaan nöyryyden kaapuun. He ovat mielistyneet nöyryyteen, apostolin sanoja siteeraten, koska masokismi tuottaa suurta tyydytystä nostamalla omanarvon tunnon taivaan pilviä korkeammalle. Tästä käytetään myös ilmaisua lihan paisuminen, josta on tullut ikävästi uskonnollista tyrmäysretoriikkaa, mistä Vuokko Ilola antoi loistavan esimerkin.
Paisumisesta hyvänä esimerkkinä toimivat Juhani Raattamaan kirjeet, suuren lestadiolaisen profeetan, joka on eksyttänyt monia sukupolvia ja pystynyt nöyryyteen naamioitumalla luomaan pienen lauman oman kuvansa kaltaiseksi. Vain me ja samanmieliset perimme taivaan valtakunnan. Tämä on uskonnollista kloonaamista. Toki lestadiolaiset eivät ole pienenä laumana tässä yksin.
Lisäksi lestadiolaiset vetäytyvät seurakuntaoppinsa kilpikonnan kuoreen, kun heiltä kysyy uskonsa opillista perustusta. Samoin tekevät luterilaiset konservatiivit ja helluntailaiset. Heillä ei ole vastausta edes muutamaan lyhyeen kysymykseen. He rakastavat auktoriteettia, jonka uskonto heille tarjoaa, ihmisten alistamista oppinsa mukaisiksi. He ovat narsisteja, sillä vain narsistit rakastavat etummaisia istuimia ja hallitsemista.
Kerron tämän entisenä helluntailaisena. Helluntailaisuus ei käytännössä eroa mitenkään lestadiolaisuudesta. He ovat ainoita oikeita uskovia uudesti syntymisineen ja aikuisvesi kasteineen. Vaikka hyvin nopeasti Raamatun muutaman kerran lukemalla pystyin päättelemään, että helluntailaiset perusopit ovat petosta, niin silti kesti vuosia irtaantua liikkeestä. Lopullinen tuho oli lähellä. Olin sitkeä ja koin paineen pahan valtojen kiusaamisena.
Miten syvästi edelleen kadun puheitani ja tunkeutumistani ihmisten yksityisalueelle sekä muita karmeuksia, joita tein luottaen, että Jeesus tahtoo minun niin tekevän. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaan ne punnitaan tuomiopäivänä. Vapautusta tuomionluvusta Raamattu ei lupaa sen enempää uskoville kuin ei-uskoville.
Varmaa on, että ne, jotka näkevät itsensä ensimmäisinä pelastuksen osalta, tulevat niiden jälkeen, joita halveksivat.
Koska kristillisyys on samassa tilassa kuin juutalaisuus, jossa oltiin satavarmuudella Jumalan lapsia, niin aikaamme sopii hyvin sana: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.”
Miltä tuntuu, kun lisään listaan porttojen joukkoon homot ja huumeiden käyttäjät ja alkoholistit ja uskonnoista poispusketut ja porttojen asiakkaat. Mikä on idea? Publikaaneja ja porttoja ei narsistinen uskonnollisuus ole pilannut, vaan he ovat puutteineen ja heikkouksineen aitoja ihmisiä eikä narsistien muokkaamia klooneja. Jos Jumala tarvitsee klooneja, niin hän voi niistä tehdä kivistä ja täyttää maapallon miljardeilla miljardeilla klooneilla.
Jk. Keskustelen mielelläni apostolien opista, jos joku lestadiolainen uskaltaa ottaa haasteen vastaan.
Tapio Tuomaala. Ennen kuin alat tutkimatta hutkimaan Juhani Raattamaata, kannattaisi lukea rauhassa läpi vaikkapa hänen kirjeensä ja kirjoituksensa. Raattamaa ei edustanut puhtaaksiviljeltyä ainoan oikean seurakunnan oppia. Hän yritti parhaan kykynsä mukaan pitää kasassa laajentuneen ja monia eri painotuksia sisältäneen lestadiolaisen herätysliikkeen. Ja otti käyttöön lestadiolaisen synninpäästön julistuksen, joka on ollut iso lohdutus ja apu kymmenilletuhansille ihmisille.
Marko Sjöblom: ”Ennen kuin alat tutkimatta hutkimaan Juhani Raattamaata, kannattaisi lukea rauhassa läpi vaikkapa hänen kirjeensä ja kirjoituksensa. Raattamaa ei edustanut puhtaaksiviljeltyä ainoan oikean seurakunnan oppia.”
🙂
Raattamaa erimielisille: ”Tulkoon erimieliset uskollansa autuaaksi jos tulevat, mutta emme löydä Raamatusta kahta Jumalan seurakuntaa.”
Raattamaan porukat olivat ainoita oikeita uskovia, koska Raattamaa piti itseään profeettani ja tiesi ainakin yhtä paljon kuin paavi.
Juhani Raattamaan kirjeestä 1.5.1889 Juho Takkiselle ja Henrik Kollerille:
”Meitä on monta tuhatta Lapissa, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa, jotka pidämme kalliina Amerikan opettavaisia miehiä ja palvelevaisia vaimoja. Mutta siihen joukkoon on meillä enin luottamusta, jotka Takkisen kanssa yksimieliset ovat, ja esikoisseurakunta on se oikia seurakunta, joitten nimet taivaissa kirjoitetut ovat.”
