Suhtautumisessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin Etelä- ja Pohjois-Amerikan sekä Länsi-Euroopan henkiset mannerlaatat ovat olleet vuosikymmeniä liikkeessä. Ymmärryksemme on muuttunut niin, että se, mikä ennen ymmärrettiin rikokseksi, synniksi, perversioksi tai sairaudeksi, ymmärretään ihmiselämän monimuotoisuudeksi. Tämä muutos näkyy myös siinä, että se, mikä ennen piti piilottaa kaappiin, on muuttunut sosiaalisesti hyväksyttäväksi. Tätä muutosta heijastaa lainsäädäntö. Kirkot ovat mukana tässä muutoksessa. Myös henkisiin mannerlaattoihin pätee: kun ne liikkuvat, maa järisee; mitä pitempään liike on estetty, sitä rajumpi on järistys.
Ennen kielletty voi muuttua sallituksi oikeastaan kahdesta eri syystä. Joko vahingollisen asian kieltäminen ja kiellon valvonta aiheuttavat enemmän ongelmia kuin itse asia, kuten kieltolaki. Tai sitten kollektiivinen ymmärrys muuttuu siten, että asia, jota luultiin vahingolliseksi ei olekaan sitä, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla. Toki tässäkin syrjinnän kielteiset vaikutukset ovat ilmeiset.
Torjuvan suhtautumisen eettiset perustelut ovat murentuneet ja asenteet yhteiskunnassa ja kirkoissa ovat muuttuneet hyväksyvään suuntaan. Tässä tilanteessa muutosta on vastustettu esittämällä torjumnnalle teologinen perustelu. Lyhyesti perustelu kuuluu suunnilleen näin: Klassinen kristinusko torjuu homoseksuaalisuuden Jumalan luomistarkoituksen vastaisena. Raamattu kieltää homosuhteet. Homous on synti, joka vie kadotukseen. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että kun eettiset argumentit osoittautuvat ontoiksi, väitetään, että kyse ei olekaan etiikasta vaan dogmista. Näin kirkkoon ollaan tuomassa klassisen kristinuskon nimissä uutta dogmia!
Teologisen perustelun lähtökohtana on, että Jumala on luonut ihmisen [heteroseksuaaliksi] mieheksi ja [heteroseksuaaliksi] naiseksi. Kun tämä ei vastaa havaittavaa todellisuutta, selitetään ero lankeemuksesta johtuvaksi. Kysymys on siis luomisen määrittelemisestä oman Raamatun-tulkinnan kautta vastoin luotua todellisuutta. Eli luonnollinen määritellään omien asenteiden kautta. Ilmeisesti tässä ollaan myös aidosti sokeita sille julmuudelle, että toisin ihmisen minuus määritellään synnin polttomerkillä.
Yksi kristinuskon keskeisistä periaatteista on, että evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille. Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Keskustelua seuratessa näyttää siltä, että laki heteroille on toinen kuin homoille. Tässä muutama esimerkki.
1) Raamattu kaivetaan perusteluksi vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Kysymys ei todellakaan ole Raamatun keskeisestä sanomasta. Uuden testamentin osalta pikemminkin parista sivulauseesta aivan muuhun tähtäävissä argumentaatioketjuissa. Paljon yksiselitteisempi avioerokielto sen sijaan voidaan hyvin pitkälle unohtaa heteroiden kohdalla.
2) Homo- ja lesboparien liittoja vastustetaan, koska Jumala on siunannut miehen ja naisen parisuhteen eivätkä homo- ja lesboparit voi saada lapsia (ilman erityisjärjestelyjä). Tässä yhteydessä en näe kysyttävän, miten sen siunauksen on käynyt heteroparin kohdalla, kun haikara lentääkin ohi. Siis homolle voi sanoa: Jumala ei siunaa sinun liittoasi, kun et saa kumppanisi kanssa lasta. Mutta ei heterolle.
3) Kun mies ja nainen menee keskenään naimisiin, puhutaan keskinäisestä rakkaudesta ja huolenpidosta. Seksiin viitataan häveliäästi puhumalla ’avioelämästä’. Sen sijaan homo- ja lesboparin kohdalla pääpaino on seksissä.
4) Homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta vastustetaan sillä perusteella, että lapsella täytyy olla sekä isä että äiti. Jostain syystä kukaan ei vaadi leskeä menemään naimisiin, että hänen lapsillaan olisi sekä isä että äiti. Eikä yksinäisen ihmisen adoptio-oikeuttakaan pidetä skandaalina.
