Kun puhumme hurmahenkisyydestä, niin sillä ei ole merkitystä, kun se ei se liity hengelliseen tutkiskeluun, mikä mm. Paavalin mukaan on ainoa menettelytapa, vt. 1Kor.2
| 13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. |
| 14 Mutta ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää/ po. tietää- kr. ginosko, koska se on tutkisteltava hengellisesti. |
| 15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Samasta otsikon aiheesta Ilmari Karimies tuo hyvinkin kattavasti esille lähes pelkästään sen, minkä ihminen ymmärtää. Myös siksi, että se on luterilaisen opin mukaista, tukeutuen sillä tavoin Lutherin kehoitukseen, että ”ihmistäkin pitää hoitaa”. Tällaiseen inhimillisen hoidon tarpeeseen viittaa Juudaksen kirjeen koko luku. Poimin -KK38, 19. jakeen ”Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole”. KJV, 19 These be they who separate themselves, sensual, having not the Spirit. Laodikean seurakunnalle Jeesus sanoo Ilm. 3: 16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Juuri tuo ei-helluntalainen tila on Jeesukselle kauhistus, koska siinä ihminen on omatoimisesti saavuttanut ikäänkuin oman kultaisen keskitien, mikä kelpaa etenkin muotojumalisuudelle. Jos olisit hurmaan asti hengellinen, niin liiasta saa aina pois ja jos olisit kylmä, niin sen voi sytyttää. Olen jatkuvasti saanut kohdata etenkin nk. syvältä pelastuneita, jotka ovat häiritsevän innokkaita. Heidän hurmassaan on aineksia taivaasta ja omaa sielullisuutta, joka uskovien yhteydessä hakee uomansa. Niinkuin jo tämän foorumin esittelyssäni sanoin, niin sanon vieläkin, ”Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa.” Kuitenkin jatkan, että epäaito, eli sielullisuus on vastenmielistä koettavaa. Kun vuonna kolmekymmäntä n. 500 sai Pyhän Hengen kasteen, se humauksen lailla kuului Jerusalemissa ja synnytti arveluita humalatilasta, mutta humauksen taivaallinen alkuperä tuli oitis todistetuksi oppimattomien suusta kuulluilla eri kielisillä kertomuksilla Jumalan suurista teoista. Siitä lähtien alkoi Ylhäältä, taivaallisista ”hurmioitumiset”. Kuitenkin enemmän on ollut hurmioitumisia alhaalta ja maan päältä, eli ihmisen sielullisuuden tunnekuohuja, oli sitten kyse pakanallisista toimituksista tai jalkapallo-ottelusta. Silti näihin on suhtauduttu ymmärtämyksellä jopa suurella hyväksynnällä. Olen koko ikäni ollut veljesyhteyteni tilaisuuksissa, missä on ollut kiitoksen pauhu, etenkin maanalaisissa Seurakunnissa, eli ahdinko on ollut pienempi kuin Jumalan laskema siunaus. Viimeisimpiä Pyhän Hengen aaltoja on ollut 1900-luvun alun Azusa-kadun ilmiö, Kaliforniassa. Sieltä on lähtenyt viestit ympäri maailman. Italialaiset siirtolaiset, jotka olivat kokeneet Pyhän Hengen kasteen palasivat kotiseuduilleen ja veivät Tulen synnyinseuduilleen. Italiassa paavi pyysi 1930 Mussolinia säätämään lain ”Helluntalaisten tuhomiseksi”. Tämän lain toteutusta valvoi silloinen sisäministeri Buffarini-Guidi. Perusteet laille oli hurmahenkisyys ja sen vaikutus lapsiin. Paljon laitettiin edeskäypiä veljiä vankilaan ja koko seurakuntia vietiin kuorma-auton lavoilla kokouksista poliisilaitoksille. Kaikki Mussolinin aikaiset lait kumottiin 1945 mennessä, muttei tätä, ennenkuin vuonna 1957. Siksi Italiassa on ylivoimaisesti suurin helluntaiherätys läntisessä Euroopassa. On kirkkoja, jotka ovat oksennettu Jumalan suusta jo satoja vuosia sitten, vaikkei sitä huomioida, eivät he itse eikä tämä maailma. |
Konteksti Laodikean seurakunnalle puhe , josta Kristus oli jo lähtenyt pois ja tahtoi tulla seurakuntaan oli kuulijoille hyvin tuttu. Laodikea oli lähteisen veden osalta ”perällä ”, jossa vesi oli haaleaa , ei siis kuumaa eikä kylmää . Molemmat olivat siis hyviä ja hyödyllisiä , jos vesi olisi ollut kylmää niin se olis käynyt ruoanlaittoon ja jos kuumaa niin se olisi peseytymiseen . Mutta haalea vesi ei sopinut kumpaankaan. Eräs lähetystyöntekijä kertoi kun oli käynyt siellä että vesi on siellä haaleaa . Laodikea on Ilmestyskirjan seurakunnista ainoa josta ei ole mitään hyvää sanottavaa , ei tietysti kun Kristus oli poistunut seurakunnasta . Siinä on myös usein väärin tulkittu kohta : minä seison ovella ja kolkutan että se tarkoittaisi ihmisen sydämen ovea . Kahvaa ei ole sydämen ovessa ja heikosti luettu kohta , mutta sitkeästi kristikunnalle vieläkin väärin siteerataan .
