Piispat kokoontuivat Joensuussa. Paikallinen maakuntalehti uutisoi kokouksen annin otsikolla: ”Homoparit eivät saa kirkollista siunausta.” Samassa kokouksessa pyrittiin lähettämään myönteinen viesti homoseksuaaleille ihmisille. Lämpö taisi jäädä uutisen otsikon ja mielikuvien jalkoihin.
Piispat valmistivat selonteon avioliittoon vihkimisestä ja nykyisestä käytännöstä. Lehtiuutisen mukaan kirkon tavoitteena on palvella myös seksuaalivähemmistöjä. Tuolle palvelemiselle ei kuitenkaan synny väylää. Sekin kuulostaa hiukan oudolta, että pappi saisi rukoilla seksuaalivähemmistöjä edustavien ihmisten kanssa. Kenen lupa tarvitaan siihen, että rukoilee Jumalaa?
Saman lehtiaukeaman kakkosotsikko on professorin näkemys tilanteesta. Urpo Kangas sanoo, ettei kirkko voi estää pappia vihkimästä.
Kysyin 18.8.2016 Kotimaa- lehden Mielipiteet -sivulla: ”Voisiko vihkioikeus olla henkilökohtainen?” Kysymykseni perustui kirkon ja papin tehtävään. Kirkon tehtävän ja avioliittokäsityksen ilmaisee piispojen kanta: ”Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia.” Kirkon tehtävässä ovat kuitenkin aina näkyvillä sekä opettaminen että hoitaminen. Jokainen pappina toiminut tietää, miten monenlaista elämä voi olla ja miten monenlaisia kipuja ja kohtaloita kanssaihmisillämme onkaan.
Ehdotin, että pappisvihkimyksessä pappi saisi vihkioikeuden sillä tavalla kuin kirkkomme vihkii eli vihkimisen miehen ja naisen avioliittoon. Lehtiuutisessa professori viittaa papinviran toiseen ulottuvuuteen. Pappi on myös viranomainen ja sinällään voi laillisesti vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja.
Näin toimiessaan pappi kuitenkin toimii toisin kuin kirkon avioliittokäsitys antaa ymmärtää. Tässä mietin kirkkomme toimintatapaa. Voi olla, että asioita ratkotaan nykyisin törmäyskurssien kautta. Minusta olisi kuitenkin kirkon ja papin tehtävän mukaista edetä laillista tietä.
On pappeja, jotka katsovat voivansa vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja. Laillinen tie olisi, että he voisivat omasta hakemuksestaan saada kirkon käytäntöä laajemman ja voimaan tulevaa avioliittolakia vastaavan vihkioikeuden. Tämä olisi minusta parempi kuin toinen vaihtoehto.
Toinen vaihtoehto on, että kirkko muuttaa käsityksensä avioliitosta ja papit saavat oikeuden kieltäytyä vihkimästä. Silloin jouduttaisiin kyselemään, onko tämä tai tuo pappi kieltäytyjien luettelossa.
Vihkioikeuden virallistaminen palvelisi signaalina, ettei kirkko hylkää samaa sukupuolta olevia pareja.
Matti Perälä
Kirkolliskokousedustaja
Tohmajärvi
Näkyy nepotismi (sukulaisten suosiminen) jatkuvan uusien pastoreitten valinnassa. Siitä ei ole koskaan hyvää seurannut.
Apostolien teoissa valittiin työntekijät kättä nostamalla eli demokraattisesti.
Varmaan helluntailaisuudessa edelleen vanhemmisto kutsuu työntekijät. Vanhemmisto taas uudistuu siten, että se kutsuu sopivaksi katsomansa.
Ut:n vastainen sisäpiiri pyörii. Ilma ummehtuu niin paljon, että selväpäisimmät lähtevät etsimään raittiimpaa ilmastoa.
Skismaattisille liikkeille on tunnusomaista jatkuva hajaantuminen. Melkein aina skismaattiset ryhmät alkava ronkkia myös oppia, jotta ero siihen, mistä on lohjettu irti, näkyisi ja kasvaisi kunnolla.
Tällaista kristinuskossa on ollut koko sen historian ajan.
” Laajaa veljesyhteyttä sekä esimerkiksi koulutusta ja lähetystyötä tukevia yhteisiä rakenteita osaa arvostaa monesti vasta kun ne on menettänyt, Esko Matikainen sanoo.”
