Edellisen blogin keskustelu meni sivuraiteelle. Yritän toisella vertauksella. Vaihtoehtohistoriaa tulossa.
Oletetaan, että kristityt ovat olleet syrjitty vähemmistö. Aikanaan heitä on voitu jopa surmata, oikeudessa heidtä tuomittiin vankeuteen. Asenteet ovat lientyneet aikojen myötä, vuorotahtiin käytännön elämässä ja lakikirjassa.
1900-luvun loppuvuosina keskusteltiin jo siitä, sallitaanko kristittyjen rekisteröityä. Lopulta vuonna 2000 laki muuttui: aiemman jääkiekkoseuroja, hindujen uskontokuntia, Kissojen katastrofiyhdistystä ja montaa muuta säätelevän yhdistyslain rinnalle tuli uusi laki kristillisistä yhdistyksistä. Muutos ei ollut sikäli suuri, että esimerkiksi ehtoollisen rangaistuvuus oli jo vuosia sitten poistunut lain kirjaimen tasoltakin.
Kuitenkin lainmuutoksen myötä kristilliset yhdistyksen saivat oikeuden avata pankkitilin ja moni käytännön asia muuttui helpommaksi. Oikeastaan merkittäviä eroja ei enää ollut, oli vain erilliset lomakkeet kristityille ja kaikille muille yhdistyksille.
Kehitys vain kiihtyi, ja jo vuosikymmenen kuluttua tuoretta lakia vaadittiin kumottavaksi: sama yhdistyslaki kaikille! Ei enää erittelyjä, kristityille täysi tasa-arvo.
Osa luonnollisesti vastusti jo voimaan tullutta erillislakiakin. Toinen osa kannatti kyllä lakien yhdenmukaistamista, mutta käsite ’yhdistys’ haluttiin säilyttää ei-kristityillä.
Oli vielä eräs instituutio, joka ei kristittyjä ainakaan virallisesti hyväksynyt: Puolustuvoimat. Tiedettiin tosin monienkin komppanioiden päälliköinen epävirallisesti hyväksyneen kristittyjä sotilaiksi. Virallinen kantakaan ei ollut täysin torjuva, vaan aseettomaan palvelukseen kaikki kelpasivat. Pääesikunnassa tiedettiin käytävät keskusteluja aiheesta.
Kiista haittasi jo puolustusvalmiutta. Yhä useampi valitsi siviilipalveluksen protestikksi Puolustusvoimien heidän mielestään syrjivälle linjalle.
* * *
Tämä oli tilanne, kun Puolustuvoimien komentaja, kenraali Nönnö, esiintyi televisiossa. Hän sanoi kannattavansa täyttä tasa-arvoa.
Tai niin ainakin luultiin. Sittemmin pääesikunnan henkilöstöpäällikkö korjasi lausuntoa. Kenraali oli tarkoittanut, että lait on muutettava tasa-arvoisiksi. Puolustusvoimien sisälle tämä ei tarkoittanut muutoksia, mutta kenraali toivoi siitäkin keskusteltavan.
Odotettavissa muutos kyllä oli. Uuteen lakiin oli tarkoitus säätää ihmisille ja kristityille yhtäläinen oikeus ja velvollisuus asepalvelukseen. Perusyksikön kouluttaja, joka ei halunnut kouluttaa kristittyjä, sai suunnitelman mukaan oikeuden komentaa vain ihmisistä koostuvaa joukkuetta. (Äänekäs vähemmistö vanhempia majureita tosin arveli, että tämä poikkeus tulisi jäämään kuolleeksi kirjaimeksi.)
Mitäpä valittamista kristityillä olisi enää ollut? Eroa oli vain nimellisesti, samalla tavalla kohdeltiin kaikkialla. Jos halusi vuokrata kunnan tiloja kokouksiin, maksoi yhdistys siitä saman hinnan kuin kristillinen yhdistys. Ja viimeinenkin linnake, Puolustusvoimat, oli pian tasa-arvoistunen: täytit vain lomakkeen ”Ihmisen terveydentila varusmiespalvelusta varten” tai ”Varusmiespalvelukseen tulevan kristityn terveydentila”, sisältö oli otsikkoa lukuunottamatta sama.
