Huomaatko, miten evankeliumi muuttuu?

Alunperin kristityt eivät pitäneet uskoaan Kristukseen samanlaisena uskontona, millaisena he näkivät muut uskonnot. Kristittyjen joukko koostui Kristuksen seuraajista, jotka olivat ottaneet vastaan evankeliumin Kristuksesta Herrana ja pelastajana. Seurakunta sana tarkoitti ihmisiä, jotka seurasivat Kristusta. Heidän keskellään ei ollut asemaan pohjautuvaa hierarkiaa, jossa olisi ollut eri pyhyyden asteita. Kristityt tukivat toisiaan uskon kuuliaisuudessa kasvamisessa. Kristus oli sanansa ja Pyhän Henkensä kautta voimallinen johdattamaan kristittyjä sekä yhdessä että yksilöinä. Kristus oli jokaiselle Herra.

Sitten evankeliumi muuttui. Isojen yksikköjen myötä puhe sovituksesta tuli tärkeämmäksi kuin puhe Kristuksen herruudesta ja kuninkuudesta. Kuninkuudesta tuli pelkkä kunnianimi, mutta tavallisen uskovan ei enää odotettu edes olevan kykenevä seuraamaan Kristusta. Kristuksesta tuli juhliin liittyvä muodollinen monarkki, jolle kukaan ei ollut alamainen.

Kristityt lakkasivat puhumasta Kristuksen seuraamisesta, itsensä kieltämisestä, uskon kuuliaisuudesta ja Jumalan valtakunnasta. Joka minusta on totta vielä nykyäänkin. Usko muuttui uskonnoksi, jonka avulla päästään taivaaseen. Jeesuksen ydinsanoma valtakunnasta työnnettiin syrjään. Kaikki tämä lähti, kun hylkäsimme Kristuksen herruuden.

Koska oli syntynyt kirkko, missä papeilla oli korkeampi hengellinen asema kuin tavallisella ihmisellä, niin sen myötä ajatus Kristuksen Herruuden mahdollisuudesta tavallisen ihmisen elämässä katosi. Papit opettivat. Puhe Jumalan valtakunnan elämän todellisuudesta maan päällä katosi. Kirkosta tuli uskonelämän keskipiste valtakunnan sijaan. Moraalin opettaminen korvasi Kristuksen seuraamisen.

Ajattelen, että sekä konservatiivit että liberaalit, molemmat ovat käytännössä työntäneet sivuun Kristuksen kuninkuuden.

Vaikka useimmat konservatiivit haluavat ottaa Raamatun tosissaan, niin todellisuudessa he korostavat sovitusta, mutta eivät usko Kristuksen kykyyn kuljettaa yksittäistä kristittyä. Tai puhu Kristuksen oikeudesta hallita kuninkaana. Usein konservatiivit tulkitsevat Raamattua oman seurakuntatradition läpi, jolloin seurakunta/messukeskeinen elämä korvaa Kristuksen seuraamisen.

Liberaalit taas antavat kullekin vapauden tulkita sanaa itse, jolloin Kristus, ja Raamatussa ilmenevä Kristuksen tahto usein irtautuvat toisistaan. Tällaisen demokratian seurauksena voi syntyä itse valittu Kristus, joka ei ole enää Pelastaja ja koko maailman Herra.

Lopputuloksena se, että suuressa osassa seurakunnista Kristus kuninkaana on syrjäytetty. Hänen rakkaudestaan saarnataan, mutta hänen oikeutensa olla kirkolleen korkein auktoriteetti, kielletään. Kaikki tämä on tapahtunut niin, että meistä vain hyvin harva on huomannut sitä.

Jos Kristus on herra, me ymmärrämme, että kaikki mitä meillä on, kuuluu hänelle. Me teemme kerran hänelle tilin ajastamme, rahastamme ja elämästämme. Siitä miten olemme käyttäneet lahjamme. Ilman herruutta ei ole pyhää elämää. Ilman Kristuksen herruutta emme ymmärrä olevamme Jumalan edustajia maan päällä.

Oikeastaan, jos tiedämmekin sanoman pelastuksesta, mutta emme seuraa Kristusta, voimme jopa olla valtakunnan ulkopuolelle.

Uskon, että kulttuurimuutos sitä kohti, että Kristus olisi meille todellinen kuningas, ei tapahdu isoissa kokouksissa tai messuissa. Vaan ystävien kanssa, kodeissa, kasvotusten toisten ihmisten kanssa, jotka yhdessä kyselevät Jumalan tahtoa.

Siksi alan uskoa uudelleen kotiseurojen tärkeyteen, missä lauletaan körttivirsiä tai muita Kristuskeskeisiä lauluja ja puhutaan Kristuksen seuraamisesta. Olisitko kiinnostunut avaamaan kotisi ovet ja kutsumaan tuttujasi mukaan? Jos alamme ymmärtää kotiryhmät ja seurat kodeissa kokoontuvina ”pieninä missionaarisina kirkkoina”, ja perinteiset seurakunnat isompina kokoontumisina, niin silloin meillä olisi paikkoja, joissa oppisimme toinen toisiltamme , mitä on vaeltaa Kristuksen kanssa. Jakaa siitä, mitä meille itsekullekin on ottaa uskon askelia ja antaa Kristuksen olla Herra.