Teologisesti perusteltu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen polkeminen antaa kuvan, että kristillisessä uskossa keskeistä olisi ihmisen seksuaalinen suuntautuminen. Myös pelastuskäsitys vääristyy: Kristuksen työ riittää toisille; toisten pitää lisäksi kieltää oma identiteettinsä.
Kristillisessä etiikassa keskeistä on lähimmäisen rakkaus. Yleensä puu tunnetaan hedelmistään. Tässä tapauksessa toisen polkemisen karvasta hedelmää pidetään hyvänä ja toisestä välittämisen makeaa hedelmää pahana.
Kristillisyyden nimissä ideologisoitu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen torjunta, marginalisointi ja väärään parannukseen kutsuminen turmelevat uskon ja vääristävät rakkauden. Pitäisikö puhua homofoobisesta heresiasta?
Heikki Leppä kirjoittaa täyttä asiaa. Todella hieno blogi näin pakanankin näkökulmasta katsottuna.
Aivan erinomainen yhteenveto Lepältä. Synnynäisen homouden johtuminen muka lankeemuksesta (fundisten mukaan) panee kysymään heiltä, miksi Jumala on epäreilu antaessaan jo kohdussa toisile lapsile raskaampia taakkoa kuin toisille, vaika langenneen enkelin rikos oli kaiketi kaikille saman ’perinnön’ aiheuttava?
Eli ts. miksi toiset ovat perisyntisempiä kuin toiset…
Salo: ”Synti on aina valinta”
Homoseksuaalisuus ei ole koskaan.
Homoseksuaalisuus on ihmisen synnynnäinen ominaisuus kuten ihonväri tai vasenkätisyys. Ja koska se ei ole ihmisen oma valinta, ei se voi olla syntikään.
Kannattaisi tarkastaa synnin määritelmä. Syntiä ei ole ainoastaan se mikä on itse valittavissa. Tämä Kimmo Wallentinin mä’ritelmä voi olla joku sekulaari versio, mutta kristillinen kirkko ei ole koskaan mäin opettanut eikä tule opettamaan.
Yleisesti. Jokainen ihminen kipuilee jonkin asian kanssa. Homoseksuaalisena oleminen ei tarkoita automaattisesti pelastuksen ulkopuolelle joutumista. Samaa sukupuolta olevien avioliiton vastustaminen ei myöskään tarkoita sitä.
Heikki Lepän retorinen kikkailu (epätyydyttävä) yrittää tehdä samaa sukupiolta olevien liittojen vastustamisesta syntiä. Se on melkoisen ikävästi tehty.
Avioliitto on kristillisestä näkökulmasta miehen ja naisen välinen liitto.
Virta: ”Syntiä ei ole ainoastaan se mikä on itse valittavissa. Tämä Kimmo Wallentinin mä’ritelmä voi olla joku sekulaari versio, mutta kristillinen kirkko ei ole koskaan mäin opettanut eikä tule opettamaan.”
Ihan sama, mitä kirkko opettaa. Vastasin vain Annikki Salon kommenttiin.
Homoseksuaalien kohtelu on julmaa monesti. Se on syntiä.
Wallentin, toisaalla myönsin, että jokaisella on oikeus pitää käsityksensä, väärätkin. Jospa nyt kuitenkaan ette enempää levittäisi tätä virheellistä käsitystä homouden 100 % synnynnäisyydestä. Tämä näkemys on luotu retorisiin tarkoituksiin, eikä siihen näytä uskovan kukaan, joka tietää jotakin homoseksuaalisuudesta – riippumatta eettisestä näkemyksestä.
”Jospa nyt kuitenkaan ette enempää levittäisi tätä virheellistä käsitystä homouden 100 % synnynnäisyydestä”
No milloin sinä Seppo päätit ryhtyä heteroseksuaaliksi? Oliko päätös vaikea, pohditko pitkään? Miten kykenit päättämään että vartalosi seksuaalisesti kiihottuu naisesta? Oliko tämän päättäminen vaikeaa?
Markku Virta, syntikeskustelun soisi tosiaan olevan syvällisempää. Mutta miksi siitä syvällisestä keskustelusta eivät ole innostuneita edes ne, jotka vetoavat luomisen teologiaan homokysymyksessä? Voi nimittäin kysyä, miten kristillistä on ankkuroida ihmiskuva ja syntikäsitys VT:in ja luomiseen? Ja että jos tätä ihmiskuvaa soveltaa seksuaalivähemmistöihin muttei muihin ihmisiin, niin eikö juuri se ole farisealaisuutta?