Mielestäni sekä blogi että siitä käyty keskustelu on aika naivia! Onhan täysin ymmärrettävää ja viisasta, ettei arkkipiispa halua ottaa kantaa konkreettiseen lakialoitteseen puolesta tai vastaan. Silti hän ilmaisi selvästi olevansa tasa-arvon kannalla. Eduskunnan tehtävä on säätää lait.
Tämän takia pidän Jorin vertausta puolustusvoimain komentajaan epäonnistuneena ja lapsellisena. Ei näköjään nähdä metsää puilta.
Mutta itse asiaan: Ongelma tasa-arvoisessa avioliittoaloitteessa ei ole tasa-arvo vaan sana Avioliitto. !960-luvun Nykysuomen sanakirja (uudempaa en omista) toteaa: ”avioliitto s. miehen ja naisen lainmukainen yhdyselämä, avio, naimaliitto”.
Aloite voisi hyvin olla esim. ”laki avioliitosta ja pariliitosta”. Miksi me yritämme muuttaa sanojen entistä merkitystä ja sisältöä? Arkkipiispan tavoin, minulla ei ole mitään itse asiaa vastaan, että on olemassa erilaisia parisuhteen muotoja ja niitä kohdellaan tasa-arvoisesti maamme lainsäädöksissä.
Kyllä tuo sana ’naimaliitto’ käy tarkoittamaan samaa sukupuolta oleviakin. Hekin rakastelevat ja ovat yhdynnässä, eri lailla vaan kuin mies ja nainen. Sinänsä lainmukainen yhdyselämä kyllä toteutuu.
Siksi, että samaa sukupuolta olevien parisuhteiden sulkeminen avioliiton ulkopuolelle johtuu alunperin ennakkoluuloista ja suvaitsemattomuudesta. Historiaa emme voi muuttaa, mutta voimme korjata tekemämme virheet.
Avioliitto naisen ja miehen välillä on täysin eri juttu kuin samaa sukupuolta olevien suhteet ja siksi se on eri asemassa. Ei siksi mitä Jusu sanoo. Kyse ei ole ennakkoluuloista eikä muustakaan. Turha vedota tasa-arvoon. Kyse on aivan muusta.
Jos kyse ei ole ennakkoluuloista tai tietämättömyydestä, niin avioliittolain muutoksen vastustamisessa on kyse vain ja ainoastaan ilkeämielisyydestä ja pahantahtoisuudesta, ei mistään muusta.
Tuskinpa vain. Meitä olisi miljardeja jotka ovat sitten pahanmielisiä. Kysymys voisi olla moraalin ja rappeuttuman vastaustamisesta. Eli elämän säilyttämisestä ja luonnottomuuden vastaustamisesta.
”Kysymys voisi olla moraalin ja rappeutuman vastustamisesta.”
Sami, jos olen ymmärtänyt kommenttisi oikein, vastustat siis sekä moraalia että rappeutumaa vastustaessasi samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Mielenkiintoista!
Sami, ovatko samaa sukupuolta olevien suhteet sinusta moraalittomia ja luonnottomia ja niitä tulee vastustaa?
Minusta Ilkka tuossa juuri vihjaisi siihen suuntaan, että kyseessä ei olisi sivistymättömyys, suvaitsemattomuus tai ennakkoluuloisuus. Todistat vahvasti toisin. Tuohon kun vielä lisää Kristiinan mainitsemat tietämättömyyden ja ilkeämielisyyden niin alkaa olla värisuora kasassa.
Näyttää siltä, että tuo mainitsemasi miljardien joukko on pettänyt sinut. Läntinen maailma on vääjäämättä menossa kohti parempaa huomista, kuten olet varmasti uutisista lukenut.
Taidan nyt tältä illalta jättää tämän pikkusieluisen kinastelun tähän. Mutta älä pelkää, saavun varmasti jälleen sekoittamaan pakkaa.
@ Sami Paajanen
Sami, kyllä homo synnyttää siinä kuin neitsytkin, kunhan vaan jaksaa uskoa.
Tämmöistä se on elämä Sami, kovaa, mutta ankaraa ja sitten lopuksi vielä kuolee.