Luin sairaanhoitajan kertomusta siitä, miten työkkäri pakottaa hakemaan avointa työpaikkaa. Jollei hae, niin karenssi tulee. Työpaikassa ilmenee sitten paljon väärinkäytöksiä, joista ei voi puhua, koska muuten lentää ulos. Näin kätevästi hyvinvointiyhteiskuntamme hienot systeemit onnistuvat pitämään salassa, melkein mitä tahansa. Tämmöinen systeemi ei ole varmaankaan ole ollut suunnittelijoiden mielessä.
Onhan hienoa, että on saatu paljon uusia ihmisiä töihin, mutta mikä on hinta?
Hoivapalvelun hinta?
JÄTÄ VASTAUS
Pelko on aseeni, kirjoitti Alistair aikoinaan. Hallintoalamainen pelkää työkkäriä tai työnantajaa, pelkäävä ei rettelöi eikä puhu.
Näitä tarinoita on varmasti paljon. Voiton maksimointi ja rahan himo tappaa varmasti. Suomeen täytyisi perustaa sellainen prottaali mistä kootusti saisi nopeasti käsityksen erityyppisistä väärinkäytöksistä. Koskien esim vanhustenhuoltoa, TE palveluita, koulujen homeongelmia jne.. . Palvelusta saisi myös lainopillista apua ja oikeuspalveluita, myös ryhmäkanne kuuluisi keinovalikoimaan. Suomessa on liian vähän käyty mittaamaan oikeusteitse ihmisten kokemaa vääryyttä. Tämä johtuu varmasti siitä, että olemme väärällä tavalla kuuliaisia ja emme jaksa taistella.
Suomalaisten kiltteys tunnetaan maailmalla. Siellä tiedetään hyvin, miten vaikea suomalaisen on tulla valittamaan. Sitten jos mennään, niin se tehdään hillitysti.
Olisikohan syynä kasvatusperinne, jossa lasten kiukuttelu on jyrkästi kielletty. Lapset oppivat täällä sen, ettei pahaa oloa pidä ilmaista.
Pekka: ”Sitten jos mennään, niin se tehdään hillitysti. Olisikohan syynä kasvatusperinne, jossa lasten kiukuttelu on jyrkästi kielletty.”
Oiskos se sitä kristillistä kasvatusta? Pitää olla vain nöyrä alamainen esivallalle ja auktoriteeteille ja kääntää toinenkin poski jos tulee sorsituksi.
Joskus eduskunnassa asioihin mentiin moraali ja etiikka edellä, nyt tilalle on tullut vain kysymys mitä maksaa ja kuka tienaa… ? Suomalaiset maksavat veroja monin verroin muihin verrattuna ja odottavat, että asioita hoidetaan sen mukaan.
Suomalainen maksaa mielellään verionsa, kunhan niillä pidetään hyvää huolta lapsista, työttömistä, perheistä, sairaista ja vanhuksista. Kysymys kuuluukin mihin verorahat ovat hävinneet? Vai pitäisikö kysyä, mihin veronmaksajat ovat hävinneet?
Edelleen homma toimii paikoittain hyvin, mutta kaiken aikaa joku taho pyrkii kampeamaan Valtion hoitamista yhä enemmän yritystoiminnan malliin, joka ei koskaan voi toimia, koska valtiossa on tuottamatonta pääomaa valtaosin. Sairaille, vanhuksille, lapsiperheille ja muille vähäosaisille ei voi antaa kenkää… Vai voiko sittenkin?
Kun menee katsomaan Italian tai Ranskan tai Venäjän ghettoja, niin sellaiset vielä puuttuvat Suomesta, mutta ne saadaan kyllä tänne helposti, jos vain halutaan.
Päättäjät tekevät päätöksiä ja haluttu linja tulee pikkuhiljaa voimaan… Kuka valitsee päättäjät?
Nekö tahot, joilla on laittaa eniten euroja vaalimainoksiin? Siltä se on näyttänyt menneinä vuosikymmeninä… So-te päätös on jo nyt repinyt kansaa, vaikka mitään ei ole edes päätetty. Aluksi oli kyse säästöistä, nyt kaikki puhuvat vain valinnan vapaudesta… Miten tähän on tultu? Pian kukaan ei enää kysy missä Jumalan on?
Ihminen rakentaa, mutta kuinka se voisi pysyä, jollei Jumala siunaa.
Ismo: ”Joskus eduskunnassa asioihin mentiin moraali ja etiikka edellä”
Koska semmoinen ihme on tapahtunut? Eivät kansanedustajat muista kuolevaisista siinä suhteessa poikkea, eivätkä koskaan ole poikenneet, että oma suu ei olisi aina ollut lähinnä ja oma etu – tärkein etu.
kimmo wallentin :”Koska semmoinen ihme on tapahtunut?”
En muista, että maanpäällisen polkuni aikana sellaista ihmettä olisi tapahtunut. Eduskunnassa on menty ja mennään edelleen välikysymys edellä varsinkin vaalien aikaan, ja ”ylimmät käskynhaltijat” antavat välivastauksen, jossa ihmetellään miksi välikysymyksen tekijät eivät itse huolehtineet välikysymyksen aiheuttaneesta ongelmasta silloin, kun itse istuivat ”ylimmän käskynhaltijan” tuolilla.
Näinhän se lopulta on. Tosin jossain vaiheessa Suomen historiaa päättäjillä oli jotain tolkkua ahneudessa… Ja niin valtaan päässyt Ihminen hallitsee toistaan, lopulta omaksi vahingokseen.