Oletetaan piispojen pohdiskelevan puolison pahoinpitelyä: saako vaimoa lyödä?
Joku vähemmistö jossain on todennut että ihan OK pakottaa muija ruotuun väkivallalla. Piispat ovat toki toista mieltä: eihän se nyt rajoituksetta käy, vaan pitää miettiä millä syillä voi lyödä, millä ja kuinka lujaa. Perustetaan komitea joka pohtii asian teologisia ulottuvuuksia.
Lopulta saadaan tulos. Jos ja vain jos ruoka palaa pohjaan kolmesti saman viikon aikana, saa mies lyödä. Tällöin on käytettävä enintään 15 senttimetrin pituista ruokoa, jossa on vähintään 3 senttimetriä läpimitaltaan oleva pehmeästä materiaalista tehty kuori ympärillä.
Samaan aikaan suuri yleisö odottaa kuulevansa ”ei saa löydä”. Toki piispojen kanta on oikeastaan olennaisesti sama, mutta joku varaus kuitenkin jää. Ollaan jotain mieltä mutta ei sitten toisaalta ihan ollakaan.
* * *
Suunnilleen tältä tuntuu tasa-arvoisen avioliittolain käsittely kirkossa. Suuri yleisö odottaa selvää viestiä: Kannatan tehtyä lakialoitetta, samaa(kin) sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä ja täyttä tasa-arvoa.
Se mitä saadaan ei ole ehkä asiallisesti kovin kaukana: laki on hyvä, hyvä että keskustellaan, parisuhteen puolesta voidaan rukoilla tai siis ei voida mutta parisuhteen solmineiden puolesta voidaan, ei ole oikeastaan kaavaa de facto kaavan muodostumista ei ole estetty. Tai ehkä joku kannattaa käytännössä kaikkea, kunhan vain avioliitto säilyy nimenä eri sukupuolille varattuna.
Tuntuu merkilliseltä, jos homous-on-melkein-OK -kantoja sorvaavat eivät osaa ajatella tätä ulkopuolisen silmin.
Juha, suosittelen lämpimästi tutustumaan Steven Pinkerin The Better Angels of Our Nature: Why Violence Has Declined -kirjaan. Se avaa varsin seikkaperäisesti syitä väkivallan vähenemiseen ja tarjoaa kattavan todistusaineiston tälle väitteelle.
Onhan toki 700-sivuisen kirjan läpikäyminen työläämpää kuin Iltasanomien lööppien lukeminen, mutta toisaalta siinä saa kokea monia valaistumisen elämyksiä
Piispojen asema on tässä vaikea, sillä ihmisluonto näyttää olevan sellainen, että erimielisyydet seksuaalietiikassa jakavat kirkkoa vielä voimakkaammin kuin varsinaista uskonoppia koskevat erimielisyydet. Muta mitä kirkon kuvaan ulkopuolisten silmissä tulle, ei siitä pitäisi kovin suurta huolta kantaa, sillä Jeesus on sanonut näinkin: ”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.” (Luuk. 6.26)
Otto, kiitos kirjavinkistä. Hyvien kirjojen lukeminen on antoisaa.
Salme, pari, kolme vuotta sitten erään Länsi-Uusmaalaisen seurakunnan kirkkoherra tuomittiin kohtalaisen suuren julkisuuden saattelemana vaimonsa hakkaamisesta. Ei tainnut olla tämäkään pappi koskaan lukenut Raamattua. No, sattuuhan sitä ja tottuuhan siihen, sano entinen akka, kun ukko halolla selkään mätki.
Oton vastaus Juhan asialliseen viestiin oli mielestäni hiukan toista väheksyvä.
Eihän kukaan täällä voi päätellä niin, että Juha kerää tietonsa Ilta-Sanomien lööpeistä.
Mennyt vuosisata oli varmaankin verisimpiä kun lasketaan sodat ja kansanmurhat. Tshingis-kaani ja Temur Lenk et cetera pystyivät kaiketi myös kiiitettäviin tuloksiin, mutta nyt olettaa sivistystason nousseen.
Ja mitenkäs kaikkitietävä Juha tämän perustelee??? Raamatunlauseet eivät nyt riitä. Voihan sitä väittää ihan mitä tahansa, mutta ne perustelut???
Sinähän väität, että kaikki paha kasvaa ja lisääntyy koko ajan ja sitten heti perään, että 20. vuosisata on ollut julmin, siis 1900 lukuko? Ei tämäkään nyt oikein stemmaa.
>>>Kun se tuntuu menevän suunnilleen niin, että niin kauan kuin mitään pahaa ei tuoda näkyville, kaikki hyvä juontaa juurensa kristinuskosta, mutta sitten, kun jotain kyseenalaista näkyy, sillä ei ole mitään tekemistäkään koko asian kanssa.>>>
Minusta tämä on hiukan kepeästi muotoiltu. Uskon olemus jää jotenkin ymmärtämättä.
Kyseenalaisista puheen ollen, pitäisi tilastollisesti verrata, mitä missäkin ilmenee ja kuinka paljon.
Jorma, itse asiassa media on suurin syypää siihen, miksi ihmisillä on niin vääristynyt kuva nykyajan ”väkivaltaisuudesta”. Kun kaikenlaiset Erikat, koulusurmat ja kansainväliset konfliktit saavat ylettömästi näkyvyyttä, tulee luonnostaan sellainen fiilis, että elämme kovin väkivaltaisia aikoja.
Siksipä onkin tärkeää perehtyä asiasta tehtyihin tutkimuksiin, jotta voi ”rokottaa” itsensä tätä median myllytystä vastaan.
Varmasti 1900-luku oli ”top 5” listalla väkivaltaisimmista vuosisadoista, mutta on toki hyvä myös katsoa tuon vuosisadan jälkimmäistä puoliskoa, jolloin väkivalta oli varsin vähäistä (toki Stalin ja Mao tekivät tuhojaan).
Ainakin tämä(kin) keskustelu osoittaa, että ollakseen esillä voi keskustelun aiheeksi joku tempaista mitä tahansa, täysin asiaan kuulumatonta. Ja toiset tarttuvat täkyyn.
Minä nyt ehdotan uuden aiheen: Postnataalisten traumojen aiheuttama auktoriteettikriisi on olennaisena syynä kirkostaeroamiskampanjaan.
(Ei tarvitse tarttua!)
Yad Vashem museossa käynti avasi silmäni näkemään kuinka paha on perisynnin turmelema ihminen.
http://www.yadvashem.org/yv/en/exhibitions/album_auschwitz/multimedia.asp