Tänä aamuna (pe 14.11.14 klo 11.38) koin primitiivireaktion keittiössäni. Radiota kuunnellessani mittani tuli yllättäen täyteen. Sain tarpeekseni. Nyt riitti, sanoi shamaani. En enää tahdo elää mainosmaailmassa. Tahdon ulos. Pois.
Pimahdustani edelsivät nämä maagiset sanat: Lisää kaikkien aikojen parhainta musiikkia aivan tuossa tuokiossa. EI, EI ja vielä kerran EI! Ei enää yhtään mainosta, kiitos. Ei radiosta. Ei telkkarista. Ei netistä. Ei postiluukusta. Hiiteen kaikki katumainokset! Boikottiin mainoksilla päällystetyt liikennevälineet. En tahdo enää niitä kuulla, nähdä, niitä seurata tai niihin törmätä.
Minulla on jo kaikkea. Ei minulta mitään puutu. En tahdo, että mainokset luovat minulle aina vain lisää keinotekoisia tarpeita. Suoritin kauan sitten (lue: kuluvan vuosituhannen alussa) mainosalan ammattitutkinnon (CopyWriter), jotta pystyisin pistämään kampoihin kaupalliselle mainonnalle. Yleishyödyllinen mainonta (esim. Hei, heijastin heilumaan) on asia erikseen.
Mainonta ei pyri tekemään yhteiskuntaa paremmaksi. Minä kuuntelisin mieluummin radiosta tauotonta äänilevykonserttia kuin jatkuvaa Tule tänne ja osta, osta, osta!-hokemaa. Mistä napista ne mainokset saisi vaikenemaan? Antaakaa minulle deletointi-painike, pliis!
Ihmismielen asiantuntija LKT Hannu Lauerma on vuosia pitänyt julkisesti meteliä siitä, että hypnoosia saa opettaa vain terveydenhoidon ammattilaisille. Hän pelkää puoskarointia. Mutta silti mainosmiehet saavat keskellämme liikkua ihan vapaasti, vaikka harjoittavat joukkosuggerointia, mielenmuokkausta ja aivopesua pahimmillaan.
Minä opin CopyWriterina lukemaan mainoksia toisinpäin: Jahas, vai pyrkivät kollegat saamaan minussa aikaan tällaisia tai tuollaisia reaktioita. Eivätpä onnistu, hähää! Eivätkä ole onnistuneet ennen kuin tänään!
Tämänaamuinen primitiivireaktioni, totaalinen primaalihuuto (kauan pinnan alla muhinut alkukantainen rääkäisy, jolla lienee terapeuttisesti puhdistava vaikutus), sai minut tajuamaan, että kaikkein pahin asia on kuitenkin toisto, toisto, toisto (esim. Coca-Cola). Se on jatkuvaa jankutusta, ei välttämättä väkisin vaan väsyttämällä. Uudelleen, uudelleen, aina vain yhä uudelleen. Niin kauan, että lopulta annat periksi. Tai hajoat. Toisaalta mainonnalla ei voi viestiä arvoja, jotka ovat vastoin yleisesti hyväksyttyjä periaatteita. Sellaista mainontaa ei oikeuta huumori eikä se, että mainoksella pyritään jaloon päämäärään. Tällainen yritys olisi jo puhdasta propagandaa, jota harjoitetaan sotakentillä.
Tästä kaikesta minut ja sinut voi vapauttaa vain retriitti, hiljaisuuteen vetäytyminen. Ei kännyköitä, ei nettiä, ei radioita, kaukana mainonnan kavala maailma. Hiljaisuudessa kuulee Jumalan äänen paremmin kuin hektisen maailman keskellä säntäillessä. Jumalan ei tarvitse puhua kovalla äänellä, sillä Hänellä on paljon tarjottavana meille. Mainosmaailmassa taas on paljon porua, vähän villoja. Äänekkyyttä ja räikeyttä tarvitaan peittämään se tosiasia, ettei keinotekoisella mainosmaailmalla lopultakaan ole meille paljonkaan tarjottavana. Eniten kolisevat tynnyrit kun sattuvat olemaan tyhjiä…
Kuvateksti: Näin voit konkreettisesti osoittaa, kuinka paljon (€,€,€) äitiä rakastat!