Helluntaikirkko-rakenteen väkisinuittaminen helluntaiseurakuntiin on osoittautunut tuhoisimmaksi operatioksi Suomen helluntailiikkeessä.
On tuotu 40 paikalliseen helluntaiseurakunnan sisään tarpeeton väliseinä, joka on lamauttanut hengen.
Lähetystyö muuttui dramaattisesti, kun sitä alkoi valtio rahottamaan, mutta klausuulilla, ettei varoja saa käyttää evankelioimiseen, siis lähetystyöhön. Olen keskustellut monen lähetyssaarnaajan kanssa, joiden työmäärittely muuttui lähetyssaarnaajasta kehitysaputyöntekijäksi. Samalla kasvatettiin ”lähetyssaarnaajien” lukumäärää yli neljäänsataan, vaikka todellisuudessa heitä oli noin 180, joissa heissäkin oli aviopuolisoja laskettu erillisiksi lähetyssaarnaajiksi. Kolmisen vuotta sitten tehtiin puhdistus, ja päädyttiin mm. edellämainittuun lukuun.
En näe paluuta tähän numeroilla pelaamiseen. Kaipuuta tällaiseen kouluttautumiseen ei missään ole. Sen menettäminen on helpotus.
Olen kokenut kaipuun Pyhän Hengen työkumppanuuteen, Jumalan työtoveruuteen. Itse olen pienessä seurakunnassamme (PPHSRK) kokenut Seurakunnan Pään läsnäolon niin rukouskokouksissa, raamattipiirissä kuin sunnuntain tilaisuudessamme. Kuoro, vaikka laulaa niitä pitkän kirjan lauluja, saa tehdä sitä Pyhän Hengen innoittamana. Ne tuntuvat upouusilta ja perinteisiltä yhtäaikaa.
Tapio Tuomaala
07.10.2014 20:45
sanoo: ”Apostolien teoissa valittiin työntekijät kättä nostamalla eli demokraattisesti.”
Uuden testamentin alkukielessä käytetään sanaa, jonka konkreettinen merkitys on käden nostaminen.
Kirkollisessa käytössä tuo käden nosto oli kuitenkin hyvin tarkoin määritellyssä yhteydessä.
Vanhan kirkon käytässä tuo nimittäin merkitsi kätten päälle panemisin virkaan vihkimistä tai siunaamista. Virkaan vihkijöiden kädet siis kohotettiin virkaan vihittävien pään päälle.
Verrattakoon tähän suomalaista jo parisenkymmentä vuotta sitten poistettua virkanimikettä ”nimismies”. Sana nimismies tarkoitti aivan täsmällistä virkaa eikä mitään yleistä lauselmaa että kyseessä olevalla ihmisellä olisi ollut ”nimi”.
Toinen asia on että samaa kreikan kielen sanaa vanhassa kreikkalaisessa kaupunkivaltioyhteisössä käytettiin myös siitä, kun kansa otti kantaa johtajien esityksiin eli siis eräänlaisissa äänestyksissä. Näiden kokousten sosiologinen tilanne oli kuitenkin toinen kuin Uuden testamentin virkaan vihkimisen tilanne.
Jeesus sanoo: ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”(Gal.6:7). Tämä Jumalan laki on vakava ja toteutuu jokaisen ihmisen ja seurakunnankin kohdalla. Ei hyödytä,vaikka kuinka yritetään selittää tai syytellä muita, Jumala on Vanhurskas ja Pyhä Tuomari. Helluntaiherätyksen nuoria on houkuteltu pysymään seurakunnassa maailmallisella viihteellä ja vain ”vähän Sanaa”. On hyvin syvä ja vakava kysymys, mihin nämä hengellisesti ”aliravitut” nuoret ajautuvat? Herra, armahda heitä!
Kun nuoria houkutellaan ns. ”nuorten ehdoilla”, eli viihteellä, he haluavat sitä aina vain lisää. Se viimein karkoittaa ne, jotka haluavat enemmän, tai parempi sanoa, etsivät aitoa ravintoa kaikille ihmisenä olemisen kolmelle kerrokselle.
Kun ”houkuttimena” on Jeesus, niin sitä maistettuaan, sitäkin haluaa aina vain lisää.