Helluntailaisuus on uususkonto, joka syntyi USA:ssa 1800-luvulla. Se on saanut vaikutteita kristinuskosta ja onkin menestynyt hyvin. Uskonnonvapaus on hieno asia ja on hyvä, että valtio ei enää länsimaissa vainoa ihmisiä uskonnon perusteella.
Jari,
Tiivistit monta virhettä lyhyeen kommenttiisi, eli:
”Helluntalaisuus” on yksi nimittelymuoto ja sikäli oikea, että helluntaipäivänä, Jerusalemissa n. 2000 vuotta sitten toteutui lukuisat ennustukset, viittaan Pietarin viittauksiin, kun hän kertoi mistä on kysymys.
Helluntalaisuus alkoi siis 2000 vuotta sitten, vaikka Raamatun ulkopuolinen tieto ja sen opiskelu tuottaa toisenlaisen ”teologian”.
”Uskonto” on ilkeän mielen määritelmä, koska sitten helluntaipäivän humauksen jälkeen ensimmäinen paikallisseurakunta ja sen toisinnot joutuivat aivan meidän päiviimme asti vainottaviksi, vt. 2, Tim. 3:12. Jeesuksen seuraajat, christianos, ovat sen jälkeen saanneet erilaisia nimittelyjä ja heidän levinneisyytensä on vainoista johtuen näyttänyt järjestäytymättömyydeltä ja ikäänkuin heitä ei olisi ollut olemassakaan kuin vasta Azusa-kadun Hengenvuodatuksen seurauksena.
”Helluntailaisuus” alkoi ikäänkuin tulla muotiin ja Katolinen, Rooman kirkko alkoi käyttää helluntalaisia ilmaisuja, joista yksi harhaanjohtavimmista oli paavi Benedistuksen Jeesus-kirja.
Vatikaani toiseen kutsuttiin ”lasikaton” rikkojaksi David du Plessis ja katolisuus nimitti hänet ”herra helluntaiksi”. Pelkkää harhautusta kaikki, josta lisää, jos painetta asiaan esiintyy.
Reijo kirjoittaa, että [”s]amasta otsikon aiheesta Ilmari Karimies tuo hyvinkin kattavasti esille lähes pelkästään sen, minkä ihminen ymmärtää”, ilmeisesti ajatellen, että luterilainen ns. keskitiehen kohdistuisivat sanat: ”he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole”, ”sensual, having not the Spirit.”
Totean tähän, että luterilainen teologia tulkitsee Reijon siteeraamat raamatunkohdat juuri päinvastaisesti. Tätä kuvasin erityisesti viimeistä edellisessä blogissani.
Mitä tarkoittaa toistamani, että usko on intellektuaalista? Kyseessä on Lutherin ristinteologian ydinajatuksia, joka liittyy juuri Reijon siteeraamiin raamatunkohtiin.
Paavali asettaa vastakohdiksi inhimillisen viisauden ja ristin viisauden, kirojttaen, että ei ”halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.” Paavali esiintyi ”hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana” ja julisti ”Jumalan salaista, kätkettyä viisautta”, ts. ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa”, joka oli kätkettynä ristiinnaulittuun Kristukseen, sillä ”Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.” Sillä hengelliset on selitettävä hengellisesti.