Hei, keskustellaan nyt mainonnan vaikutuksesta noin niin kuin yleensä ja perskohtaisena kokemuksena aivan erityisesti, jookos? Kenenkään ei tarvitse antaa henkilökohtaista todistustaan siitä, että emme kerta kaikkiaan voi tulla toimeen ilman mainoksia, sillä ilman niitä tämä yhteiskunta ei kerta kaikkiaan…
Hirmiän kauhiaa belsebuubin puuhastelua kaikensorttiset reklaamipuuhat sanon minä.
…vai että oikein copywriter (on muuten yhdyssana)
nimimerkki: 40 vuotta kaupallista ilosanomaa kansalaisille jakanut
Mielestäni kimmo wallentin pitäisi kirjoittaa isoilla alkukirjaimilla. Vaan enpä välitä nillittää, toisin kuin sinä. Huomasitko, että korjasin Copyn paremmalta näyttävään muotoon CopyWriter. 😉
Vai että kimmo on antanut koko elämänsä reklaamipuuhille. Nyt sitten ainakin tiedän, missä suunnalla sijaitsee giljotiinisi, jolla pyrit katkomaan kommenttiketjuja ja ihmisten hiuksia. Belsebuubia en todellakaan tajunnut itse tähän juttuun sotkea. Mutta sinullahan onkin 40 vuoden kokemus…
Jätän kiusallanikin tuon kummallista katkeruutta ja kyynisyyttä tihkuvan välihuomautuksesi noille sijoilleen. Olethan tietoinen, että esim. teologisessa tiedekunnassa opiskelijat seuraavat näitä kommentteja tarkasti? He tutkivat, josko voisivat löytää korkeatasoisia viestiketjuja blogien alta. He myös analysoivat sitä, mikä pilasi keskustelun tason. Tai kuka…
Ylläpito, hoi: Voisikohan kimmo wallentin olla ensimmäinen, jolta otetaan maksu kommentoinnista? Olisi kiva tietää, olisiko hän ollut itse valmis maksamaan tuosta yllä olevasta pläjäyksestään.
Jos kirkko harrastaa harhaanjohtavaa mainontaa ”usko, usko, usko”, joka sunnuntai, lupaamalla olematonta kuolemanjälkeistä unelmaa, ja jos kaupallista ilosanomaa julistetaan ”osta, osta, osta”, ja rahoilleen saa vieläpä jotain vastineeksi, niin enpä nyt näkisi sitä kovin pahana asiana.
Kiva, että muistat vielä Ajattaren jinglen. Olin mukana ideoimassa sitä 70- luvun alussa samoin kuin 80-luvulla julistamassa, että ”Valintatalon kassissa on talous vatupassissa”. Kuuluvat molemmat kai vieläkin kaikkien aikojen muistetuimpien mainosten kärkijoukkoon Suomessa.
Kiuru: ”Olethan tietoinen, että esim. teologisessa tiedekunnassa opiskelijat seuraavat näitä kommentteja tarkasti?”
So what, ovathan nämä ihan julkisia sivustoja. Vai oliko tuon kysymyksesi tarkoitus pelottaa minut Herran nuhteeseen? Antaa teologisen tiedekunnan tyttöjen ja poikien seurata ihan vapaasti vaan.
Huomaatko Hannu muuten sitä, että lähes koko katkera ja ylimielinen kommenttisi keskittyy minun persoonani arvosteluun ja henkilööni puuttumiseen. Eikös se semmoinen ole sääntöjen vastaista, rumaa käytöstä Jumalan paimenpojalta ja armoitetulta copywriter’ilta???
Ei näitä kukaan teologisessa lue, tai voi kai näistä muutaman kirkkososiologian gradun vääntää..
kimmo, lauseen loppuun tule ainoastaan yksi kysymysmerkki!
Kimmo: Mihin perustuu ”tietosi” siitä, että kirkon uskomaan kehottava mainonta on harhaanjohtavaa? Onko belsebuub sen sinulle kertonut?