Kysymys homoseksuaalisuudesta vaatii itse ilmiön ja sen luonteen käsittelemistä. Kirkko ei ole opettanut seksuaalisuudesta ”minä tahansa asiana” (vrt. minullakin on makeanhimon kiusaus, joudun kilvoittelemaan sen kanssa) enää 50 vuoteen. Miksi tämän kirkon käsityksen seksuaalisuuden keskeisyydestä ja olemuksellisuudesta voi ohittaa juuri homojen kohdalla? Ja miten sen voi tehdä syyllistymättä jälleen farisealaisuuteen?
On merkillistä asettaa juuri homoille mm. seuraavia ehtoja ja vaateita luomisen teologian pohjalta:
– pyri muuttumaan langenneisuutta edustavasta homosta luomista edustavaksi heteroksi
– sinun on sitouduttava tähän kilvoitteluun eliniäksesi
– jos muutos ei onnistu, sinun tulee pidättäytyä toteuttamasta luotuisuuteen kuuluvia ominaisuuksiasi (esim. kaipuu toisen ihmisen yhteyteen). Jos et voi toteuttaa jotakin ominaisuuttasi luomistarkoituksen mukaisella tavalla, et voi toteuttaa sitä ollenkaan.
Sovelletaanpa tätä luomisen teologiaa sitten vaikkapa rampaan
– pyri muuttumaan langenneisuutta edustavasta rammasta normaalisti käveleväksi ihmiseksi
– sinun on sitouduttava tähän pyrkimykseen eliniäksesi
– jos muutos ei onnistu, sinun tulee pidättäytyä liikkumasta muuten kuin ehkä ryömimällä. Ihminen on luotu kävelemään jaloillaan ja jos et voi toteuttaa tätä ominaisuuttasi luomistarkoituksen mukaisella tavalla, et voi toteuttaa sitä ollenkaan.
Järnberg: ”Tämä näkemys on luotu retorisiin tarkoituksiin,”
Olen samaa mieltä siitä, että jokaisella on oikeus pitää käsityksensä, väärätkin. Niin myös herra Järnbergillä.
Kertoisitko millä kompetenssilla väität, että minun esittämäni käsitys homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä on väärä.
Wallentin: seksuaalivähemmistöjen parissa työskentelevät, riippumatta siitä, millainen heidän näkemyksensä on seksuaalietiikasta, ovat nyt kuitenkin yksimielisiä siitä, ettei homoseksuaalisuus kaikissa tapauksissa ole synnynnäinen tai pysyvä ominaispiirre. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita, etteikö se usein olisi sitä saati sitä että kukin voisi vapaasti päättää suuntautumisestaan.Tämän pitäisi olla itsestäänselvää.
Esimerkiksi Pirkanmaan SETA käsittelee aihetta tiedotussivuillaan:
“Seksuaalinen identiteetti ei kuitenkaan ole kallioon hakattu ikuinen totuus, vaan se saattaa muuttua eri elämänvaiheissa — jopa useasti.”
Ojanen: Kyselette yllättävän henkilökohtaisia siihen nähden, että toistaiseksi ollaan melko tuntemattomia ja foorumi on julkinen keskustelupalsta. Jostain syystä tunnutte lisäksi olettavan melko monta yksityiskohtaa seksuaalisuudestani. Oletatte jopa, että olen itse päättänyt suuntautumiseni! Mutta ehkäpä tarkoituksenanene on esittää uusi, mullistava seksuaaliteoria? Jatkakaa toki tutkimustanne. Huomauttaisin tosin, että esittämänne kaltaiset, sinänsä hyvin ja täsmällisesti muotoillut kysymykset esitetään yleensä suljetulla lomakkeella; avoimessa verkkokeskustelussa tutkittavien anonymiteetti on vaarassa.
Jani Salminen: ”On merkillistä asettaa juuri homoille mm. seuraavia ehtoja ja vaateita luomisen teologian pohjalta..”
Raamatunmukainen kristillisyys ja Jumala antaa kaikille ihmisille valinnan- ja toiminnanvapauden. Jos ihmisellä on sisäisiä vaikuttimia, tämä palvoo Jumalaa ja on hänelle kuuliainen. Jumala ei siihen pakota. Kukin yksilö tekee omia valintojaan ja päätöksiään.
Kukaan ei voi käskeä ja määreätä toista yksilö olemaan kuuliainen Jumalalle. Silti Kristuksen lunnaiden hyötyä ja iankaikkisen elämän mahdollisuutta tarjotaan kaikille ihmisille ja nämä saavat itse päättää siihen suhtautumisestaan.
