Yksi keskeinen argumentti avioliittolain muuttamista vastaan on adoptio-oikeus. Lain muutoksen vastustamista perustellaan lapsen edulla, eli sillä että adoptoitavan lapsen tulee saada isä ja äiti. Joten tarkastellaanpa argumenttia hieman tarkemmin eli kysytään, mitä todellisia vaikutuksia lain muutoksella olisi lasten edun kannalta.
Adoptoitavia suomalaisia vauvoja ei juuri ole. Eipä taida olla montaa, jos yhtään, maata, josta annetaan lapsia adoptoitavaksi homo-/lesbopareille. Tästä seuraa, että sellaisia adoptioita, jossa homo- tai lesbopari saa ventovieraan vauvan ei käytännössä tulisi vaikka laki sen sallisikin.
Sitten on se tilanne, jossa lapsi menettää vanhempansa ja esimerkiksi täti, setä tai eno voisi adoptoida hänet. Orvoksi jäänyt saisi kodin hänelle ennestään tutun ja läheisen ihmisen luona. Vanhempien menettämisen traumaa ei lisättäisi. Näissä tilanteissa nykyinen laki estää adoption, jos täti, setä tai eno elää rekisteröidyssä parisuhteessa, mutta ei, jos täti, setä tai eno on juridisesti sinkku.
Homo- ja lesboparin adoptio-oikeudessa on kysymys lapsen edusta, mutta aivan eri tavalla kuin keskustelussa on annettu ymmärtää. Adoption salliminen mahdollistaisi lapsen kannalta parhaan ratkaisun niissä muutamissa tilanteissa, jotka tulisivat elävässä elämässä eteen.
Tässä tapauksessa lain todellisten vaikutusten ymmärtäminen vaati poikkeuksellista paneutumista asiaa. Tietämättömyys ei ole synti. Mutta silmien tietoinen ummistaminen todellisuudelta ja väärän informaation toitottaminen ovat.
Onhan kommentteja!
Kirjoitus käsittelee adoptiolain seurauksia, jossa todellisuus on yhtä ja homofoobinen kauhupropaganda toista. Avioliittolainmuutosta on kosketeltu vain siinä, että asiaa (adoptio-oikeus) on käytetty siinä keskustelun argumenttina.
Ja uskonnollista julistusta tässä kirjoituksessa on vain sanan ’synti’ käyttäminen viimeisessä kappaleessa. Siksi kahta viimeistä virkettä voi pitää lain saarnana.
Maailmaa jonkin verran kiertäneenä voin sanoa, että moni lapsi olisi onnellisempi tasapainoisessa homoperheessä kuin esimerkiksi venäläisessä lastenkodissa. Henkiinjäämismahdollisuudet kasvaisivat tuntuvasti.
Mutta se on Venäjän lainsäädännön ja julkishallinnon asia…
Valitettavasti käytännössä näin on. Kirjoitin lähinnä periaatteelliselta kannalta.
Heikki, mielestäni on liian helppoa syyttää kirjoittajia kuinka huonoja mielipiteitä he edustavat. Kuinka tyhmiä he ovat. Mielestäni ylimielisyys on homoagendalle huonoksi.
Sami, huokaukseni ’Onhan kommentteja!’ liittyi siihen, miten kommentit liittyvät ja nousevat kirjoitukseeni.
Heikki Leppä: ”Adoptoitavia suomalaisia vauvoja ei juuri ole.”
Tarkoittaako tämä sitä, että nyt ei puhuta yleisesti lapsista? Pelastakaa Lapset ry:n sivujen mukaan Suomessa adoptoidaan kyseisen liikkeen kautta vuosittain noin 30 lasta. Tarkoittaako ”ei juuri ole” sitä, että mainittu määrä lapsia ei herätä mitään kipu- tai muuta kynnystä? Vai tarkoittaako se sitä, että aihe sivuutetaan vain kevyesti olkia kohauttamalla ja vaietaan adoptioista? Tästä seuraa käytännössä se, että argumentti on seitin ohuella jäällä. Johtopäätös on kylmäävä. Suomessa on adoptoitavia lapsia ja heitä ei tulisi käyttää politikoinnin välineenä.
http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kotimaiset-adoptiot/
Tämä tarkoittaa sitä, että adoptio-lasta haluavia on hyvin paljon enemmän kuin lapsia.