Matti Alahuhdan kirjan ”Johtajuus kirkas suunta ja ihmisten voima” pohjalta aloin pohtia seurakuntien suuria ponnisteluja yhteisien strategioiden luomisessa ja toteutuksessa.
Kirjan lukeminen on ollut innostava kokemus. Matti Alahuhdan opetuksia olen mielessäni peilannut seurakuntien toimintaan. Kirjasta tuntuu aina vain löytyvän uusia ja uusia innostavia näköaloja, siitä mitä taitavalla strategian luomisella ja toteutuksella voidaan saada aikaan huippu tuloksia.
Kirjasta opin miten strategian osa-alueet voidaan tehokkaalla tavalla yhdistää ja näin päästä hyvällä menestyksellä tavoitteisiin. On osattava tunnistaa vain nuo oikeat osat ja tunnettava niiden sisäiset toimintaperiaatteet. Taitavalla ja aktiivisella asenteella voi saada kaikkien puhaltamaan yhteen hiileen. Helppoa kuin heinän teko.
Strategian tekeminen ja sen toteuttaminen on liikeyrityksen keskeistä osaamista. Hyvällä strategialla on tietty tavoite. Eli visio jonka toteutumiseen strategia tähtää. Ensiarvoisen tärkeää on että visio ilmaiseen yksinkertaisella tavalla toiminnan yhteisen tavoitteen. Jotta jokainen voi sen sisäistää ja pyrkiä työssään määrätietoisesti ja aktiivisesti, sitä kohti. Strategia myös ilmaisee sen, millä tavalla tavoitteeseen on tarkoitus päästä. Se ei ole vain suunnitelma, vaan aktiivinen ja kaiken aikaa kehittyvä pyrkimys päämäärään. Sitä voidaan tarkentaa, aina tarpeen mukaan.
Kirkko ei viime vuosina ole oikein pärjännyt kilpailussa, joten tarvitseehan senkin omansa.
Kootaan siis yhteinen strategia. Kutsutaan kokoon kaikki työntekijät ja luottamushenkilöt ja aletaan työskentely. Näin saadaan kattava näköala koko työalueesta ja jokaisen näköalat voidaan huomioida. Kaikki saavat mahdollisuuden sanoa sanansa. Tämänhän pitäisi vaikuttaa sen että kaikki myös sitoutuvat yhteiseen visioon. Päämääriä kerääntyy vain niin paljon, että samalla unohtuu se, että visio toimiakseen on oltava riittävän yksinkertainen ja selkeä, jotta se voidaan sisäistää helposti.
Nyt strategiasta tuleekin vain työnkuvaus, joka sisältää pää asiassa kaikille muutoinkin itsestään selviä kuvauksia siitä miten työtä on aina tehty. Herää kysymys, voisiko oikeasti olla yksi sellainen tavoite ja päämäärä, jota kohti kaikki työntekijät voisivat suunnistaa? Ilman että sellaiseksi laitetaan, jokin itsestäänselvyys. Voisiko kirkolla olla yleensäkään, jokin asia jota tavoitella. Sellainen jota ei vielä ole.
On vaikea käsittää miten koko seurakunnan strategia voisi hyödyntää kaikkia työaloja, kun kullakin niillä on ihan omat tavoitteensa. Tässä kohdin kirkon strategioiden merkitys eroaa olennaisesti koko strategian perusmerkityksestä. Muualla eri toimijoiden saumattomalla yhteistyöllä pyritään yhteiseen tavoitteeseen. Kirkossa taas eri toimijat pyrkivät aivan omiin tavoitteisiinsa. Kirjoitetut ja painetut strategiat tuskin millään tavalla auttavat asiaa eteenpäin. Varsinkaan kun yhteistä hiiltä ei ole, johon kaikki voisivat puhaltaa.. Onko kirkko huijattu luomaan jatkuvasti uusia strategioita. Vaikka ne ei tuota sille yhtään mitään? Kirkon rakenteista kun puuttuu ne olennaiset osat, joiden olemassaolo, vasta voisi tuoda strategiasta kirkolle todellista hyötyä.
Kirkolle strategian luomien näyttää olevan itsetarkoitus. Matti Alahuhdan mukaan se ei saisi sitä olla. Ratkaisevaa on se saadaanko se elämään, sellaisella tavalla, että se vahvistuu jatkuvasti.
”Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.
Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.”
Taas toisen vertauksen hän puhui heille: ”Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani”. Matt.13:31-33
Evankeliumi leviää, kun Evankeluimia levitetään… Ja se tekee kyllä työnsä ja lapset saavat levon teoistaan… Jumalan strategia toteutuu kaiken aikaa silmäimme alla.