14 Mutta [ihminen] ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää/
Blogissani yritin kuvata, mitä on hengellinen todellisuus, kuinka sen ylitsevuotava laatu ilmenee Pojan inkarnaatiossa, ja kuinka ”Sen ydin on ristillä, minkä tavoittaminen on tie hengellisestä valtakunnasta osalliseksi.”
Siis ristillä. Ei muualla. Usko on luonteeltaan intellektuaalista, koska se tavoittaa tämän, ts. kätketyn viisauden, sen että Jumalan universaali viisaus, Logos, on kätketty ristiinnaulittuun. Risti tutkitaan hengellisesti, ei aistillisesti.
Reijo lainaa Roomalaiskirjettä sekä englanniksi että suomeksi, mikä havainnollistaa hyvin sanan sielullinen kaksoismerkitystä:
”he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole”, ”sensual, having not the Spirit.”
Sielullisia – sensual – ts. aistillisia. Augustinolaisessa perinteessä ja siinä antiikin filosofiassa, joka jakaa ihmisen henkeen ja sieluun, sielu on se ihmisen mielen osa, joka suuntautuu näkyvään ja aistittavaan. Se ei tavoita Kristuksessa kuin häväistyn ristinnaulitun ihmisen. Henki suuntautuu hengelliseen, näkymättömään. Se tavoittaa Jumalan pojan. Usko on tätä ristin viisauuta, viisautta, joka tavoittaa ristiinnaulitun näkyvän ja aistitavan kuoren alta Jumalan, joka lahjoittaa itsensä. Siksi Luther luonnehtii sitä intellektuaaliseksi tiedoksi.
Hieman edempänä blogissani kirjoitin kahdenlaisesta hengellisestä, tai pitäisi kai sanoa, uskonnollisesta kokemuksesta: aistillisesta ja hengellisestä. Termi aistillinen on vaihdettavissa sielulliseen. Helluntailaisuuteen ja ns. hurmahenkisyyteen liittyy paljon sielullista, ts. aistllista hengellistä kokemusta, minkä Reijo blogissaan myöntää. Se on varallista, silä se viekottaa ihmisen helposti pois rististä profetioihin, lupauksiin menestyksestä ja maallisten tavoitteluun. Turvallinen, hengellinen paikka on risti ja heikkous. Hengellinen menestys on hengellistä, ei aistittavaa, maallista. Siksi viisas munkki kääntää näkyjen tullessa kylkeä. Oikea hurmos on hengellinen hurmos, usko. Ei aistillinen tunnekuohunta ja sellaisen hakeminen ja luominen esim. sielullisilla ylistyskokouksilla. Näist asioista nousee pitkälti hurmahenkisyyden, uskonnollisen sellaisen, kritiikki. Koska siinä hengelliset ja aistilliset sekaantuvat, se liukuu myös poliittiseen sfääriin. Trumpin voittopuheessakin voidaan kuulla joitain piirteitä tuollaisesta teologiasta.
Tämä on blogin ydin ja Lutherin ristin teologian ydin.
Jos haluaa lukea aiheesta lisää, siitä löytyy tästä paperista: https://www.academia.edu/50825202/Theologia_crucis_in_early_Luther
Ilmari K.,
”Ristinteologia” on korkeampaa hurskautta ja lisää ikäänkuin syvällisyyttä. Raamattu/ Jeesus tuo jokaiselle pelastussanoman ja on Isän veto Jeesuksen pelastettavaksi. Sen ytimen ja kattavuuden tiivistää Paavali, 2.Kor.12:9, 10, ja ydin on, että ”silloin kun olen heikko, silloin m i n ä olen väkevä”.
”Ristinteologian” tutkiminen ei lisää tähän mitään, jos on todella tullut uskoon. Tätä todellista-uskoontulo-”tasoa” sakramentalisuus vieroksuu ja siksi KK -92 ja UT2020 ”löytävät” ilmaisun, mitä muissa, eri kielisissä raamatunkäännöksissä ei ole, koskien Juudan kirjettä:
KK92 19 Nämä luokittelevat ihmisiä, vaikka itse ovat ajatuksiltaan maallisia (psuchikos), Henkeä vailla.
UT2020 19 Nämä pilkkaajat luokittelevat ihmisiä ja ovat (olevinaan) henkisiä. Henkeä heillä ei kuitenkaan ole.