Taivaissa olevien nimetkin tiesi, kun oli profeetta.
Eräs palavasieluinen nuori oli kloonautunut Raattamaahan: ”Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä, jonka ulkopuolelta en ole löytänyt enkä edes usko löytyvän mitään todellista syntien anteeksiantoa enkä sielun pelastusta.”
Sama kaiku on lasten kuin isien rautasaappaiden. Heikot poljetaan ja erimieliset potkitaan ulos.
Raattamaan vastenmielisestä oman napansa ympärillä pyörivästä saarnasta: ”Mutta tietäkäät se ettei Herra pitä teitä valapattoiset rangaisematta, ja kaikki riivattuin ihmisten seurakumppanit pikaisesti Jumalan vihaan tulesa palavat. Ei jumala anna ylön kauvan itsiänsä pilkata, silloin kuin tet vähimän luulette niin rangaistus langee päälenne. Kirves on jo pantu hetemättömäin puitten juurelle.”
Lestadiolaisten helvetin tuli palaa isolla liekillä ja täyden uskonvarmuuden antamalla tietämättömyydellä pyhistä kirjoituksista. Jos Raattamaan jutuista ei pää vinksahda, niin mistä sitten? Narsistit kestävät, kun asettuvat Raattamaan tavoin kanssaihmisten yläpuolelle alistamaan ja tappamaan sieluja. Uskontojen uhrien tuki auttaa niitä, jotka ovat vielä sen verran hengissä, että tajuavat ja pystyvät hakemaan apua.
Ymmärrän hyvin, miksi Marko Sjöblom hiffaa Raattamaan jutut, sillä hän kirjoitti: “jotta pelastava usko voisi jatkossakin syntyä.”
Et ole vielä kommentoinut Jaakobin sanoja, jotka kumoavat yhtä elitistisen seurakuntaoppisi kuin mitä Raattamaa edusti. Usko ei pelasta. Vaan miten ne teot, joita tosiuskovaiset on opetettu halveksimaan?
Pst. Voisitteko kiistaveljekset keskittyä aiheesen?
Vuokko Ilola: ”…eikä edes syksyllä ilmestyneen Ari-Pekka Palolan kirjoittaman historiikin yhteydessä otettu vastuuta uhrien kärsimyksistä. Vastuu kuuluu SRK:lle, kuten Tuomaskin ohjelmassa sanoo.”
Ari-Pekka Palolan historiikin yhteydessä ei todellakaan otettu vastuuta hoitokokousuhrien kärsimyksestä. Ajattelen kuitenkin, että rehellinen historiankirjoitus on osa tätä nykyisen SRK:n vastuunkantoa. Historia-teos tuo esille kipeitäkin tosiasioita SRK:n toiminnasta, joista on ennen vaiettu ja se on minusta jo hyvä saavutus. Kirjoitin tänne yhteen kommenttiin, että SRK:n historia oli pitkästä aikaa hyvä uutinen vanhoillislestadiolaisuudesta.
Varmaan on hyvä, että joillakin riittää aktiivisuutta auttaa uskontojen uhreja, mutta minä olen jo pitkään ajatellut, että todellisemmat uskontojen uhrit ovat niitä, jotka ovat jääneet mukaan näihin ihmistä orjuuttaviin uskontoihin. Miten heitä voi auttaa? Ei hengellistä väkivaltaa ole syytä unohtaa ja asioista vaieta, siksi on hyvä, että ne on kirjoitettu SRK:n Historiaan.
Kiitos Vuokko tuosta linkistä. Minulla oli niin kiire kommentoimaan, että katsoin Tuomas Pelkosen videon vasta kommentoinnin jälkeen. Hyvä videoklippi, joka kannatti katsoa.
Tsemmpi hiihtoporukalle!
Vuokko. Vastaan kuitenkin Tapio Tuomaalalle vaikka en halua sotkea blogiasi ja otan sen esille lopuksi:) Tapio, Juhani Raattamaan tekstejä on välttämätöntä tulkita Raattamaan oman ajan ja kirjeiden vastaanottajien 1800-luvun tilanteessa. Yksittäisillä sitaateilla voidaan hänenkin osaltaan ”todistaa” mitä vain. Itse Pohjanmaan ruotsinkieliseen lestadiolaisuuteen (LFF) kotiutuneena ja uusinta paikallista hajaannusta läheltä seuraavana tiedän, että ”isiltä” poimittuja todisteluita on käytetty ja käytetään väärin. Toivon siksi, että et syyllistyisi vastaavaan. Varsinkin siksi, että lestadiolaisuus muutenkin synnyttää kovia intohimoja ja myös täysin syyttömät sekä sivulliset joutuvat kärsimään.