Vesa Ahlfors, seksuaalisen suuntautumisen suhteen valinnanvapautta ei ihmisellä kuitenkaan näytä olevan. Jostain syystä Jumalakin näyttää katsovan, että miljoonissa tapauksissa homoseksuaalin on parempi pysyä homoseksuaalina. Jumalalla on varmasti myös vapaa tahto muuttaa rukouksin Hänen puoleensa kääntyvä ihminen homosta heteroksi. Mietityttää, että miksi tälla tavalla ilmenevä Jumalan tahto ei kelpaa ihmisille?
Jokaisen tosiaan luulisi olevan vastuussa omasta elämästään ja valinnoista, raamatuntulkinnoistaan ja kuuliaisuudestaan Jumalalle. Miksi siis homokysymyksestä ylipäätään keskustellaan juuri ”koska Jumala” -argumenteilla? Eli että eihän kirkko vaadi eikä ihminen, mutta Jumala vaatii. Ihmisen suulla ja tulkinnoilla?
Sitten se vaan on niinkin, että ihmiset loukkaantuvat, kun Jumala ei toimikaan, niinkuin jotkut ovat valinneet/tulkinneet. Jumalaa ei voi sitoa ihmiskäsityksiin.
Jumala luovana henkenä ei myöskään toimi kaavamaisesti. Siitähän Jeesus kertoo evankeliumeissa.
Vapauteen Kristus meidät vapautti!
Siis lähinnä viittaan siihen, kun ihmiset loukkaantuivat Jeesuksen tekojen/puhumisen ym. tiimoilta.
Jani Salminen: ”Jostain syystä Jumalakin näyttää katsovan, että miljoonissa tapauksissa homoseksuaalin on parempi pysyä homoseksuaalina.”
Henkeytetyssä sanassaan Pyhässä Raamatussa hän ei sitä tee. Siellä kerrotaan ihmisten Jeesuksen seuraajiksi tultuaan muuttuneen ja jättäneen vanhat tekonsa, asenteensa ja elämäntapansa taakseen, mm. homoseksualistiset sellaiset ja monia muita asioita.
Jani Salminen: ”Miksi siis homokysymyksestä ylipäätään keskustellaan juuri “koska Jumala” -argumenteilla?”
Tällä palstalla lähinnä siksi, että jotkut uskonnon edustajat yrittävät vääntää ja vääristellä Jumalan sanan ilmauksia ja kantaa asiasta.
Muutoin ”Jumala-argumenttia” ei ole syytä asiaan tuoda, eikä mitenkään korostaa homoseksualismin synti aspektia. Muita Raamatussa vakaviksi synneiksi luokiteltuja asioita harjoitetaan ihmisten keskuudessa varsin suruttomasti, jopa vielä pahempiakin asioita.
Jospa eksyttäjä on niin katala, että eksyttää uskovat fundamentalismin avulla pois Jumalan rakkaudesta ja armosta saatanalliseen syyttelyyn? Tätäkin vaihtoehtoa kannattaa arkana miettiä.
Keitä ne ovat ne fundamentalistit? Minä en tunne yhtä ainutta. Olisiko kyse vain ilkeämielisestä nimittelystä tai siitä, että nimilapun liimaamisen jälkeen ei tarvitse keskustella?
Toisin kuin homoseksuaalisuus, fundamentalismi ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan valinta. siksi kai ei pitäisi puhua fundamentalisteista vaan fundamentalismista.
Kun nyt otit puheeksi, minusta on liian yksinkertaista, naivia ja mustavalkoista ajatella, että ylipäätään missään asiassa olisi vain kaksi vaihtoehtoa: synnynnäisyys tai tietoinen valinta.
Kukaan ei varmastikaan synny fundamentalistiksi, mutta tuskin se ihan niinkään menee, että joku saa idean fundamentalistiksi ryhtymisestä ja päättää ryhtyä sellaiseksi.
Ennemmin hän tulee monen vaiheen, asioiden punnitsemisen, mielestään selkeiden todisteiden, kokemusten ja havaintojen perustelujen jälkeen siihen tulokseen, että fundamentalismi on ”totta”. Siis oikea tapa lukea Raamattua.
Tämän vuoksivoisi pitää seksuaalista suuntautuneisuutta ja vakaumusta jossain määrin toisiinsa verrattavina asioina. Liian helposti ensinmainitunkin suhteen ajatellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa: 100% syntymässä langennut kohtalo tai tietoinen päätös.