Laitoin sulkumerkit olevinaan-sanaan, koska he OVAT henkisiä, ei hengellisiä.
Mitä ”intellektuaalisuuteen” tulee niin, se on yhtäkuin äly, eli ihmiseen luotu ominaisuus, jolla ensimmäinen Adam, vt. 1.Moos. 1:26, kykeni hallitsemaan kaikkea luotua, elollista. Näen erittäin ristiriitaisena intellektuaalisen/älyllisen uskon ja etenkin, kun sillä olisi jotain tekemistä Jumalan lahjoittaman, ihmiseen uskoontulossa laittaman uskon kanssa.
Kaikki ihmiseen luotu toimivuus tulee alistaa, kuolettaa, Hengellä, joka uskoontulossa on herätetty eloon, mitä uudestisyntymäksikin kutsutaan.
Syy, mksi laitoin Juud. 19 englanniksikin on se, että oletin sinun huomioivan, että ero suomalaisten kirkkoraamattujen sekä RKK:n hyväksymien laitosten kanssa on se, että jätetään ”apodiorizō ho” / separate themselves, kääntämättä. Miksi näin käyttäytyy koko sakramentalinen raamatunkirjoitus on toinen juttu.
Myös ”luokitella” ilmaisu on Suomen luterilaisesta opetuksesta, vaikka muuallakin siihen törmää. Siis tällä lisäyksellä viestitetään mm. helluntalaisuuteen,
Tähän tulisi vähän lisää päivän kaarella. Olen tullut vähän hitaaksi ja siksi joskus täytyy pätkiä, jotta pysyisin kirjoittelurytmissä mukana muiden kanssa.
”Hieman edempänä blogissani kirjoitin kahdenlaisesta hengellisestä, tai pitäisi kai sanoa, uskonnollisesta kokemuksesta: aistillisesta ja hengellisestä. Termi aistillinen on vaihdettavissa sielulliseen. Helluntailaisuuteen ja ns. hurmahenkisyyteen liittyy paljon sielullista, ts. aistllista hengellistä kokemusta, minkä Reijo blogissaan myöntää. Se on varallista, silä se viekottaa ihmisen helposti pois rististä profetioihin, lupauksiin menestyksestä ja maallisten tavoitteluun. Turvallinen, hengellinen paikka on risti ja heikkous. Hengellinen menestys on hengellistä, ei aistittavaa, maallista. Siksi viisas munkki kääntää näkyjen tullessa kylkeä. Oikea hurmos on hengellinen hurmos, usko. Ei aistillinen tunnekuohunta ja sellaisen hakeminen ja luominen esim. sielullisilla ylistyskokouksilla. Näist asioista nousee pitkälti hurmahenkisyyden, uskonnollisen sellaisen, kritiikki. Koska siinä hengelliset ja aistilliset sekaantuvat, se liukuu myös poliittiseen sfääriin. Trumpin voittopuheessakin voidaan kuulla joitain piirteitä tuollaisesta teologiasta.Kun
Tämä on blogin ydin ja Lutherin ristin teologian ydin.”
———
Ilmari,
Yritin yksinkertaistaa ristinteologiaasi, ja ikäänkuin istuttaa sitä Raamattuun, eli ”silloin kun olen heikko olen väkevä”.
Se on kuitenkin Lutherille ja hänen tulkintoihinsa mukautuville liian lyhyt ollakseen teologiaa. Kyllä ”myönnän”, että niinkutustut helluntalaisetkin ilmaisevat tuntemisiaan niinkuin yleensä ihmiset. Et ota huomioon tai et huomaa, että kaiken innon voi, tai pitää, alistaa Hengelle, joka on uudestisyntyneessä. Innostumiseenkin sopii ohjeeksi se, minkä Paavali Roomalaiskirjeessä, 13:14 pelkistää, ”.. älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.. ”
Hengellinen on hengellistä ja vain uskovien juttu ja se voi olla äänekästä tai äänetöntä. Tämän vakuutin huomanneeni jo lapsen otollisessa tilassa, 5-6-vuotiaana.
Hengellisen menestyksen merkkejä on aina aitous ja sen voi aistia, mikä on käsite, mille ”aistimiselle” ei kuitenkaan voi perustaa, vaan aistia, että niitä vastaan ei ole lait, maalliset tai hengelliset eikä profeetat, eli suorat ilmoitukset Jumalalta.
