Luthe on saarnassaan puhunut käsitteistä hurskas ja vanhurskaus. Lutherin saarnan lähtökohtana on ollut Matt. 21:1-9.
Luther varoittaa, että ”kun Raamatussa tapaat sanat ´Jumalan vnhurskaus´, niin älä millään muotoa käsitä niiden tarkoittavan Jumalan oleellista, hänessä itsessään olevaa vanhurskautta, vaan tiedä, että se Raamatim kielenkäytön mukaan merkitsee sitä Jumalan meihin Kristuksen kautta vuodattamaa armoa ja laupeutta, jonka nojalla meidät hänen edessään luetaan hurskaiksi”.
Luther jatkaa ja toteaa, että sitä sanotaan Jumalan vanhurskaudeksi eli hurskaudeksi, koska se on Jumala, joka sen meissä armollaan vaikuttaa. Samoin puhutaan Jumalan teoista, Jumalan viisaudesta, Jumalan väkevyydestä, Jumalan sanasta ja Jumalan suusta siinä mielessä, että hän meissä vaikuttaa ja puhuu. Lutherin mukaan tämän kaiken osoittaa selvästi oikeaksi myös Paavali Roomalaiskirjeessään 1:16-17: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima (Luther selittää: voima, joka vaikuttaa ja joka meitä väkeviksi tekee) itse kullekin uskovalle pelastukseksi; sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmetyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurska on elävä uskosta.”
Luther toteaa vielä, että tästä voi huomata, että Paavali puhuu uskonvanhurskaudesta ja nimittää sitä evankeliumissa ilmestyneeksi Jumalan vanhurskaudeksi, Evankeliumi ei opeta millään muulla tavalla kuin näin: Sillä, joka uskoo, on armo: hän on vanhurskas Jumalan edessä, ja tulee autuaaksi. Lutherin mukaan näin tulee ymmärtää myös esimerkiksi Psalmi 31:2: ”Vapahda minut vanhurskaudessasi… ” . Raamattu korjauksin ja selityksin kirjoittaa Psalmista 31:2 (”Vapahda minut vanhurskaudessasi”), että tämä on se vanhurskaus, jonka Jeesus on valmistanut syntisille ristinuhrillaan/lunastustyöllään, ja joka pelastaa armoa etsivaän ihmisen synnin syyllisyydestä ja tuomiosta…
Luther toteaa, että ”jos Kristus saapuisi ankarassa vanhurskaudessaan, hän ei tekisi ketään autuaaksi, vaan tuomitsisi kaikki kadotukseen, koska kaikki ovat syntisiä ja epävanhurskaita; ”mutta nytpä hän tulee tehdäkseen ei ainoastaan hurskaiksi, vanhurskaiks, vaan myös autuaiksi kaikki ne, jotka ottavat hänet vastaan, ja näin hän yksin jää sulasta ansaitsemattomasta lempeydestä ja hyvyydestä armollisesti kaikille syntisille tarjotuksi ”vanhurskaaksi” ja ”auttajaksi”.
Hyvä blogi, kiitos Elna. Kristityt ovat pyhiä eli hurskaita eli vannhurskaita.
Tuon uskonvanhurskauden kun pääsee oikein käsittämään, niin siitä nousee valtava ilo ja riemu.
Kaikki oma ponnistelu ja pyrkimys kelvollisuuteen katoaa ja tilalle tulee ilo siitä, että Jeesuksen tähden ja vain Hänen tähtensä olen todella kelvollinen ja Isän Jumalan suuren rakkauden kohteena. Sillä omistan Jeesuksen todellisen vanhurskauden.
Kummallista miten harvoin tuota ilosanomaa saa kuulla ja lukea. Sen sijaan meille tyrkytetään kaikki hyviä tekoja, joita meidän tulee tehdä, jotta osoittaudumme oikeiksi ja kunnollisiksi kristityiksi. Sellaiset odotukset ja jopa vaatimukset eivät mitään iloa anna. Eikä tietenkään voimaa toteuttaa niitä. Sen sijaa uskosta tuleva vanhurskaus antaa voiman, halun ja jopa innon elää vanhurskasta elämää. Joten kaikki on kiinni tuosta yhdestä ja samasta vanhurskaudesta, joka sanakin joidenkin mielestä pitäisi poistaa käytöstä. Eikä parempaa ole tarjolla.
Sana: ”vanhurskaus” sisältää koko evankeliumin. Siinä on se ilo, joka on tuleva kaikelle kansalle. Siinä on se voima, joka antaa mahdollisuuden tulla Jumalan lapseksi. Siinä on se rakkaus, jolla kykenemme täydestä sydämestä rakastamaan Jumalaa. Siinä on jo taivas maan päällä. Miten tuollaiselle sanalle voi kukaan keksiä toisen sanan, joka kertoisi sen valtavan ja todellisen sisällön ?
Vanhurskas on elävä uskosta.
Oikea käänös Habakukista: ”Oikeudenmukainen hänen uskollisuudestaan elää” וְצַדִּ֖יק בֶּאֱמוּנָת֥וֹ יִחְיֶֽה