Edellisen blogin keskustelu meni sivuraiteelle. Yritän toisella vertauksella. Vaihtoehtohistoriaa tulossa.
Oletetaan, että kristityt ovat olleet syrjitty vähemmistö. Aikanaan heitä on voitu jopa surmata, oikeudessa heidtä tuomittiin vankeuteen. Asenteet ovat lientyneet aikojen myötä, vuorotahtiin käytännön elämässä ja lakikirjassa.
1900-luvun loppuvuosina keskusteltiin jo siitä, sallitaanko kristittyjen rekisteröityä. Lopulta vuonna 2000 laki muuttui: aiemman jääkiekkoseuroja, hindujen uskontokuntia, Kissojen katastrofiyhdistystä ja montaa muuta säätelevän yhdistyslain rinnalle tuli uusi laki kristillisistä yhdistyksistä. Muutos ei ollut sikäli suuri, että esimerkiksi ehtoollisen rangaistuvuus oli jo vuosia sitten poistunut lain kirjaimen tasoltakin.
Kuitenkin lainmuutoksen myötä kristilliset yhdistyksen saivat oikeuden avata pankkitilin ja moni käytännön asia muuttui helpommaksi. Oikeastaan merkittäviä eroja ei enää ollut, oli vain erilliset lomakkeet kristityille ja kaikille muille yhdistyksille.
Kehitys vain kiihtyi, ja jo vuosikymmenen kuluttua tuoretta lakia vaadittiin kumottavaksi: sama yhdistyslaki kaikille! Ei enää erittelyjä, kristityille täysi tasa-arvo.
Osa luonnollisesti vastusti jo voimaan tullutta erillislakiakin. Toinen osa kannatti kyllä lakien yhdenmukaistamista, mutta käsite ’yhdistys’ haluttiin säilyttää ei-kristityillä.
Oli vielä eräs instituutio, joka ei kristittyjä ainakaan virallisesti hyväksynyt: Puolustuvoimat. Tiedettiin tosin monienkin komppanioiden päälliköinen epävirallisesti hyväksyneen kristittyjä sotilaiksi. Virallinen kantakaan ei ollut täysin torjuva, vaan aseettomaan palvelukseen kaikki kelpasivat. Pääesikunnassa tiedettiin käytävät keskusteluja aiheesta.
Kiista haittasi jo puolustusvalmiutta. Yhä useampi valitsi siviilipalveluksen protestikksi Puolustusvoimien heidän mielestään syrjivälle linjalle.
* * *
Tämä oli tilanne, kun Puolustuvoimien komentaja, kenraali Nönnö, esiintyi televisiossa. Hän sanoi kannattavansa täyttä tasa-arvoa.
Tai niin ainakin luultiin. Sittemmin pääesikunnan henkilöstöpäällikkö korjasi lausuntoa. Kenraali oli tarkoittanut, että lait on muutettava tasa-arvoisiksi. Puolustusvoimien sisälle tämä ei tarkoittanut muutoksia, mutta kenraali toivoi siitäkin keskusteltavan.
Odotettavissa muutos kyllä oli. Uuteen lakiin oli tarkoitus säätää ihmisille ja kristityille yhtäläinen oikeus ja velvollisuus asepalvelukseen. Perusyksikön kouluttaja, joka ei halunnut kouluttaa kristittyjä, sai suunnitelman mukaan oikeuden komentaa vain ihmisistä koostuvaa joukkuetta. (Äänekäs vähemmistö vanhempia majureita tosin arveli, että tämä poikkeus tulisi jäämään kuolleeksi kirjaimeksi.)
Mitäpä valittamista kristityillä olisi enää ollut? Eroa oli vain nimellisesti, samalla tavalla kohdeltiin kaikkialla. Jos halusi vuokrata kunnan tiloja kokouksiin, maksoi yhdistys siitä saman hinnan kuin kristillinen yhdistys. Ja viimeinenkin linnake, Puolustusvoimat, oli pian tasa-arvoistunen: täytit vain lomakkeen ”Ihmisen terveydentila varusmiespalvelusta varten” tai ”Varusmiespalvelukseen tulevan kristityn terveydentila”, sisältö oli otsikkoa lukuunottamatta sama.
Kristittyjen kutsuminen ihmisiksi ei vain käy. Kyseessä on NIIN ISO ASIA, että siinä ei voi antaa periksi. Se on varusmiehen käsikirjan ikuista ja pyhää Sanaa vastaan.
Miksi se on niin tärkeää kristityille, että heille annettaisiin samat oikeudet kuin muillekin? Onhan heille jo suotu melkein kaikki samat asiat kuin muillekin. Maailmassa on paljon muitakin tärkeämpiä ongelmia.
Toisekseen yhdistyslaki on jo tasa-arvoinen. Kuka tahansa saa perustaa ei-kristillisen yhdistyksen. Miksi kristityille pitäisi antaa jotain erityisoikeuksia?
En eilen ehtinyt Joria kommentoida ennen kuin keskustelu meni minne meni. Nyt aseettomasti palvelleena sanon tähän ja eiliseen Aamen (jos Jori sen sallit). Sitä en kylläkään suvaitse, että aseista kieltäytymisestä edelleen rangaistaan sotaväen rikoslain mukaan ylipalveluksella, mikä muuten onkin ainoa merkintä rikosrekisterissäni.