Sinä, niinkuin paavi Benedetto käytätte helluntailaisiksi miellettyjä käsite-sanastoa, mutta niiden toteutus tiivistyy sakramenteissa.
Lutherin tavoin yrität tiivistää Raamatun selkokieltä Lutherin luomilla opinmuodoilla ja keskustelu jatkuu huomautuksilla, jotka koskettelevat lauseitten osia Raamatusta, jotka ilman selkeytystä johdattelevat sulaan, jonne jäljet häipyvät. Jos tämä on liian mutkikasta niin voin tarvittaessa selkeyttää.
Aistillinen, eli katoava ei sekaannu eli yhdy hengelliseen, vt. Hebr. 4:
”.. mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut/ kr. sugkerannumi
niihin, jotka sen kuulivat.”
Ilmaiset sakramentalisen opin ”ristinteologiana” jonka muotoilet aineettomaksi, ei käsin kosketeltavaksi. Samalla niin sinä kuin jo pelkästään tämän blogin kommentit muistuttavat ristiriidasta, jonka ”välineoppi” ja aineettomuus aiheuttavat. Eli se on niinkuin Mona Lisa-maalaus, yhtäaikaa surullinen ja iloinen.
Olen huomannut että sana sakramentit aiheuttaa monelle negatiivisia ajatuksia ja mielellään käytän mieluummin sanaa armonvälineet . Myös luterilaisuuden piirissä sakramenteillä on tietyissä piireissä huono kaiku . Ja se on historiamme valossa ymmärrettävää kun on herätyskristillisyyttä ollut jossa armonvälineet on olleet taka- alalla ja kirkollinen yhteys puuttunut lähes kokonaan . Ja en ole vakuuttunut että luterilaisuudessa on onnistuttu opetuksessa täysin armonvälineistä . Mitä Jeesus on asettanut ja mihin perustautuu lahjamme jotka saadaan uskolla omistaa niin niistä vois opettaa monipuolisemmin ja syvemmin ja tietysti tämä tulis jo lapsille opettaa . Onko teologit kaikki itse perillä vai pitääkö seurakuntalaisia liian viisaana ja tyydytään usein toteamaan : sanassa ja sakramenteissä!
Timo,
”Sottobosco” on väriryhmän nimi ja tarkoittaa syksyn, kuolevan luonnon aluskasvillisuutta, sekoitus ja sopii kaikkeen.
Tällä hieman kielteisellä kuvauksellani haluan ilmentää jokaiselle-jotakin selitystäsi. Sakramentti sanana liittyy aina sen autuuttavaan voimaan. Koska sakramentti-oppi on välineoppi, se ei tuota taivaaseen kelpaavaa, eli on kirkon oppi.
Raamatun sanoma ei ole sottoboscosanoma, vaan kirkas, suora ja jopa läpinäkyvä, jonka tyhmä-hullukin voi uskossa sisällisesti omistaa.
Reijo, eikö pelastuksemme perustu Jumalan tekoihin Kristuksessa ? Varmaan näin ajattelemme kaikki uskovat että Jumala on tehnyt meidän puolestamme jotain minkä avulla voimme pelastua , saada syntimme anteeksi ja tulla kelvollisiksi Isän Jumalan edessä.
Kysymys on nyt siitä miten hänen ansionsa meille välittyy ! Ja tässä Ristikansan tulkinnat eroavat toisistaan. Raamattu puhuu uudesta liitosta joka on tehnyt hänen verensä kautta . Vanhan liiton merkki oli ympärileikkaus ja uuden liiton merkki on kaste . Kaikki pelastuksessa kätkeytyy Golgatan sovitustyöhön , sinne missä Kristus voitti synnin perkeleen ja kuoleman ja tämä voitto meidän täytyy saada omistaa jotta olemme kelvollisia . Tähän apostoli Paavali vetosi ennen kuolemaansa( 2 tim)varma on tämä sana jos olemme kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa niin saamme myös elää yhdessä hänen kanssaan..,,,
Huomattavaa on että Paavalilla olisi paljon hienoja kokemuksia joihin hän olisi voinut vedota ennen mestaustaan ; vaikka damaskoksen tien tapahtuma , näön saaminen ananiaan laittaessa kädet hänen päälleen tai autiomaassa käynti 7taivaassa jne . Mutta nämä kokemukset ei ollut pelastukseen perusta . Mihin me haluamme turvata ja vedota omalla kohdallamme kun jos olis hetki aikaa miettiä ennen kuolemaa ja myös täällä kun elämme niin mikä on se perustus ja miten saan syntisenä ihmisenä olla varma että pääsen perille ?