”Toisin kuin homoseksuaalisuus, fundamentalismi ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan valinta. siksi kai ei pitäisi puhua fundamentalisteista vaan fundamentalismista.”
Vastaus siis tähän Martti Pentin viestiin. En halua väittää mitään muuta kuin että asian yksinkertaistaminen ei tee sille oikeutta.
Myönnän yksinkertaistaneeni monimutkaista asiaa. Tuskin mikään tärkeä on yhdestä yksinkertaisesta valinnasta riippuvainen. Toisaalta synnynnäisiin ominaisuuksiin liittyy kokemuksien kautta monenlaista joko ahdistavaa tai vapauttavaa. Mitä fundamentalismiin tulee, ihmisellä voi olla perusluonne, joka saa tällaisen asennoitumismallin näyttämään houkuttelevalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hänet olisi ennalta määrätty fundamentalistiksi tai ettei hän voisi luopua fundamentalismista sen osoittauduttua hänelle kelvottomaksi.
Siinä valossa, minkälainen ymmärrys minulla on yhtäältä ihmisen arvomaailman syntymisestä sekä kehittymisestä ja toisaalta seksuaalisen suuntautumisen muodostumisesta, en oikein näe niissä suurta samankaltaisuutta.
Mielestäni analogian rakentaminen niiden välille on hieman naivistista ja osin tarkoitushakuista.
Nimilappujen liimaaminen voi edistääkin keskustelua. On helpompi asettaa sanansa, kun tietää mihin porukkaan kukin kuuluu. Edellytyksenä on toki, että nimikkeet ovat asiallisia ja kaikki ovat selvillä niiden tarkoituksesta. Ei tule kuulla ilkeilyä siellä, missä sitä ei ole.
Minä olen tavannut kaksi (2) henkilöä, jotka ovat tunnustautuneet fundamentalistiksi. Toinen heistä on evankelinen, toinen karismaatikko.
Martti Pentti: ”Jospa eksyttäjä on niin katala, että eksyttää uskovat fundamentalismin avulla pois Jumalan rakkaudesta ja armosta saatanalliseen syyttelyyn? Tätäkin vaihtoehtoa kannattaa arkana miettiä.”
Vilpitön ja Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle kuuliainen kristitty ottaa myös varmastikin huomioon, ja M. Pentin ilmaisua siteeratakseni: ”mietti arkana” mitä esim. Juudaan kirjeessä sanotaan (uusi kirkkoraamattu):
4 Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.
5 Vaikka te kaiken tiedättekin, tahdon silti muistuttaa teitä siitä, että Herra kyllä ensin pelasti kansansa Egyptistä mutta tuhosi sitten ne, jotka eivät uskoneet. 6 Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten. 7 Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Juud.1.html#o1
Tai myös mitä 1. Pietarin kirjeen 4. luvussa ilmaistaan:
”– 2 Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. 3 Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa, mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin. 4 Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan. 5 Mutta he joutuvat tekemään tilin hänelle, joka on valmiina tuomitsemaan elävät ja kuolleet.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Piet.4.html#o10
Raamattu sanoo olevansa Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjauksessa ja voimassa kirjoitettu. Todisteisiin siitä olisi suositeltavaa myös pappismiesten ja teologien perehtyä jossain vaiheessa kun uskonnollisiin kysymyksiin liittyen saavat elantonsa.
Kyse onkin siitä uskotaanko Raamatun henkeytykseen. Useat ev. lut. kirkon papit ihmisten suosiota tavoitellessaan ja myös sen jäsenet eivät enää siihen usko. Katsovat itse ymmärtävänsä ja tietävänsä asiat paremmin kuin Jumala, tai haluavat seurata ”maailman” järkeilyjä, filosofioita ja suuntauksia.
Papit tosin saattavat vielä saarnoissaan ja liturgiassaan toisinaan ”ratsastella” Raamatun teksteillä kun katsovat niistä hyötyvänsä. Tosin voimassa oleva Katekismus, eräänlainen kirkon virallinen uskontunnustus määrittelee vielä Raamatun Jumalan sanaksi, jonka ”sivuilla Jumala puhuu ihmisille.”
Heikki Leppä: ” Paljon yksiselitteisempi avioerokielto sen sijaan voidaan hyvin pitkälle unohtaa heteroiden kohdalla.”