Vanhoillislestadiolaisuus eli SRK-vanhoillisuus ei ole sama asia kuin koko lestadiolainen herätysliike, vaikka yhteisiä piirteitä on. Ongelma tässä on, että meiltä puuttuu tällä hetkellä ajantasainen tieteellinen elämäkerta sekä Juhani Raattamaasta että oikeastaan myös Lars Levi Laestadiuksesta. Niin kauan kuin ne puuttuvat, on olemassa myös todellinen riski siitä, että Itse kukin poimii heiltä näkemyksiä, jotka tukevat omia ennakkokäsityksiä.
Lopuksi Vuokolle ja Leolle blogin aiheesta. En todellakaan epäile sitä, että SRK-n hoitokokouksiin on sisältynyt henkistä ja hengellistä väkivaltaa, joka on aiheuttanut syviä traumoja asianosaisille. Mikä pitäisi käsitellä eri tasoilla ja eri näkökulmista.
Ongelma on, että historiantutkimus ei noin pääsääntöisesti voi olla traumatetapian ja oikeudenkäynnin yhdistelmä, vaikka antaa välineitä kumpaankin.
Olisiko tässä kysymys siitä, että Palolan tutkimus edustaa paitsi perustutkimusta eri rajoituksineen, myös ensiaskelta traumaattisen menneisyyden käsittelyssä? Vähän samaan tapaan kuin vuoden 1918 erilaisia sotarikoksia on käsitelty. Ensin niihin viitattiin voittajien kirjoituksissa enintään peitetysti ja kaunistellusti. Sitten niistä kirjoitettiin avoimemmin ja lopulta tutkimuksessa analyyttisesti kumpaakin osapuolta ja näiden terroria ymmärtäen. (Ymmärtäminen EI tarkoita samaa kuin moraalinen hyväksyminen). Viimeinen askel on tässäkin megatraumassa yhä ottamatta: eri osapuolten kokemuksia esille nostava TV-draamadokumenttisarja. Syykin on ilmeinen: sodan kumpikin osapuoli on omista syistään tunnetasolla tyytymätön tutkimukseen, koska se välttämättä myös kyseenalaistaa omat vakiintuneet kertomukset virheineen ja puutteineen.
Psykologiassa on käsittääkseni todettu, että väkivallanteot ovat traumaattisia myös niihin syylistyneille. Tästä syystä oman syyllisyyden myöntämiselle on olemassa mentaalinen raja: oma syyllisyys tunnustetaan niin pitkälle kuin oma psyyke ja itsekunnioitus romahtamatta sallivat. Tästä on tunnettuna esimerkkinä Natsi-Saksan viimeisen varusteluministerin Albert Speerin käytös. Voisiko siis ajatella, että SRK ei useista eri syistä (vielä) kykene käsittelemään hoitokokouksia sillä syvyydellä, jolla ne kannattaisi ja pitäisi käsitellä?
Kiitos taas sinulle Vuokko asiallisesta blogistasi. Voimia sinulle!
Aina vain löytyy miehiä, jotka – kuuluivatpa sitten mihin herätysliikkeeseen hyvänsä – katsovat pelkän mies-sukupuolensa ansiosta oikeudekseen mitätöidä sinun ja muiden lestadiolaisnaisten kokemuksia: https://www.kotimaa.fi/blogit/kilpua/#comments
On hyvä, että on Tuomas Pelkosen ja Vuokko Ilolan kaltaisia rohkeita ihmisiä, jotka pitävät yllä keskustelua hoitokokouksista ja niiden uhreista. Luin tuon SRK: n historian uusimman osan. Jälkimakuna suuhun jäi tuon ajan tunkkainen ja ristiriitainen ilmapiiri. Se on toki vaikuttanut omaankin henkilöhistoriaani; olinhan nuori tuolloin. Sitä kiitollisemmalla mielellä olen siitä, ettei enää tarvitse olla mukana tuossa pietistis-hernnhutilais-rigoristisessa kuppikunnassa, jossa niitä taisteluja riittää…
Se, mitä Marko Sjöblom kirjoitti traumapsykologiasta ja anteeksipyytämisestä on totta. Sen lisäksi mainitsisin hengellisen ylpeyden esteenä anteeksipyytämiselle. Samat miehet, jotka saarnaavat seuraväelle anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta ja kristityn nöyryydestä siinä, ovat valinneet strategiakseen anteeksipyytämätyömyyden ja sen että kun aika kuluu ongelmaa ei enää ole! Niin uhrit, kuin hoitomiehet itsekin tippuvat vähitellen ajan rajan tuolle puolen.
On selvää, että vastuu hoitokokouksista ja niissä tapahtuneista hirveyksistä on kollektiivinen SRK: n johtokunnalla ja kaikilla niillä, jotka ovat osallistuneet hoitokokouksiin ”hoitavana” osapuolena. Ei riitä, että vastuu sysätään saarnaaja Heikki Saaren harha-opetuksiin ja hänen päälleen.
SRK pelkää mm. vahingonkorvausvaatimuksia ja sitä, että anteeksipyynnöllä olisi hajaannusta aiheuttava vaikutus sen sisällä ja sisarjärjestöissä ulkomailla. Esimerkiksi Amerikan LLC: n symty ja itseymmärrys perustuu vain henkiopin ja hoitokokouskäytäntöjen perustalle.