Valtiopäivät ovat avatut. Uusi puhemies astui tehtäväänsä. Hänen lausunnostaan nousi yksi lause ikäänkuin hyppäsi silmille. Hän puhui kovimman huutajan voimasta. Mitä se on? Näin kysyi Luther aikoinaan ja näin voimme kysyä perinteisesti luterilaisessa maassa. Mikä tai mitkä tässä maassa huutaa/huutavat. Voimapatit! Mitä ne ovat? Ne ovat asioita, joilla voidaan sekottaa toisten, lue viattomien elämä. Olipa kerran kansa, joka puolusti maataan! Sellainenkin puolusti isänmaataan, joka ei omistanut siitä yhtään tilkkua. Koti, uskonto ja isänmaa oli se kolminaisuus, joka ratkaisi. Koti oli kai melkein jokaisella, mutta tuskin verenvuodatuksen arvoinen. Tämän kolminaisuuden myötä uskontoa puolusti myös hän, joka tuskin oli kuullut koko asiasta. Isänmaa oli lopulta kaikille se arvo, joka antoi voiman uhrata korvaamattomia arvoja sen hyväksi. Mitä meillä on tänään?
Meillä on tänäänkin eräs kolminaisuus. Ne jotka leikkaavat, ne jotka puhuvat paljon leikkauksista ja sitten leikkausten kohderyhmä. Miksi leikkaaja leikkaa? Miksi leikkauksista puhuja vain puhuu? Miksi leikkauksen kohteet vaikenevat? Leikkaaja leikkaa siksi, että velkaantuvassa maassa käytetään liiaksi rahaa! Mistä hän sitten leikkaa? Hän leikkaa sieltä minne on kylvetty. Minne sitten on kylvetty? Sinne missä ei ole potentiaalia ansaita itse. Miksi ei ole? Ei ole työtä, ei ole voimia eikä ole poliittista voimaa. Miksi puhujat vain puhuvat? Koska kaikki on politiikkaa. Istuva hallitus ei saa menestyä liian hyvin, koska se kutistaisi oppositiota lisää. Toisaalta onhan se mukavaa vedota köyhän köyhyyteen, kun ajetaan omaa asiaa.
Mitä ovat ne voimapatit? Yksi patti on teollisuuslaitos. Asiat näyttävät siltä, että Suomen pitää osoittaa kiitollisuutta tehtaan sijoittamisesta, vaikka se ei maksaisi yhtään veroa. Akateemiset ovat lähdössä ulkomaille. Raha on vain niukasti kansallinen hyve, joka on valmis karkaamaan heti, jos joku yrittää koskea. Yksi voimapatti on ihmisten hyvinvointiin välittömästi koskeva ammattiryhmät. Eli lakkoherkkyys seuraa tarkasti käyriä ja on valmiudessa heti, kun vähän helpottaa. Elikkä se huutaa, jolla on paras ämyri ja tulee kuulluksi.
Miten on mahdollista, että eduskunnassa on ns tavallisia ihmisiä, mutta ovatko tavallisia valinnan jälkeen? Tuskin varsinaisessa mielessä. Maailmassa pidetään yllä illuusiota, että jokainen on oman onnensa seppä. Muutamat ovatkin, mutta tuhatta ikeaa tuskin olisi kartalle mahtunut ja rikastuttanut tuhatta seppää. Työvoimalla tarvitsee olla reserviä, jonkin ajattelun mukaan. Reservit otetan vasta sitten käyttöön, kun vakinainen väki on ajettu loppuun. Mitä on johtopäätökset tästä menosta? Onko niin, että Pilatus, Herodes ja Kaifas ovat jakaneet maan ja pitävät omistaan huolta ja sitten osa istuu temppelien portaanipelessä ja ojentaa kättään almua kohti. Hiljaiseksi saatettuna!
Kai kohta alkaa kuulua Johnnes Kastajan ääni, joka tulee Elian hengessä ja huutaa parannusta. Huutaa siitä, mistä ei paljon huudeta oman lompakon tähden. Huutaa: Jos Herra on Jumala niin palvelkaa Häntä, mutta jos raha on jumala niin palvelkaa häntä! Jos raha on jumala, niin on paljon jumalattomia tässä maailmassa. Kuitenkaan ei sovi sanoa köyhälle, että Jumala kompensoi ikuisuudessa vääryydet. Niin ei tapahdu ilman uskoa Jeesukseen Kristukseen. Tilinpäätöksissä iloitaan suurista voitoista ja jaetaan osinkoja ahkerasti. Olisiko niin, että me kaikki olemme maksaneet liikaa monesta asiasta, ei siis ole pelkästään johdon neroudesta kyse. Tai ehkä on, kun saavat vuodesta toiseen meidät lähes kiitollisuudenvelkaan, kun katkaisijasta syttyy lamppu ja hanasta tulee vesi.
Hyvää pohdintaa… Tuo pisti silmää, että eduskunnassako on tavallisia ihmisiä?
Olen ymmärtänyt, että pitää olla julkinen henkilö, jolla on muutama kymmenen tuhatta laittaa kampanjaan, että voi edes harkita pääsevänsä ehdolle. Ei tavallisella ihmisellä ole tuollaisia resursseja. Kun sitten joku pääse porteista sisälle, niin alkaako sitten köyhäin puolustaminen? Ei vaan eturyhmien valtataisteluun on pakko lähteä mukaan, muuten lennät ulos päätöksien tekemisistä.
Suomen hallitus on ilmeisen pitkään jo mennyt ja naru kaulassa ja kansalle valehtelu tuntuu olevan enemmänkin tapa, kuin vahinko. Ikävä sanoa, mutta usko on mennyt jo poliittiseen toimintaan, vaikka kuinka yrittäisi ajatella hallituksesta hyvää, niin ei tahdo tulla mitään. Eivät saa edes leipäjonoja loppumaan, eikä tuo edes maksaisi paljon. Yhdellä hävittäjän hinnalla, homma olisi jo hoidettu.
Tahdosta ja epämääräisistä sopimuksista on kysymys. Taitaa olla niin, että hallitus uskoo sokeasti, että annetaan kaikki resurssit talouselämälle, niin sitten kansalla on hyvä… Ei se niin mene…
Jotenkin tuntuu tuskalliselta seurata tätä menoa. Raamattu kuitenkin kuvailee ihmistä viimeisinä aikoina hyvin osuvasti. Kuitenkin sitä huokailee Herran puoleen: Pitääkö kaikki toteutua niin tuskallisen tarkasti eikä kukaan huomaa mitään siellä, missä asioihin voisi vaikuttaa.
” Pitääkö kaikki toteutua niin tuskallisen tarkasti eikä kukaan huomaa mitään siellä, missä asioihin voisi vaikuttaa.” Blogi
Niinpä… Ihan kuin olisivat juoneet jotain myrkkyä kaikki… Jeesus sanoi Herran päivästä, että se tulee niin kuin varas… Kenelle se tulee, niin kuin varas? Kuinka moni tuleekaan yllättymään? Tuleeko tuo päivä myös Kristityille yllätyksenä?
”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. 1.Tess.5:4-5