Tämä lause sisältyy mielipidekirjoitukseen, jonka kommentointi on estetty. Niinpä tartun tällä tavalla siinä esiintyviin käsitteisiin. Ensimmäinen on ’homoseksuaalinen elämäntapa’, joka näyttää toistuvan ns ’tunnustuksellista’ kristillisyyttä edustavien kirjoittajien teksteissä. Tuntemani homoseksuaalit elävät kukin omalla tavallaan eivätkä noudata mitään tavallisuudesta poikkeavaa ’homoseksuaalista elämäntapaa’. Toinen käsite on ’kristillinen moraali’. Onko sekään todellinen asia vai pelkästään iskulause? Kristillisen etiikan voi toki löytää Jeesuksen ja hänen seuraajiensa opetuksista. Se, mikä voidaan määritellä Uuden testamentin perusteella moraaliksi, on pitkälti antiikin tapoihin ja asenteisiin sidottua ja näin vanhentunutta. Esitän, että kanssani eri mieltä olevat tai muuten viittaamaani kirjoitusta kommentoimaan haluavat osallistuvat aloittamaani keskusteluun.
”Homoseksuaalista elämäntapaa ei saisi enää pitää kristillisen moraalin vastaisena”
Jorma Hentilä:lle. Vt. kommenttisi 26.02.2022 00:35.
”Reijo M., ensimmäisessä kommentissasi kirjoitat vankilassa uskoon tunneista – ja niin ymmärsin – helluntaiseurakuntaan hakeutuneista. On tietysti hieno asia, jos joku pystyy näin katkaisemaan rikoskierteen.
Uskoontulossa saattaa kuitenkin piillä ongelma: äkkikääntymys saattaa helposti johtaa raamatunlauseiden kirjaimelliseen omaksumiseen, jyrkkään uskonnollisuuteen. Tällaisesta uskosta tulee oljenkorsi, pelastusrengas johon tarrautua, jotta pysyy kaidalla tiellä. Omaksutusta uskonkäsityksestä poikkeavat Raamatun tulkinnat torjutaan tiukasti, jopa aggressiivisesti, koska ne voisivat horjuttaa omaksuttua uskonkäsitystä ja katkaista kaidalla tiellä pitävän oljenkorren.
Edellä oleva ei ole teoretisointia. Joitakin vuosia sitten Pride-tapahtuman kulkuetta ja puistojuhlaa ”tervehti” kolmena kesänä ryhmä helluntailaismiehiä, joista useat kertoivat istuneensa kiven sisällä, kun heitä puhutin. Yksi messusi Raamattu kädessä kulkueväelle, ja ryhmänä he kiersivät kuuluttamassa homouden syntisyydestä esittelypöydältä toiselle ja kahvia jonottaneille. Kun yksi kävi väkivaltaiseksi, sinitakkinen haettiin rauhoittamaan.
——
En halua loukata, antaa vain ystävällisen neuvon.”
—
Jorma,
Arvostaisin, jos voit käsittää, että tämä seuraava kommentti-vastaus on osaltaan myös arvostusta, tai ainakin sen huomioonottamista, että paneuduit ja hieman enemmän julkaisit perusteitasi.
Olen käynyt hyvin yksityiskohtaisesti läpi nk. helluntaiseurakuntien työn vankiloissa ja siellä uskoontulleitten ja sitten vapautuneitten parissa. Jotta jotain pääsisit käsittämään nk. helluntaiseurakuntien suhtautumisesta, niin Aarne Ylpön kertomus on vieläkin luettavissa, tai lähinnä muitten kertomus hänen työstään.
Ylppö oli isäni ystävä ja yöpyi usein meillä, kun seurakunnassamme vieraili. Isäni niinkuin ei Ylppökään omannut vankilaan johtanutta menneisyyttä, mutta heidän kutsumuksensa, etenkin Ylpön oli evankeliointi vankiloissa, niin vangeille kuin henkilökunnallekin. Valentin Soine, 50/60 lukujen vankeinhoidon ylijohtaja vieraili puhujana vapautuneitten vankien vuosikonferenssissa.