Ensimmäinen ravinto on ilmaa ja synnyttää tuulta, mutta toinen ruokkii iankaikkisuutta varten ja ravitsee jo tässä ajassa ja synnyttää iankaikkisesti kestävää joka toimii jo tässä ajassa, täydellisesti.
Mielenkiintoinen juttu : kun joku hegellinen porukka pääsee hyvin vauhtiin, niin ennenpitkää siitä nousee esiin joku, joka haluaa pistää vielä paremmaksi. Aiheuttaa melkoisen hajaannuksen ja koko homma menee lopulta läskiksi. Saapa nähdä toistuuko tässäkin sama.
Otaksun, että henkilöt, jotka ovat ajaneet sekä yhteiskuntaan että kirkkoon viimeiset vuosikymmenet tätä homoagendaa ja sen myötä spnavioliittolakia, eivät suo itselleen eivätkä muille rauhaa, ennenkuin saavat tahtonsa läpi. Siksi minkäänlaiset kompromissit tuskin tulevat kysymykseen.
Yksi keino ko. agendan kaikkien tavoitteiden läpiviemiseksi on vallata kirkko, koululaitos jne sisältäkäsin. Tämä valloitus aloitettiin Amerikassa jo 1980-luvulla ja sieltä se on edennyt ympäri maailmaa. Kaikenlaiset keinot ovat ollut sallittuja agendan laatijoiden ”peruskirjan” mukaan.
Viittaan edellä linkistä avautuvaan statementiin.
http://library.gayhomeland.org/0018/EN/EN_Overhauling_Straight.htm
Tämä Salme lähde täyttääkin kaikki tieteellisen tutkimuksen kriteerit: http://www.guidemagazine.org/. Kannattaa tosiaan luottaa vakaasti tämäntason julkaisuihin.
Seija,
mikä julkaisussa on vikana? Aiheesta on myös kirja.
Huolestuttavaa on se, että Suomessakin on toimittu jokseenkin samansuuntaisesti, kuin tuossa ohjeistuksessa neuvotaan.
Niin, samat kirjoittajat siis laajensivat lehtiartekkelinsa kirjaksi. Jos arvelet, että tuon lehden välityksellä saat neutraalia ja todenperäistä tietoa homoseksuaalisuudesta ja homona elämisestä, niin se on sinun asiasi.
Olen ollut tietoinen omasta lesboudestani kohta viisikymmentä vuotta. Olen näinä vuosina myös seurannut läheltä homoliikkeiden toimintaa sekä Suomessa että ulkomailla. Voit olla Salme ihan rauhallisella mielellä: mitään ’homoagendaa’ ei ole olemassa. Se, että homot eivät enää halua elää kaapissa – eivät kirkossa eivätkä yhteiskunnassa – voi olla sinulle järkyttävä asia, mutta siihen sinun pitää vain tottua.
Seija,
Tuossa julistuksessa ei kerrota mitä homous on jamiten he elävät vaan siinä neuvotaan, miten keinoja kaihtamatta vaikutetaan siihen, että ihmiset saadaan ”aivopestyä” myönteisiksi ajettavalle agendalle. Olen ollut mukana esim. tällä foorumilla kymmenisen vuotta. Täällä oli henkilöitä, joiden ainut syy olla mukana, oli ajaa läpi ”homoagendaa” . Monet normaalit kommentoijat leimattiin homofoobikoiksi, rasisteiksi jne. vain siksi, että he perustelivat näkemyksiään Raamatulla. Minkäänlainen uhkaileminen ei minuun tehoa. Kaikilla kommentoijilla on asiallisen mielipiteen- ja ilmaisunvapaus.
Minun ei tarvitse tottua siihen, että kirkon oppia halutaan muovata uudelleen muotoon, mitä ei löydy Raamatusta. Uskoakseni sinulla ei ole määräysvaltaa tähän asiaan suhteessa minuun.
En ole koskaan vaatinut homoja pysymään kaapissa. Kylläkin ihmettelen, miksi jotkut heistä eivät tule esim. sunnuntaimessuun väittäen, että heitä syrjitään siellä. Itse en ole havainnut minkäänlaista syrjintää kirkon tilaisuuksissa. Homoseksuaalisuus ei minua järkytä, ei sinun eikä kenenkään muunkaan, sen verran olen ollut heidän kanssaan tekemisissä. Minua ei järkytä myöskään se, että nyt heidät voidaan vihkiä maistraatissa avioliittoon, joskin olin sitä mieltä, että kaikki heidän vaatimansa juridiset oikeudet oli mahdollista järjestää ilman avioliittoon vihkimistäkin parisuhdelain puitteissa.