Tuossa luvussa 13 kerrotaan myös syy miksi Evankeluimi on ajansaatossa levinnyt tänne pohjanperukoille asti…
Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle.
Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.
Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: ”Katso, kylväjä meni kylvämään.
Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.
Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.
Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.
Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon.” Matt.13:1-9
Olemme Jumalan viljaa…
Miten Ismo ajattelit noiden kohtien liittyvän siihen, että seurakuntia on huijattu jo ainakin kymmen vuoden ajan , tekemään nämä hyödyttömät toimintastrategiat.
Muistan vuodelta 2007 kun olin sitä itse väsäämässä työntekijänä. Siitä lähtien niitä on sitten määräajoin tehty. Saman tyyppisiä näkyy olevan uusimmatkin.
Olisikohan syynä se, että näin kaikki saadaan kerrankin yhteen ja tekemään jotain yhdessä. Sehän voi tuntua johdosta oikein hyvälle. Jos se on syynä, niin sittenhän ei mitään ongelmaa ole. Saadaanhan kaikki puhaltamaan yhteen hiileen. Mitäs sillä on väliä, ettei siinä hiilessä ole lainkaan kipinää, mikä voisi sytyttää uutta elämää.
Mitkä ne puuttuvat osat ovat, jotka estävät strategian toimimisen? Itsekin suhtaudun kriittisesti kirkon sinänsä sisällöltään hyviin strategioihin. Ongelmana on juuri se, että ohjaavatko ne oikeasti työtä. Eivät minusta!
Toivo Loikkanen :” Ongelmana on juuri se, että ohjaavatko ne oikeasti työtä. Eivät minusta!”
Strategia näyttää suuntaa. Auttaisiko seurakunnissa se, jos työalat tekisivät strategisen ohjeen mukaisen toimenpidesuunnitelman omasta vastuualueestaan ja määrittäisivät työalojensa konkreettiset operatiiviset tavoitteet? Hyödyllistä saattaisi olla myös palveluketjujen analysointi työnkulku- tai prosessikaavioiden avulla. Organisaation palveluketjujen eri työvaiheissahan työntekijät toimivat toistensa asiakkaina ja jos organisaation sisäiset palvelutilanteet eivät toimi, ne haittaavat organisaation sisäistä ilmapiiriä ja saattavat heijastua myös ulkoisen asiakkaan kohteluun.
Olennaista Alahuhdan mukaan ei ole se millainen strategia on luotu vaan se miten se saadaan elämään. Alahuhta vertaa tilannetta puutarhuriin , joka on perustanut sen ja päättää sitten vain lopettaa sen hoidon. Joten pelkän toimintaohjeen tekeminen ei auta mitään, jollei se anna konkreettista suuntaa ja tavoitetta.. Eikä tavoitteen saavuttaminen vielä, vaan jatkuva kasvu. Mitä enemmän kasvua tulee, niin sitä enemmän tulee myös mahdollisuuksia. Hyvä strategia mahdollistaa jatkuvan kasvun. Siinä tulee olla lyhyen , sekä pitkän tähtäimen suunnitelma. Toivo kysyi olennaisia paloja. Ne on ne osat, jotka mahdollistavat työmotivaation ja innostuksen leviämisen koko työyhteisöön. Siinähän sen tavoite tulisi olla että tulee kokemus, että näin toimien työstä tulee entistä tehokkaampaa ja saamme parempia tuloksia.
Yksi olennaisen tärkeä seurakunnista puutuva pala on työalojen saumaton yhteistyö. Ilman sitä strategiaa ei voi saada elämään.
Liikeyrityksissä kaikki voidaan saada yhden asian taakse. Seurakunnassa se on vaikeaa, jopa mahdotonta, koska työalojen toiminta ei ole yhteneväistä.
Voisihan tilanne olla toisinkin. Nuorisotyö voisi olla täysillä mukana diakoniassa ja vaikka jumalanpalvelusten toteuttamisessa. Kaikki työalat tekisivät saumatonta yhteistyötä. Käytäntö vaatisi aivan uudenlaista ajattelua ja sellaisessa strategialla olisi todellista merkitystä.
Strategia sinänsä on ihan hyvä juttu. Sen tulisi vain sisältää yksi, tai pari kolme sellaista kipinää, joihin koko seurakunta innostetaan oikeasti puhaltamaan.
Pekka Pesonen :””Joten pelkän toimintaohjeen tekeminen ei auta mitään, jollei se anna konkreettista suuntaa ja tavoitetta.. Eikä tavoitteen saavuttaminen vielä, vaan jatkuva kasvu. Mitä enemmän kasvua tulee, niin sitä enemmän tulee myös mahdollisuuksia. Hyvä strategia mahdollistaa jatkuvan kasvun.”