Muistan hänen puheensa, kun hän mainitsi kestävään muutokseen kouluttautumisesta vankilakierteessä elävien hoidossa. Ainoastaan sisäisen muutoksen, uskoontulon kokenut vanki on kyennyt pääsemään eroon rikollisesta elämästään. Hän mainitsi ”onnistumisprosentista” tuossa puheessaan, että psykologiaa pohjautuva hoito parhaimmillaan tuotti tulosta korkeintaan viiden prosentin onnistumisissa. Hengellinen, sisäinen muutos tuotti aina tulosta. Lopullinen, rikollisista taipumuksista vapautumiseen jotkut kulkivat kymmenien vuosien taipaleen. Mutta nuo sinua häiritsevät ”kiihkoilijat” pääsääntöisesti nousivat ulos lopullisesti. Fiksuuntumistakin saattoi monen kohdalla sitten tapahtua, eli lausumat ja pride-kulkueiden kimppuun ”hyökkäykset” vähenivät tai hioutuivat.
Miten voit edes kuvitella että pari kolme murhaa tehnyt, kymmeniä naisia tai nuoria poikia raiskannut, tai pelkästään varkauksilla itsensä elättävä kultivoituisi muotojumaliselle rankille sopivaksi. Kyllä ”lihan” rosoisuus tuntui ja usein siunasi, jopa, koska Jumala ei katso henkilöön kun hän saa luvan muuttaa ihmiseen sisäisesti asumaan. Tuo rosoisuus asettui koko ajan, eri nopeuksilla, uudestisyntyneelle hengelle alamaiseksi.
Loukkaamatta sinua tarpeettomasti haluan sanoa, että olet ulkona tästä todellisesta sisäisen muutoksen maailmasta kuin ”lumiukko”. Toivon, ettet loukkaannu? Ulkopuolisuus määrittyy pelkästään Pyhän Hengen vaikuttamasta tiedosta, mikä on se, ehkä sinuakin, ärsyttävä uskoontulo.
Olen muutaman kerran sinunkin luettavaksesi sanonut, että kanssakäymiseni homojen kanssa on ollut kohdallani koko elämäni mittaista. Vaikka homous Raamatussa synnin hedelmäksi nähdään, ja sitä jopa julistan, niin homoja en karta. Selitin jopa kuinka testosteroonitasoltaan alhaiset eivät ole koskaan seurakunnissamme tulleet luokitelluiksi homoiksi, vaikka naisten kanssa luonnollinen käyttäytyminen ei olisi luonnistanutkaan ja heidän kontaktikallistumansa oli kauniskasvoisiin miehiin päin.
Vielä kerran haluan painottaa, että pride-esiintymisiä vastaan nousevat yleensä ihmiset, joilla ei ole mitään hengellistä pohjaa. Suurin vastustava ryhmä on muotojumalinen pönöttäjä-liike. Pride-liikehdintä kattaa paljon julkimoja, jotka ovat luonnollisita suhteista kalunneet kaiken irti. Sitten alkaa oman kehon kuuntelu ja uusi kirkollinenkin opetus, ettei mitään tarvi hävetä, valaa öljyä turhautumisen laineille, vt. Paavo Kettusen 200 saarna-opetusta ympäri Suomea.
Loukkaamisesta: Loukkaantuminen on eri asia kuin loukkaaminen, mikä on aina tahallista pyrkimystä tuottaa mielipahaa. Sinun mielipiteesi itse asiasta ei minua loukkaa vaikka tanakasti niitä vastustankin.
”Sinun mielipiteesi itse asiasta ei minua loukkaa vaikka tanakasti niitä vastustankin.” Miksi loukkaantuisitkaan tai edes vastusrtaisit sitä, mitä Jorma Hentilä kertoo. Tarinannehan ovat jokseenkin yhtenevät, Reijo Mänttäri. Ainakaan minä en huomaa niiden välillä perustavaa laatua olevaa eroa.
Martti,
Vastaat jormana vai Jorman puolesta??
Kuitenkin kaikki kannat saa yhteneviksi, kun säädellään sisältöä, jota voit omiksi tarpeiksesi tehdäkin.
Martti Pentti
01.03.2022 07:12
””Mistä tuon kirkkaudessa odottavan nuhteettomuuden olet kaivanut?” Noudatin ohjettasi ja luin, mitä on kirjoitettu: ”… asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen.”