Minua järkyttää se, että kirkkoa vaaditaan muuttamaan oppiaan ja käytäntöään avioliittoon liittyen. Yhtä paljon minua järkyttää se, että osa kirkon työntekijöistä on aivan kuin sokeutunut ja menee perässä kuin pässit narussa, vanhaa sanontaa käyttääkseni.
Joten olen aivan rauhallisella mielellä kuten olen aina ollut.
Tämä lähteesi ei tosiaankaan ole mielestäni luotettava lähde ’homoagendasta’ puhuttaessa. Mutta saat toki siihen uskoa, jos tahdot. En ole tällä palstalla vietettyjen monien vuosien jälkeen tavannut kirjoittajia, jotka ajaisivat ’homoagendaa’, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sellaista ole. En tiedä, ketkä ovat sinua uhkailleet, ja olen pahoillani, jos sellaista on tapahtunut. Mutta tietääkseni tälle palstalle kirjoittava ainoa homo on Jorma Hentilä ja ainoa lesbo olen minä. Emme tietääkseni ole sinua uhkailleet.
Raamatuntulkintaasi en käy vähättelemään enkä halua sitä muuksi muuttaa. Kirkon oppi sen sijaan ei minusta ole lainkaan se, mitä ajattelemme homoista tai olemme ajattelematta. Kirkon oppi on se, että Jumala lähetti poikansa meidän kaikkien syntien pelastukseksi. Ja häneen uskomalla löydämme toisemme – homot ja heterot – lopulta taivaan kodissa. Tästä mielestäni olemme olleet aina yhtä mieltä.
Salme, lisään vielä: tuo, mitä sanot, että kirkon tilaisuuksiin kaikki ovat tervetulleita, pitää kyllä paikkansa. Itsekin toivon, ettei tarvitsisi olla ’sateenkaarimessuja’, ’vammaisten kirkkopyhiä’ tai mitään muitakaan erityismessuja vaan että me kaikki voisimme polvistua saman alttarin ääreen.
Ymmärrän kuitenkin myös sen, että nuoremmat homot/lesbot tuntevat olonsa epämukaviksi, jos he kävelevät ehtoolliselle käsi kädessä tavallisessa messussa. Sateenkaarimessussa se tuntuu luontevammalta. Me vanhemmat olemme jo niin parkkiintuneita, ettei tuijotus meitä haittaa.
Sinulla ja aviomiehelläsi ei toivottavasti ole mitään kokemusta tällaisesta äänettömästä syrjinnästä. Kerroin tämän vain esimerkiksi.
Seija,
kiitos vastauksesta.
Sinä ja Jorma Hentilä olette kommentoineet asiallisesti. Tässä yhteydessä ei ole tarpeellista mainita jo foorumilta poistuneiden kommentoijien nimiä tai seksuaalista suuntautuneisuutta.
Seija,
voin kerota yhden esimerkin.
Muuatama vuosi sitten eräs julkisuudesssakin esillä ollut henkilö teki tutkimuspyynnön täällä raamatullisella linjalla kommentoivien kommenteista. No, tietysti tutkimus oli vapauttava, mutta sen seurauksena muutamat henkilöt jättivät foorumin. He pelästyivät. Se on sääli, sillä he olivat niitä kirkon uskollisia, hyvin käyttäytyviä jäseniä, joiden kommenteissa ei ollut mitään loukkaavaa. Onneksi täällä on vielä ainakin yksi tutkinnan kohteeksi joutunut, jonka kommentit ovat edelleen niitä asiantuntivimpia ja toisia kunnioittavimpia koko foorumilla.
Itse en joutunut tutkittavien listalle.
Seija R: ”Tämä lähteesi ei tosiaankaan ole mielestäni luotettava lähde ‘homoagendasta’ puhuttaessa. Mutta saat toki siihen uskoa, jos tahdot. En ole tällä palstalla vietettyjen monien vuosien jälkeen tavannut kirjoittajia, jotka ajaisivat ‘homoagendaa’, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sellaista ole. ”
—-
Kommentoin tähän, kun kerran tuli taas maksettua palvelusta 🙂
Lähde on minun nähdäkseni niin luotettava kuin voi olla. Sen ovat luoneet amerikkaliset homoaktivistit 80-luvulla, vakavissaan ja tarkoituksella. Ja projekti on myös toteutettu kuvatulla tavalla.
