Matti Alahuhdan kirjan ”Johtajuus kirkas suunta ja ihmisten voima” pohjalta aloin pohtia seurakuntien suuria ponnisteluja yhteisien strategioiden luomisessa ja toteutuksessa.
Kirjan lukeminen on ollut innostava kokemus. Matti Alahuhdan opetuksia olen mielessäni peilannut seurakuntien toimintaan. Kirjasta tuntuu aina vain löytyvän uusia ja uusia innostavia näköaloja, siitä mitä taitavalla strategian luomisella ja toteutuksella voidaan saada aikaan huippu tuloksia.
Kirjasta opin miten strategian osa-alueet voidaan tehokkaalla tavalla yhdistää ja näin päästä hyvällä menestyksellä tavoitteisiin. On osattava tunnistaa vain nuo oikeat osat ja tunnettava niiden sisäiset toimintaperiaatteet. Taitavalla ja aktiivisella asenteella voi saada kaikkien puhaltamaan yhteen hiileen. Helppoa kuin heinän teko.
Strategian tekeminen ja sen toteuttaminen on liikeyrityksen keskeistä osaamista. Hyvällä strategialla on tietty tavoite. Eli visio jonka toteutumiseen strategia tähtää. Ensiarvoisen tärkeää on että visio ilmaiseen yksinkertaisella tavalla toiminnan yhteisen tavoitteen. Jotta jokainen voi sen sisäistää ja pyrkiä työssään määrätietoisesti ja aktiivisesti, sitä kohti. Strategia myös ilmaisee sen, millä tavalla tavoitteeseen on tarkoitus päästä. Se ei ole vain suunnitelma, vaan aktiivinen ja kaiken aikaa kehittyvä pyrkimys päämäärään. Sitä voidaan tarkentaa, aina tarpeen mukaan.
Kirkko ei viime vuosina ole oikein pärjännyt kilpailussa, joten tarvitseehan senkin omansa.
Kootaan siis yhteinen strategia. Kutsutaan kokoon kaikki työntekijät ja luottamushenkilöt ja aletaan työskentely. Näin saadaan kattava näköala koko työalueesta ja jokaisen näköalat voidaan huomioida. Kaikki saavat mahdollisuuden sanoa sanansa. Tämänhän pitäisi vaikuttaa sen että kaikki myös sitoutuvat yhteiseen visioon. Päämääriä kerääntyy vain niin paljon, että samalla unohtuu se, että visio toimiakseen on oltava riittävän yksinkertainen ja selkeä, jotta se voidaan sisäistää helposti.
Nyt strategiasta tuleekin vain työnkuvaus, joka sisältää pää asiassa kaikille muutoinkin itsestään selviä kuvauksia siitä miten työtä on aina tehty. Herää kysymys, voisiko oikeasti olla yksi sellainen tavoite ja päämäärä, jota kohti kaikki työntekijät voisivat suunnistaa? Ilman että sellaiseksi laitetaan, jokin itsestäänselvyys. Voisiko kirkolla olla yleensäkään, jokin asia jota tavoitella. Sellainen jota ei vielä ole.
On vaikea käsittää miten koko seurakunnan strategia voisi hyödyntää kaikkia työaloja, kun kullakin niillä on ihan omat tavoitteensa. Tässä kohdin kirkon strategioiden merkitys eroaa olennaisesti koko strategian perusmerkityksestä. Muualla eri toimijoiden saumattomalla yhteistyöllä pyritään yhteiseen tavoitteeseen. Kirkossa taas eri toimijat pyrkivät aivan omiin tavoitteisiinsa. Kirjoitetut ja painetut strategiat tuskin millään tavalla auttavat asiaa eteenpäin. Varsinkaan kun yhteistä hiiltä ei ole, johon kaikki voisivat puhaltaa.. Onko kirkko huijattu luomaan jatkuvasti uusia strategioita. Vaikka ne ei tuota sille yhtään mitään? Kirkon rakenteista kun puuttuu ne olennaiset osat, joiden olemassaolo, vasta voisi tuoda strategiasta kirkolle todellista hyötyä.
Ari Pasanen :”Nyt siis lopetan tämän lihallisen “taistoni” ja jätän kommentoinnin.”
Puolueisiin sitoutumattomana pidän ratkaisua hyvänä. Suhteessa väkilukuun veroista maksettu Euroopan suurimpiin kuuluva puoluetuki ei ilmeisesti riitä puolueille, vaan niiden tavoitteena on omia päätöstensä ja valtansa piiriin myös kirkollisverovarat kuten Demokraatti-lehden päätoimittaja pääkirjoituksessaan asian ilmaisi 15.4.17: ”Voiko demari siis olla kristitty? Käännän kysymyksen toisin päin: Voiko kristitty olla demari? Tietenkin voi. Nimittäin tässä voikin piillä uusi demarien kannattajapotentiaali. Ehkä kristityt demarit nostavat meidät vaalivoittoon ja pääministeripuolueeksi keväällä 2019.”
Me puolueisiin kuulumattomat olemme ”myrkkysieniä” ja liikaa näille vallantavoittelijoille.
Kirkossa tehdään paljon työtä strategioiden luomiseen. sitten kun se on valmis, niin unohdetaan jo mitä siihen on kirjoitettu. Monet niistä kuvaavat vain vallitsevaa tilannetta ja ehkä jopa sitä, mihin pyritään. Miksikähän on unohdettu se, miten tavoitteeseen päästään?
Suunnitelmallisuus ja toimintatapa ovat ihmiselle usein liian monimutkaisia opittaviksi jos ajatellaan, että päämääränä on monensuuntaisen ja interaktiivisen yhteisön luominen (toimiva Kirkko yhteisö) Kirkon toiminta hajoaa liian usein pirstaleiseksi toiminta ryhmien tekemiseksi, joka kohdentuu lopulta vain pienten ryhmien toiminnaksi. Työmuotoja on paljon ja aktiivit eivät tunne edes saman seurakunnan sisällä toisiansa. (Pk-seudulla ainakin näin)
Jos Kristus on ihmisen päänä, niin Jumalan valtakunta on kaiken toiminnan keskus ja päämäärä, jolloin elämä nousee sydämmen uskosta ja vastuullisuudesta. Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Ihminen elää ja toimii omassa elin ympäristössään Kristuksessa ja on näin osana Kristuksen ruumista.
Kirkon tekemä suunnitelmallisuus jää turhaksi jollei se sulaudu ihmiseen sydämmen tasolle. Sama koskee Jumalan Sanaa, jos se jää vain ulkoa opituiksi säännöiksi, niin siitä puuttuu itse Elämä.