Vilpitön ja ”sydämestään” Jumalaa palvova ja tälle kuuliainen kristitty ei voi sitäkään sivuuttaa, vaikka esim. ev. lut. kirkko niin usein tekeekin. Raamatun mukainen kristillisyys sallii avioeron vain vain aviorikoksen perusteella. Huonon kohtelun vuoksi aviopari voi päätyä tosin asumaan erillään, mutta tällöin heillä Raamatun periaatteiden mukaan ei ole oikeutta avioitua uudelleen.
Heikki Leppä: ”1) Raamattu kaivetaan perusteluksi vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Kysymys ei todellakaan ole Raamatun keskeisestä sanomasta. Uuden testamentin osalta pikemminkin parista sivulauseesta aivan muuhun tähtäävissä argumentaatioketjuissa.”
On nyt aivan eri asia vastustaa ”seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia” ja taas tuoda esiin mitä Raamattu asiasta sanoo, ja/tai niin kuin jotkut pappismiehet tekevät, yrittää vääntää ja vääristellä Raamatussa olevia tekstejä jonkun asian hyväksyttäväksi tekemiseksi.
Itse pyrin kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä kohtelemaan hyvin vaikka en kaikkia heidän tekemisiään ja ajatuksiaan hyväksykään.
Jeesushan jopa kehoitti rakastamaan ja rukoilemaan myös vihollistensa ja vainoojiensakin puolesta. Itselleni on täysin samantekevää saavatko nämä seksuaalivähemmistöt avioliitto-oikeuden vaiko ei. Eduskunta päättää asiasta. Omaan tuttavapiiriini ei kuulu tälläisia. Kukin yksilö saa päättää omista tekemisistään. En katso omaavani oikeutta puuttua näiden valintoihin.
Raamatun uusi testamentti taas kertoo, että ihmiset jotka silloin omasivat uskon ja tulivat kristityiksi, hylkäsivät vanhat Jumalan periaatteiden vastaiset elämäntapansa ja tekonsa.
Tämä käy ilmi esim. 1. Korinttolaiskirjeen 6. luvusta (uusi kirkkoraamattu): ”9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. 11 Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.”
Heikki on oikessa siinä, että tässä todella monasti ollaan aidosti sokeita omalle julmuudella, toisin sanoen sille, että ihmisen minuus ”määritellään synnin poltinmerkillä.”
Suomalaiselle herätyskristillisyydelle homokysymys on aidosti vaikea, ellei peräti tuhoisa. Kaikki perustelu esim. kyseisten Paavalin jakeiden ”sivulauseisuudesta” tms on ohipuhumista, koska Raamattua luetaan yliluonnollisen inspiraation vallassa kirjoitettuna erehtymättömänä kirjana (2 Piet. 1:21; 2. Tim. 3:16). Tahdotaan uskoa, että Raamattu on Pyhän Hengen kirja, jossa jokainen lause on täydellistä totuutta. Maailman muuttuessa tässä tietysti on jouduttu aikamoiseen moraaliseen ja hermeneuttiseen akrobatiaan.
Harmi, koska monet kaikkein lämpimimmistä, älykkäimmistä ja avuliaimmista ihmisistä, joita esimerkiksi itse olen tavannut, löytyvät juuri suomalaisen herätyskristillisyyden parista.
Ehkä jokaisella ihmisellä on lopulta jonkinlainen Jumalan luoma moraalinen intuitio, joka kertoo, että Raam..öö sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia.
Hyväähän tämäkin blogisti tarkoittaa, argumentaatio on tosin valitettavasti heikohkoa, eikä varsinkaan tavoita syitä, miksi homoseksuaalisuuden normalisointia vastustetaan.
Oletteko siis sitä mieltä että lähes koko nykuinen kristikunta on heresian vallassa, mutta teillä on hallussanne totuus? Lisäksi tämä uusi ilmoitus on saatu viime vuosikymmenten aikana, joten jokseenkin koko kirkkohistoria on pelkkää heresiaa?
Seppo Juhani Järnbergin kysymykseen kirkkohistoriasta liittyy sellainen looginen ongelma, että Sepon logiikalla kun on riittävän pitkään oltu väärässä, väärästä tuleekin oikea.
Osa historiankirjoittajista katsoo, että homovastaisuus alkoi pesiytyä kirkkoihin vasta 1500-luvulla tai sen jälkeen. Ensimmäiset homoseksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuneet kristilliset kirkot syntyivät käsitykseni mukaan 1960-luvun lopulla.
Tuo on totta, Vihervaara, mikäli olisin sanonut a) että homovastaisuus on oikein, ja b) että se on oikein sillä perusteella, että niin on ollut aina.