Ei voi tarkastella vain tällä yhdellä suomalaisella keskustelupalstalla kirjoittavia ja sen perusteella päätellä onko homoagendaa olemassa tai ei. Ylöskirjattu suunnitelma ja sen pohjalta kirjoitettu kirja osoittavat ainakin sen, että sellainen on joskus pantu liikkeelle, riippumatta siitä kuinka moni tällä palstalla sitä sellaisenaan toteuttaa.
Ps. tuon edellä mainitsemani tutkimuspyynnön tekemisen voidaan katsoa olleen eräänlainen yritys rajoittaa kommentoijien oikeutta mielipiteen- ja ilmaisunvapauteen siten että vain tutkintapyynnön tehneen henkilön mielipiteitä mukailevat ilmaisut olisivat olleet sallittuja.
Onneksi Suomessa ei ainakaan vielä ole vallalla tuollainen sensuroiva totalirismi.
Miten on mahdollista, että evl.kirkko voi palvella ”kahta Herraa”? Miten pitäisi puolisona suhtautua esimerkiksi siihen, kun evl.kirkon uskova jäsen saa ”pyhältä hengeltään” ilmoituksen, että minusta henkilönä on puolisoni harrastuksen vuoksi pysyttävä kaukana eikä kanssani pidä olla missään tekemisissä tai että evl.kirkon papin mielestä olen ”vaarallisinta mitä maa päällään kantaa”, kun en suostu vaatimaan puolisoltani, että hänen on rikottava harrastustoimintaansa kuuluva vaitiololupaus?
Ortodoksikirkossa, jonka jäsen olin ennen näitä tapahtumia, myös pappeus on sakramentti. Papit eivät kuulu puolueisiin, kirkon linjaa ei sanele maallinen regimentti kuten evl.kirkossa eikä jokainen kirkon jäsen voi olla pappi, vaan ainoastaan he, jotka sitoutuvat noudattamaan kirkkonsa apostolisen suksession läpi vuosisatojen välittämää sanomaa.
Olen saanut kasteen ja päässyt ripille evl.kirkossa, olen uskoni seurauksena saanut ortodoksikirkon mirhavoitelun ja osallistunut eukaristiaan ja samasta syystä olen luostarin abbedissan kanssa käymäni keskustelun jälkeen osallistunut myös katolisen kirkon aamupalvelukseen ja ehtoolliselle.
Siirryin takaisin evl.kirkon jäseneksi, kun haluan olla puolisoni rinnalla myös henkisesti ja tukea häntä ja puolustaa hänen laillista harrastustaan.
Tuula: ”Olen saanut kasteen ja päässyt ripille evl.kirkossa, olen uskoni seurauksena saanut ortodoksikirkon mirhavoitelun ja osallistunut eukaristiaan ja samasta syystä olen luostarin abbedissan kanssa käymäni keskustelun jälkeen osallistunut myös katolisen kirkon aamupalvelukseen ja ehtoolliselle.”
No, ellei noilla eväillä ja ansioilla pääse taivaallisista iloista osalliseksi, niin sitten ei millään.
Nappiin, Kimmo!
millähän käytännön tavoilla vihkimisoikeus lisää homojen toisarvoisuutta kirkossa. Miten muista eristäytyvä ryhmä voi pitää itseään tasa-arvoisena muiden kanssa? Vaikuttaa siltä, ettei kyse ole lainkaan tasa-arvon tavoittelusta, vaan ihan jostain muusta.
Pekka: ”Miten muista eristäytyvä ryhmä voi pitää itseään tasa-arvoisena muiden kanssa? ”
Millä perusteella oletat/väität, että homoseksuaalit ihmiset ovat itse syypäitä eristetyiksi tulemiselleen? Kyllä siihen ovat syypäitä lähinnä konservatiivisesti ajattelevat heteroseksuaalit, jotka eivät pidä seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia samanarvoisina ihmisinä itsensä kanssa. Tästä eristämisestähän toimii juuri oivallisena esimerkkinä kirkon kielteinen suhtautuminen homoparien vihkimiseen.