Uskolla on kohde ja sisältö, mutta samalla se on myös väline kaiken sen vastaanottamiseen, mitä Jumala tahtoo meille antaa.
Kirkonmenot perustuvat toistoon, eivät tyrkyttämiseen. Kun usko on tullut ihmiseen, niin tuota uskonelämää on myös hoidettava.
Jumalanpalvelus terminä on kaksisuuntainen: Toisaalta me tahdomme (vapaaehtoisesti) palvella Jumalaa (jättämällä ensin taakkamme hänelle ja sen jälkeen kiittämällä ja ylistämällä häntä) , toisaalta taas hän palvelee meitä Sanalla ja ehtoollisella.
Toki muistan sen vatupassijutun. Noitten tunnetuimpien TV-mainosten joukkoon kuuluu myös se Fazerin suklaamainos, jossa
entiset rakastavaiset kohtaavat toisensa eri suuntiin menevissä liukuportaissa. Katseet kohtaavat, mies ja nainen tunnistavat toisensa. ”Sinäkö se oot / niin monen vuoden jälkeen?” Nainen sulkee silmänsä, muistaa kauniita yhteisiä hetkiä, joihin F:n suklaa liittyy olennaisena osana. Voi että naiset fanittivat tätä mainosta! Mutta sehän olikin tehty naisten näkökulmasta…
Minä syötin sinulle omia lääkkeitäsi, kimmo, aivan tarkoituksella. Huomannet, miten tylsää pottuilevaa tekstiä on lukea. Siksipä toivoisinkin pikkuisen respektimpää otetta kirjoitteluusi, koska sanataiturina sinulla olisi siihen kompetenssia. Jos sinä hyökkäät sarvet tanassa, niin pistänpä minäkin sarvet päähäni. Sanasta miestä, sarvesta wallinia.
Jos aiot jatkaa entisellä nälvivällä linjallasi, niin saat nillittää jossakin muualla. Mutta jos sinulla on jotakin RAKENTAVAA sanottavaa, olet enemmän kuin tervetullut sivuilleni. Tosin en osaa sanoa, mitä tuo kommenttien maksulliseksi muuttuminen vuodenvaihteessa saa aikaan. Voihan olla, että me molemmat jätämme tämän palstan…
Kiuru: ” Fazerin suklaamainos, jossa entiset rakastavaiset kohtaavat toisensa eri suuntiin menevissä liukuportaissa. Katseet kohtaavat, mies ja nainen tunnistavat toisensa. “Sinäkö se oot / niin monen vuoden jälkeen?” Nainen sulkee silmänsä, muistaa kauniita yhteisiä hetkiä, joihin F:n suklaa liittyy olennaisena osana.”
Opiskelutoverini Juha Tapanisen ja Story Filmin taattua tavaraa, kuten monen muun lisäksi myös Tapanisen säveltämä ja sanoittama Telen spotti ”Jos et sä soita”, josta tuli lopulta Anna Hanskin suuri hitti.
Kiuru: ”Kirkonmenot perustuvat toistoon, eivät tyrkyttämiseen.”
No siihen toistoonhan se mainonnankin teho perustuu. Mainonnan avulla ”tyrkyttämällä” ei pystytä luomaan uusia tarpeita vaikka niin kuulee jatkuvasti väitettävän. Herättämään jo olemassa olevia tarpeita mainonnan avulla kyllä pystytään, osoittamalla tarve, jonka tyydyttämiseen mainostettava tuote tai palvelu on tarkoitettu. Jos mainostettava tuote on epäkurantti eikä tyydytä tarvetta, ei sitä mikään määrä mainontaa pelasta.
Eihän mainonta ole muuta kuin kohderyhmää kiinnostavaan asuun puettua informaatiota siitä, minkä sorttisia tavaroita ja palveluja on tarjolla. Mainostettavat asiat pyritään tietysti erottamaan tavalla tai toisella edukseen kilpailijoista ja jättämään jokin muistijälki, joka ohjaa valintaa ostotilanteessa.
Ei mainonta ole sattumalta sellaista kuin on. Jokainen vähänkin isompi kampanja tutkitaan. Huomioarvo, kohderyhmässä syntyvät mielikuvat ja muistettavuus testataan perusteellisesti ennen kuin kampanja ajetaan mediassa.