En ole kumpaakaan mieltä, en myöskään tietääkseni ole väittänyt mitään sen suuntaista. Kyselen Lepältä, onko hän tosiaan sitä mieltä, että lähes koko kristikunta on heresian vallassa.
Kysymyshän on homoseksuaalisuudesta ilmiönä. Saman tiedon ja tietämättömyyden varassa muukin maailma ja kristikunta ovat asian suhteen olleet. Eihän kyse ole kirkkohistoriasta tai Raamatun sanan muuttumisesta vaan reaktiosta vallitseviin tosiseikkoihin ja tietämykseen. Aivan samoin kuin joskus koko kristikunta on ollut sellaisen ’heresian’ vallassa, että sanotaan nyt vaikka epileptinen kohtaus johtuu pahasta hengestä. Asiassa ei siis ole saatu uutta ilmoitusta vaan ollaan pakotettuja reagoimaan ja minä näen tämän reaktion pyrkimyksenä pelastaa Raamatun ja kristinuskon uskottavuus aivan samalla tavalla kuin tehty vuosisatojen ja -kymmenten ajan kun tieteeellinen tieto on haastanut vallitsevan kristillisen maailman- ja ihmiskuvan.
Eettisesti perustellut ratkaisut, vaikka ne myöhemmin osoittautuisivat kestämättömiksi, eivät tarkoita, että ollaan heresian vallassa. Vanhentuneet lääketieteelliset käsitykset ovat heresia korkeintaan lääketieteessä. Sitä vastoin uskottavuutensa menettäneiden eettisten perusteluiden korvaaminen [uudella] dogmilla kuullostaa ja näyttää heresialta.
Eettisestä argumentoinnista voinee esiin nostaa prof. Tapio Puolimatkan ja hänen asiantuntijalausuntonsa eduskunnalle. Tämän valossa voinee kysyä pitääkö argumentti eettisen perustelun murentumisesta paikkansa? Samoin voidaan pohtia kysymystä synnistä ja ihmisestä. Jumalahan loi aluksi kaiken hyväksi. Myös ihmisen. Syntiinlankeemus kuitenkin turmeli ihmisen niin pahoin, että hän ei voi itseään auttaa. Tämä siis teologisesta näkökulmasta katsottuna. Samalla kuitenkin tehdään erottelu sen suhteen, että yhteiskunnallisissa kysymyksissä ihminen voi tehdä oikeista ratkaisuita vaikka niissäkin synnin olemassaolo on huomattava.
Samalla on huomattava, että lain voimaantulo vaikuttaisi myös kirkon elämään vaikka se halutaankin kiistää. Muutoksesta on tässä suhteessa jo näkyvissä esikuvia mm. Pride-sekoilua tarkastellessa. Siunattiinko pari siinä mielessä kuin missä piispainkokouksen lausunto ymmärtää siunauksen vai ryittiinkö toimituksessa kurkkua ja selitettiin, että ei oikeastaan siunattu vaikka siunattiinkin.
Joka tapauksessa ei ole yhdentekevää mitä laissa säädetään. Se vaikuttaa myös kirkon elämään vaikka sitä ei haluttaisi. Siksi olisikin hyväksi viimeistään tässä vaiheessa nähdä se, että ehdottoman joko – tai -linjan lisäksi on olemassa kolmas vaihtoehto, jossa pyritään ymmärtämään ilmiön syyt ja seuraukset ja välttämään Skylla ja Kharybdis löytäen niiden välistä selkeä reitti.
Käsitykseni mukaan mahdollisella lakimuutoksella ei ole vaikutusta kirkkoon.
Kirkko voi edelleen jatkaa sillä periaatteella, että se vihkii vain vastakkaista sukupuolta olevia aviopareja. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka piispa kävisi konttikirkossa rykimässä mitä hyvänsä, homoparin avioliitto ei saa virallista vihkimystä. Parin on aina käytävä maistraatissa, jos haluaa liiton, jonka yhteiskunta tunnustaa. Kukaan luopiopappi ei voi antaa liitolle yhteiskunnan tunnustamaa vihkimystä.
Väärinsiunaamisen osalta ei taas mielestäni ole merkitystä, millä nimellä yhteiskunta homoparin liittoa kutsuu. Pappi voi rikkoa kirkon tekemiä päätöksiä siunatessaan parisuhteensa rekisteröineen homoparin aivan yhtä lailla kuin avioliiton solmineen homoparin. Käsitykseni mikaan yhteiskunnan liitolle antamalla nimellä ei ole vaikutusta väärinsiunaamisen teologiaan.