Nuhteettomuus, eli täydellisyys, mistä a-momos sana tässä kertoo toteutuu, kun Jeesus tekee Armon vastaanottaneet, uudestisyntyneet, uskoontulleet täydellisiksi, itselleen.”
Jeesus ei koske meidän lihaamme, me alistamme lihamme uudestisyntyneelle hengellemme. Kun liha alistaa tai saa voiton hengestämme, niin me lankeamme. Tämä ei ole jokapäiväistä synnintekoa, vaan siirtymistä, eräällä tavalla hakeutumista lankeamukseen, mikä on meidän päätettävissä. Ennen tällaisia ajatuksia meitä on neuvottu rukoilemaan, ”äläkä johdata/salli meitä kiusaukseen itse johdattautua”. Lankeemus ei ole oops-vahinko, joista, paavin ja piispa Huovisen mukaan, Jumala voisi johdattaa pois KUN sellaisen kohtaamme. Kun kiusaus on läsnä, silloin rukous ei ’maista’. Eli, Jumala kunnnioittaa meidän omaa tahtoamme hyvään ja pahaan. Siksi rukoilemme, ettei lihan tahto saisi valtaa, mutta rukoilemme etukäteen.
Meidän täydellisyytemme, amomos, ei ole tästä maailmasta, eikä katoavasta osasta meitä, vaan iankaikkisuuden perivästä osastamme. Eli päästäksemme pois täältä vajavaisuuden keskeltä, meidät on asetettu Jeesuksen eteen Hänen nuhteettomuudessaan meissä. Jeesuksen kun kohtaamme, niin kaikki on jo tapahtunut, mutta jatkuu aina.
”Jeesuksen kun kohtaamme, niin kaikki on jo tapahtunut, mutta jatkuu aina.” Jeesus näyttää olevan sinulle joku, joka kohdataan kerran, minkä jälkeen elämä muuttuu kertaheitolla pahasta hyväksi. Minulle hän on Herra, joka on lupauksensa mukaan omiensa kanssa joka päivä.
Aμωμους ei muuten tarkoita täydellistä vaan tahratonta. Taisin jo aiemmin sanoa, että pidän tuollaista viattomuuden tavoittelua oikeastaan vanhatestamentillisena. Kristillinen ihanne on tehdä rakkauden tekoja, vaikka siinä työssä itse ryvettyisikin. Tähän liittyy usloakseni myös tämä ajatus: ”Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”
Martti,
Kommenttisi 20:23 ja 20:46,
Miten voit ymmärtää lähes kaiken nurinniskoin. Kun Jeesus kohdataan niin silloin kaikki täydellisyys toteutuu ja sitten jatkuu aina. Hän, Jeesus asettaa uudestisynnyttämänsä nuhteettomina , täydellisinä jne, Kirkkauden eteen jo täällä ajassa. Jumalan edessä olemme täydellisesti pelastuneita, uudestisyntyneitä. Liha eli se, jota sotketaan ja hoidetaan, ei koskaan kelpaa enempään kuin likainen vaate, ei siis kelpaa Kirkkauden kohtaamiseen täällä ajassa eikä koskaan.
Tahraton on täydellinen, jne. Eli kaikki määritelmät siitä mikä Jumalalle kelpaa. Tähän ei ihminen, inhimillinen, lihallinen liity. Vaikeaako?
Selitin jo juurtajaksain, meidän pelastettu kerros on ja pysyy täydellisenä, mutta voi kohdata lankeemuksen, eikä ole enää puhdas.
Rakkauden tekoja tehdään valmiissa teoissa, eli edeltäkäsin valmiissa teoissa, agape-rakkauden vaikutuksessa. Ryvettyminen on toisarvoista.
”Selitin jo juurtajaksain, meidän pelastettu kerros on ja pysyy täydellisenä, mutta voi kohdata lankeemuksen, eikä ole enää puhdas.” Olet totta vie selittänyt omaa ja liikkeesi raamatuntulkintaa1 Se, että se poikkeaa monen muun suunnan tulkinnasta, ei ole merkki sen oikeaoppisuudesta. Se ei myöskään ole Raamatun tekstin ymmärtämistä ’niinkuin se on kirjoitettu’ vaikka tahdot niin ymmärtääkin.