Tuosta päästäänkin sitten johtamiseen. Johtaminen/johtajuus on yksi organisaation tuotannontekijöistä eikä sen pitäisi perustua toimintaa johtavien henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kuten esimerkiksi puolueen jäsenkirjaan.
Johtaminen edellyttää tilanteiden ja kokonaisuuden hallintaa, mikä tarkoittaa, että asia- ja henkilöjohtaminen on pidettävä tasapainossa. Onnistumisen edellytys on, että organisaation jäsenille mahdollistetaan riittävä ymmärrys siitä, mikä on päätösten vaikutus sekä ulkoiselle toimintaympäristölle että omalle organisaatiolle. Tämä edellyttää uuden oppimista ja uudenlaista yhteistyötä ”ylä- ja alakerran” välillä sekä täsmällistä viestintää myös talousasioissa.
Jos halutaan puhua laatujohtamisesta, sen ihmiskuva lähtee olettamuksesta, että organisaation ihmiset ovat yhteistyöhaluisia, tunnollisia ja ahkeria. Johtaminen perustuu yhteisön sosiaaliseen todellisuuteen eivätkä yksilöt kilpaile keskenään. Mielestäni paras menetelmä organisaation kehittämisessä ovat osallistavat ryhmätyötekniikat.
Onnistunut laatujohtaminen tekee työyhteisöstä toimintaryhmän, jonka jäsenet ymmärtävät, että omien mielihalujen ja oman arvovallan toteuttamisen tarve saattaa olla ristiriidassa yhteisen edun kanssa ja jäseniä yhdistää tietoinen pyrkimys organisaation päämäärän saavuttamiseen ja keskinäisistä ”hiekkalaatikkoleikeistä” eli etenkin puolueille tyypillisestä perinteisestä kilpailusta organisaation eri työalojen ja ihmisten välillä voidaan luopua.
Pekka eikös olis sellanen ratekia hyvä että eduskunta päättäs että suomessa sais olla vaan luterilaisen kirkon jäseniä, muut pois häiritsemästä ja tuomasta kaikkinaista saastaisuutta, sitten vaan luterilaiset keskinäisessä rakkaudessa elämään?
Mielestäni kirkko-organisaatio on sitonut omat kätensä jo aikoja sitten byrokratiaan ja henkilöstön voimavarat kuluvat juuri sen pyörittämiseen. Ulospäinsuuntautunut Kirkko ei katsele omia jalkojaan vaan kulkee katse Kristuksessa. Tämä on vähän karrikoidusti sanottu, mutta kuvaan sillä luottamusta, siihen kokonaisuuteen, että kaikessa tekemisessä on kaksi ulottuvuutta, miksi ja miten. Näihin vastaaminen vaatii vähän ymmärrystä siitä, mistä Jeesus puhui opetuslapsille ja siitä mitä esim. Paavali puhui uskoville ihmisille.
Kaiken keskiössä on kuitenkin usko Jumalaan ja sitä ei voi syntyä, jos edeltä käyvää uskoa ei ole. Kirkko ja sen toiminta on juuri sitä, mitä sen uskokin on.
Kirkko on hiukan eri asia kuin sen työntekijät. Kirkkohan olemme me kaikki kirkon jäsenet. Sitä millä tavalla ja mihin työntekijät kussakin seurakunnassa pyrkivät, niin sitä voidaan tarkastella strategian kautta.
Miltä kuulostaisi jos itse saitte nämä toimintaohjeet seurakunnan strategiasta: ”tarjotaan kaikille omanlaistaan toimintaa. (Seuraavalla sivulla sitten kerrotaan, että) keskitytään perustehtävään ja karsitaan toimintaa”
Pekka Pesonen
17.04.2017 23:03
”Vaikuttaako Arin teksteissä, keskinäisen rakkauden henki? Josta voisimme tunnistaa hänen mestarinsa.”
Yllä Pekan kommentti toisesta blogista joka sai miettimään miten Jumalan rakkaus uskovassa todella näkyy.
Täytyy myöntää ettei ainakaan näin kuin olen jo jonkun aikaa täällä sitä yrittänyt tuoda esille, anteeksi.
Todellinen Rakkaus vetää ihmistä hyvyydellään puoleensa niin että saa tämän jättämään kaiken ja alkamaan janota Hänen tuntemistaan kuin vasta syntynyt äidinmaitoa.
Siis en ole tätä Rakkautta tuonut esille vaan ”rakkikoiran” lailla yrittänyt haukkumalla näyttää valheen juonet..
Nyt siis lopetan tämän lihallisen ”taistoni” ja jätän kommentoinnin.