Joskus aikanaan Kalevi Lehtinen puhui eräästä tytöstä joka oli vuosi aikaisemmin tullut uskoon ja vuodatti sydäntä kaleville että ei pysty elämään rehellisesti uskon elämää ja että hän oli tullut uskoonkin itsekkäistä syistä , johon Kalevi oli sanonut että saa sen uskoontulonkin anteeksi .
Reijo
Vanhemman ja viisaamman neuvoja eräiden kohtien parantamiseksi
1) sinulla olisi aihetta parannella Raamatun tekstin ymmärtämistä, niin ettet tulkitse raamatunkohtia niiden ajatuksen vastaisesti.
2) sinulla olisi aihetta tutustua kirkon historiaan vähän perusteellisemmin, niin etteivät joidenkin ilmiöiden todellinen ajankohta vääristyisi historian todellisen kulun vastaisesti.
3) sinun olisi aihetta tutustua eri käsitteiden merkityksen tarkemmin, niin etet käytä niitä ajatuksellisesti väärässä me rkityksessä.
Joten.voisitko ystävällisesti ottaa asioista selvää, ennen kuin kritisoit joitain näkökohtia, koska nykyisellään sinulla on vielä paljon opittavaa, jotta keskustelu menisi loogisesti eteenpäin.
Joo parhaimmillaan tämäkin alusta voi olla meille kaikille asioita kirkastava ja myös opettavaista suhtautua lähimmäisiimme. Olen huomannut että oppiminen ei ole Jumalan aarteiden parissa koskaan loppunut. .Ja voimme oppia niiltä jotka ovat päässeet pitemmälle , kun se vaan saisi tapahtua oikeassa hengessä. Ja jos asenne on että haluaa oppia ja kuunnella toisia niin silloin voi syntyä aitoa dialogiaa. Tietysti haaste on jos olemme sitä mieltä että kaikki opittu sementoidaan ja asenne on että tämä on totta niin ei tapahdu mitään muuta kuin tarkoituksen hakuista oikeassaolemista . Pelastuskysymyksessä jos olis yhtenäinen näkemys niin olisi pohjaa keskustella .
Matias Roto kirjoittelet:
””Vanhemman ja viisaamman neuvoja eräiden kohtien parantamiseksi
1) sinulla olisi aihetta parannella Raamatun tekstin ymmärtämistä, niin ettet tulkitse raamatunkohtia niiden ajatuksen vastaisesti.””(Matias Roto)
Siis en ole kenenkään täällä vääristelleen Raamatun sanaa enemmän kuin Matias Roton, ei hänelle ole yhtään väliä mitä siinä on selkeästi kirjoitettu vaan hänen ”vanhemman viisautensa” voi kävellä kaiken Raamatun sanan yli, ei väliä kuka sen on sanonut, siis Jeesuksen sanatkin hän ”ylenkatsoo”.
Ari
Asenteesi on ollut näissä blogeissamme käydyissä keskusteluissamme, ettei pidä hankkia tietoa voidakseen ola Jumalalle otollinen. Asenteesi on Raamatun vastaista. Raamattu sanoo: ”Hanki viisautta!”
Viimeksi Åbo Akademin teologisessa tiedekunnassa käydessäni laukkuuni tuli yli 70 kirjaa teologista tietämystä kotiini vietäväksi. Tämä kertokoon lukijoillemme miten suuri ero on raamatullisella tiedon hankinnan harrastamisella ja asenteellisella tiedon saantia vieroksuvalla asenteellasi.
Matias Roto ei kyse ollutkaan mistä tahansa viisaudesta vaan ainoastaan RAAMATUN sanasta eli sitä väääääääristät niin tolkuttomasti ettei rajaa.
Matias Roto todistelet tuolla spostissa omaa viisauttasi, nyt on kyse vain siitä mitä Raamatussa lukee eli otetaampa nyt selkeä esimerkki:
Pietari sanoo seuraavaa:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Mikä on tuossa ”lupaus”, eikö selkeästi ”””Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”” siis jokainen pieni lapsikin tuon ymmärtää kun on oppinut lukemaan, nyt puhutaan vain mitä on lupaus josta Pietari puhuu, koeta pysyä siinä ja katsotaan pääsetkö läpi tämän suomen kielen testin?