Sittemmin kristityt alkoivat vaatia, että avioliitto muutetaan ja sen myötä kaikki vanhat traditiot. Lopulta he alkoivat tunkea Jumalaansa kaikkialle, kouluun, armeijaan, päiväkotiin ja muualle julkiseen tilaan. Vähitellen kehitys johti siihen, että Tampereella syntyi vastaliike, joka pyrki saamaan ihmiset jättämään kristilliset yhteisönsä perustamansa nettipalvelun kautta…
No, ihan luvalla sanoen tuo kirjoitus on aika hölmö Ei millään pahalla. Täällä käytetään koko ajan vaikka mitä rinnastuksia, ja aina ne ovat vastapuolen mielestä hölmöjä.
Mutta itse en ainakaan siitä säikähdä jos joku yrittää esittää ”hätkähdyttävää” rinnastusta jotta kristityt saataisiin luopumaan omasta kristillisestä avioliittokäsityksestään. Sen tulee pysyä miehen ja naisen välisenä, koska siinä on kyse mieheydestä ja naiseudesta, monella tasolla.
Vaikka miten esitetään sen suhteen syrjittyä vähemmistöä, vaikka millä ”pysäyttävällä” rinnastuksella niin ohi menee eikä edes läheltä. Te ette voi ymmärtää mitä kristillinen avioliittoteologia on niille, jotka sen näkevät miehen ja naisen väliseksi ja jotka myös sen sillä tasolla ymmärtävät.
Mutta jos puhutaan yhteiskunnallisesta avioliitosta niin ehdotan että otetaan helpommin ymmärrettäviä rinnastuksia. Kirjoita Jori vielä yksi vertaus ja laita siihen syrjityksi vähemmistöksi polyamoristit tai sisarukseensa rakastuneet.
Ai ettei sellaisessa rinnastuksessa ole mitään mieltä? No, kuka päättää missä on? Tietyt tyypit mainitsevat tummaihoiset ja rotusorron aina näissä yhteyksissä.
Whatever. Avioliitto ei kuitenkaan mielestäni ole jokin hieno oikeus mikä kaikkien pitäisi saada. Asioita on ajateltava laajemmin kuin vain sitä mikä itsestä olisi hienoa ja kivaa. Esim. laki yhteisestä sukunimestä. Pidän itse tärkeänä sitä että perheellä jossa on lapsia, on sama sukunimi, vaikka en haluaisikaan sitä itse henkilökohtaisella tasolla. Pitäisin mieluummin oman nimeni, koska se on tärkeä osa identiteettiäni. Siitä olisi vaikea luopua, mutta voisin uhrata sen jotta lapseni, jos minulla niitä olisi, voisivat kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Ja kuten olen sanonut, hyväksyisin ilman muuta sen, että kristillinen avioliitto erotettaisiin omaksi instituutiokseen ja sitä kutsuttaisiin eri nimellä. En todella näkisi syytä valittaa ja marista niinkuin jotkut.
Ja nyt aion pitää pitkän tauon tästä aiheesta keskustelemisesta. Koittakaa kestää.
Tasa.arvo ei toteudu tässäkään esimerkissä. Miksiköhän? Ovatko nämä niin suuri uhka homoille että heitä syrjitään kaikkein eniten?
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ulkomaat/3279/mainoskielto_korpeaa_britannian_ex-homoja
@Jari Niemelä
Kaupungissa, jossa yli puolet homonuorista joutuu koulukiusaamisen kohteeksi ja jossa kymmenettuhannet homot joutuvat viharikosten uhriksi vain synnynnäisen ominaisuutensa vuoksi, on täysin asiallista, että pormestari vastustaa tällaisen mainonnan laittamista esille.
Ei ole suvaitsematonta olla suvaitsematon suvaitsemattomuudelle.
@Jari ja Jusu, tarkoitus on varmaan ollut hyvä… mutta silti, ei näin. Sananvapauden rajoitusten kanssa pitäisi olla tarkka. Jollain muulla tähän pitäisi puuttua kuin kielloilla.
Olen sananvapauden rajoittamisesta periaatteessa samaa mieltä. Ajattelen tätä enemmän siten, että yksittäisellä toimijalla (kuten Lontoon liikennelaitoksella) on oikeus valita, millaista viestintää haluaa bussiensa kylkiin.
Ehkä vertaisin tätä siihen, että kirkkoneuvostoilla on valta päättää, millaisille lähetysjärjestöille ne haluavat rahallista tukea antaa. Kirkkoneuvostoja ei pakoteta tukemaan toimintaa, jonka ne kokevat eettisesti vääräksi.
Kirkkoneuvoistoissa on eroa. Suurin osa tukee lähetystyötä jossa opetetaan kuten kirkko opettaa. Nainen on nainen ja mies on mies. Nainen ja mies solmivat avioliiton ja näin takaavat yhteiskunnan jäsenten jatkuvuuden mitä homoliitoissa ei ole mahdollista.
Suorastaan nerokasta päättelyä.
Tässä menee hieman metsään. Jälkeläisten hankkiminen ei tapahdu avioliiton solmimisella vaan sukupuoliyhdynnän kautta.