Piispat kokoontuivat Joensuussa. Paikallinen maakuntalehti uutisoi kokouksen annin otsikolla: ”Homoparit eivät saa kirkollista siunausta.” Samassa kokouksessa pyrittiin lähettämään myönteinen viesti homoseksuaaleille ihmisille. Lämpö taisi jäädä uutisen otsikon ja mielikuvien jalkoihin.
Piispat valmistivat selonteon avioliittoon vihkimisestä ja nykyisestä käytännöstä. Lehtiuutisen mukaan kirkon tavoitteena on palvella myös seksuaalivähemmistöjä. Tuolle palvelemiselle ei kuitenkaan synny väylää. Sekin kuulostaa hiukan oudolta, että pappi saisi rukoilla seksuaalivähemmistöjä edustavien ihmisten kanssa. Kenen lupa tarvitaan siihen, että rukoilee Jumalaa?
Saman lehtiaukeaman kakkosotsikko on professorin näkemys tilanteesta. Urpo Kangas sanoo, ettei kirkko voi estää pappia vihkimästä.
Kysyin 18.8.2016 Kotimaa- lehden Mielipiteet -sivulla: ”Voisiko vihkioikeus olla henkilökohtainen?” Kysymykseni perustui kirkon ja papin tehtävään. Kirkon tehtävän ja avioliittokäsityksen ilmaisee piispojen kanta: ”Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia.” Kirkon tehtävässä ovat kuitenkin aina näkyvillä sekä opettaminen että hoitaminen. Jokainen pappina toiminut tietää, miten monenlaista elämä voi olla ja miten monenlaisia kipuja ja kohtaloita kanssaihmisillämme onkaan.
Ehdotin, että pappisvihkimyksessä pappi saisi vihkioikeuden sillä tavalla kuin kirkkomme vihkii eli vihkimisen miehen ja naisen avioliittoon. Lehtiuutisessa professori viittaa papinviran toiseen ulottuvuuteen. Pappi on myös viranomainen ja sinällään voi laillisesti vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja.
Näin toimiessaan pappi kuitenkin toimii toisin kuin kirkon avioliittokäsitys antaa ymmärtää. Tässä mietin kirkkomme toimintatapaa. Voi olla, että asioita ratkotaan nykyisin törmäyskurssien kautta. Minusta olisi kuitenkin kirkon ja papin tehtävän mukaista edetä laillista tietä.
On pappeja, jotka katsovat voivansa vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja. Laillinen tie olisi, että he voisivat omasta hakemuksestaan saada kirkon käytäntöä laajemman ja voimaan tulevaa avioliittolakia vastaavan vihkioikeuden. Tämä olisi minusta parempi kuin toinen vaihtoehto.
Toinen vaihtoehto on, että kirkko muuttaa käsityksensä avioliitosta ja papit saavat oikeuden kieltäytyä vihkimästä. Silloin jouduttaisiin kyselemään, onko tämä tai tuo pappi kieltäytyjien luettelossa.
Vihkioikeuden virallistaminen palvelisi signaalina, ettei kirkko hylkää samaa sukupuolta olevia pareja.
Matti Perälä
Kirkolliskokousedustaja
Tohmajärvi
Mitä mä kirjoitin: toisarvoisuutta. Piti tietysti olla tasa-arvoisuutta.
Eiku mä luulen kuule Kimmo, et ei tässä homojen asiaa olla oikeesti ajamassa. Ne saa vaan syyt päälleen. Tässä näyttää olevan vain homojen hyväksikäyttö olevan kyseessä.
Varsinaiset toimeenpanijat pysyy taka-alalla. Kyllä homot aivan hyvin voisi osallistua samoihin tilaisuuksiin muiden kanssa. Sellaisesta mulla on paljonkin kokemusta. Hyvin on kaikki sujunu. Ei tässä ole kyse homojen tasa-arvosta.
Ahaa, jonkinlainen salaliitto siis? Voitko vähän valottaa, mitä asiaa tässä ollaan ajamassa, jos ei homojen? Ja mikähän taho mahtaa olla varsinainen toimeenpanija?
Kiitos, Matti! Hyvä ja rakentava avaus jatkokeskusteluille. Turussa marraskuussa jatketaan.
Jos pappi saisi maistraatilta valtion uuden lain mukaisen kirkon avioliittokäsitystä laajemman vihkioikeuden, hän vihkisi tietenkin valtion suomin valtuuksin siviiliavioliittoon. Oletan kuitenkin, että ne samaa sukupuolta olevat parit, jotka toivoisivat pappia vihkijäksi tietäisivät, että vihkimiseen kuuluu myös rukous ja siunaus. Rukousta valtiokaan tuskin voisi estää.