Matias Roto en tiedä onko hyvien tapojen mukaista tuoda toisesta esille ikäviä puolia ja sitten ei enää vastata kun toinen haluaa oikaista?
Siis tuossa Pietarin helluntai kohdassa on selkeä lupaus, tekemällä parannuksen ja ottamalla kasteen saa ensinnäkin synnit anteeksi ja sitten Pyhän Hengen lahjan, eikö tämä ole selvää!
Sitten kenelle tuo selkeä lupaus on, ensinnäkin kuulijoille, entäpä kun Pietari sanoo ”teidän lapsillenne”, siis kuulijoiden lapsetkin pääsevät tästä lupauksesta osallisiksi kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen, selvää suomen kieltä, eikö vain! Ei lupaus muutu edes kirjaimen vertaa kun puhe on kuulijoiden lapsista ja Pietari vielä jatkaa ”ketä ikinä Jumala kutsuu niin heillekkin on tämä sama lupaus!
Matias,
Jo 7 kirjaakin olisi voinnut tehdä vaikutuksen.
Siis apostolien tekojen 2 luvussa on annettu lupaus , kun kääntyy ; niin kasteessa luvataan syntien anteeksiantamus ja Pyhän Hengen lahja . Siinä ihminen otetaan liittoon , joka on uusi liitto hänen veressään . Ja liiton lupaukset tulevat koskemaan kaikkia jälkeläisiä jotka kastetaan tähän liittoon.
Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Timo Gummerus siis vauva kastettujen ei tarvitse tehdä parannusta, miksi Jeesus sanoo että kaikki hukkuu ellei tee parannusta?
Ajatteletko tosiaan että voit pelastaa lapsesi kun kastatat heidät, siis onko vanhempien päätettävissä lapsien pelastus, entäpä kun vanhemmat eivät kastata?
Timo,
Asettelet Raamatun ohjeet, ilmoituksen sakramentaliseen järjestykseen ja lisäät sellaista mikä estää uskoontulon.
”… kun kääntyy ; niin kasteessa luvataan syntien anteeksiantamus ja Pyhän Hengen lahja”
Koko Raamattu on eri mieltä kaiken sen kanssa mitä epätoivoisesti tulkitset. Tähän ei kuitenkaan yksikään Suomessa TT:ksi väitellyt puutu, koska usko, heidän ja heidän kanssa samaa polkua kulkevien usko Jeesukseen, roikkuu sakramenteissa ja kaikki 1.4 miljardia sakramentaalisten uskoa julistavien kirkkojen jäsenistä.
Helluntalaisuuskaan ei pelasta, vaikka helluntaiseurakuntien jäsenet kaikkialla maailmassa ovat uskoontultuaan pyytäneet tulla kastetuksi.
Uskon, että oikean ja väärän vatkaaminen emulssioksi saa kohdallasi tässä ketjussa riittää.
Timo Gummerus anteeksi huono ”keskustelu”, siis mielestäni Raamatussa ei ole pelkkää kasteeseen liittyvää syntien anteeksisaamista, jos on niin missä?
Jeesus itse sanoo:
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Johannes kastaja kastoi kun ihmiset tunnustivat syntinsä, siis parannusta seuraa kaste, voiko toinen (vanhemmat) päättää toisen puolesta parannuksesta tai kasteesta, minä en löydä mistään tuolle perustetta Raamatusta. Paavali puhuu kuinka aviopari voi olla niin etteivät molemmat ole uskossa ja kuinka lapset ovat pyhiä toisenkin vanhemman uskosta tai uskonveljien, ei hän tuo kastetta esille lapsien pyhyyden vaatimuksena.
1. Kor. 7:14
Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
Lähtökohta jokaiselle ihmiselle on että vaeltaa pimeydessä erossa Jumalasta ja parannus on Jumalan kutsuessa mahdollisuus valkeuteen, ennen parannusta Jumala salaa evankeliumin ihmiseltä ja tämän ”näkee” kuinka lihalliset ns ”kristityt” selittävät omaa uskoaan ja oman uskonyhteisön hedelmät joista jokainen ”näkee” ettei siellä vallitse keskinäinen rakkaus josta Jeesuksen seuraajat tunnetaan.