Raivoisaa on Lepän kiihkofundamentalismi puolustamaansa epäraamatullista heresiaa ja perversiota kohtaan, sylkiessään sillä Kirkkoa, Jumalaa ja Kristusta sillmille.
”Teologisesti perusteltu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen polkeminen antaa kuvan, että kristillisessä uskossa keskeistä olisi ihmisen seksuaalinen suuntautuminen. Myös pelastuskäsitys vääristyy: Kristuksen työ riittää toisille; toisten pitää lisäksi kieltää oma identiteettinsä.”
”Tässä tapauksessa toisen polkemisen karvasta hedelmää pidetään hyvänä ja toisestä välittämisen makeaa hedelmää pahana.”
”Kristillisyyden nimissä ideologisoitu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen torjunta, marginalisointi ja väärään parannukseen kutsuminen turmelevat uskon ja vääristävät rakkauden</strong." Heikki Leppä
Mikä tässä ärsyttää?
Eipä tuo Reima Jokisenkaan sanojen syljeskely aivan kiihkotonta näytä olevan!
Jos homoseksuaalisuus olisi normaalia ja Raamatun luomiskertomus tukisi homoseksuaalisuuden voisi hyväksyä. Kautta Raamatun asia on kuitenkin toisin.
Piispainkokuksen materiaali kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet on oiva väline; https://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/A62BEB619D717FF8C225757B003313FF/$file/Kirkko-ja-rekisteroidyt-parisuhteet-mietinto-1-2009.pdf.
Homoseksuaalisuus on suurempi kysymys kuin pelkkä eettinen pohdiskelu. On kysymys oikeasta ja väärästä, Kirkolla on tästä mielipiteensä ja siksi se vain vihkii avioliittoon naisen ja miehen. Pelkkä Jeesuksen opetuksen rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ei riitä. Ei varsinkaan silloin kuin soditaan itse Raamatun ilmoitusta vastaan.
Normaali tarkoittaa normien mukaista. Antaako Raamattu meille täsmälliset normit kaikkiin inhimillisen olemisen ja elämisen alueille? Minä olen löytänyt kirjoituksista saavuttamattomia ihanteita, jopa kehotuksen olla Jumalan tavoin täydellinen. Yritän tavoitella siihen suuntaan. Yksi ihanteista on pitäytyminen kaikesta lähimmäisten mittaamisesta ja tuomitsemisesta. Sekin taitaa olla saavuttamaton ihanne. Koetan muistaa, etten ole näihin Raamatun asettamiin tavoitteisiin nähden yhtään sen ’normaalimpi’ kuin kukaan muukaan.
Sami Paajasen kommentti on hauska. Paajanen kirjoittaa, että ”homoseksuaalisuus on suurempi kysymys kuin pelkkä eettinen pohdiskelu. On kysymys oikeasta ja väärästä..”
”Eettinen pohdiskelu” on nimenomaan pohdiskelua oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta.
Miten homoksesuaalisuutta vastustetaan ”kautta Raamatun?” Raamatussa on parituhatta sivua, muutama jae ei taida olla ”kautta Raamatun.”
Miten Jeesuksen opetus voisi olla ristiriidassa ”Raamatun ilmoitusta” vastaan?
Paajasen kommentti, lyhykäisyydestään huolimatta, on täynnä virheitä ja ristiriitaisuuksia, täyttä hölynpölyä.
Jep, jep Kari-Matti Laaksonen.
Raamattuhan ei puhu mitään homoseksuaalisuudesta, kirkot vastustavat ihan turhaa asiaa. Homous on vain identiteettii kysymys, Paavali tai muut Raamatun kohdat eivät tunne vastuullista homorakkutta. Asia ratkaistaan etiikalla – poimitaan Jeesuksen opetuksesta puhe lähimmäisen rakkaudesta ja homma on paketissa. Tässä kerraksee sukupuolimoraalia.
Ensimmäisen käskyn avulla saamme kuvan siitä, mitä homoseksualismi on teologisesti. Se on yksi ilmenemismuoto sille, mitä ihminen on itsessään eli silloin kun hän on itseensä käpertynyt, tuotahan Paavali painottaa Rm:ssä.
”Poimitaan Jeesuksen opetuksesta puhe lähimmäisen rakkaudesta ja homma on paketissa.” Niin on. ”Käskyt ’Älä tee aviorikosta’, ’Älä tapa’, ’Älä varasta’, ’Älä himoitse’, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'”