Kyllä mainonta on ihan oikeaa duunia ja sanoman julistamista siinä missä papinkin työ. Ei sen asemaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa horjuta tekopyhä ja ylimielinen asenne.
Kiuru: ” Mihin perustuu “tietosi” siitä, että kirkon uskomaan kehottava mainonta on harhaanjohtavaa? Onko belsebuub sen sinulle kertonut?”
Jokainenhan sen pystyy päättelemään jos vain haluaa. Jos mainostetaan ihmisten hyväuskoisuuteen perustuvia kuolemanjälkeisiä taivaan riemuja kirkkoon kuuluville jäsenmaksunsa maksaville ihmisille ilman, että tuotteesta on olemassa minkäänlaista faktaa, niin kyllä siinä vähintään harhaanjohtava mainonta ja petkutus tulevat mieleen.
Belsebuub taitaa kuulua enempikin niihin kirkollisen mainossanaston moniin henkiolentoihin, joiden avulla kirkon mainonnassa yritetään painostaa ja pelotella kansalaiset ostamaan kirkon tuote. Ei kuulu minun neuvonantajiini.
Kiuru: ” Saanko jatkossa sanoa kaikille minua ahdisteleville puhelinmyyjille ja feissareille, että JEESUS ELÄÄ!”
Ole hyvä vaan. Sinua korkeintaan katsotaan hieman pitkään ja pidetään ehkä kilpailevan tuotteen myyjänä. Et kai nyt kuitenkaan sekoita sinua ahdistelevia puhelinmyyjiä ja feissareita mainontaan. He edustavat ihan eri alojen hommia.
Mielikuvista: Pari vuotta sitten ostin kaurahiutaleita. Vaimo vieressä kysyi miksen ottanut halvinta vaan toiseksi halvinta. Siinä vaiheessa vasta havahduin: Olin ostamassa niitä itselleni, ja vaistomaisesti jätin hyllyyn Nalle-hiutaleet.
Mitään järkiperustetta ei tietysti ollut, enkä muista edes ajatelleeni asiaa. Mutta selvästi joku tuote oli lapsille, ei minulle, vaikka tietysti ihan samoja hiutaleita.
Jännä hetki oli tajuta tuo.
Klassinen Coca Cola-mainos oli se, joka pyöri aikoinaan (1950-luvulla kenties?) elokuvateattereissa. Silloin pidettiin väliaika kelojen vaihdon takia. Ensimmäisen kelan loppuun oli leikattu parin ruudun pituinen Cola-mainos. Siinä oli lähikuvassa muodokas limupullo, korkea lasi, pilli ja teksti Nauti CC.
Mainos suhahti niin nopeasti ohi, että ihmisten tietoinen mieli ei ehtinyt reagoida, vaan alitajuntapa ehtikin. Monille katsojille tuli väliajalla kova jano. Ja jostakin kumman syystä he tiesivät, mitä halusivat juoda…
Tuo mainostamisen tapa älyttiin onneksi melko pian kieltää…
Hannu, tuo Coca-Cola -juttu on urbaani legenda.
Jori: ”Hannu, tuo Coca-Cola -juttu on urbaani legenda.”
Totta. Ihan klassikko siinä lajissa mainonnan ja markkinoinnin opiskelijoiden keskuudessa. Kuulin sen ensimmäisen kerran jo 60-luvun lopulla mainoshoitajakurssilla Markkinointi-Instituutissa.
…ja minua vastaan tuo legenda tuli vielä v. 2000 niin ikään Markkinointi-Instituutissa. Eli silloinhan stoori toimii paremmin kuin hyvin. Coca Cola kiittää. Etenkin jos se ei ole joutunut maksamaan huhusta mitään.
Onko tietoa, miten ja missä tarina lähetettiin ekan kerran maailmalle?
Meillä on mahti valita. En ole kuullut mainoksia ylen ykköseltä. Mukavia puheohjelmia ja musiikkia.
En lue mainoksia, korkeintaan liuún läpi suuret kuvat. Näin voi elää ihan hyvin. Suosittelen.
Surkeata on, että tähän aikaan vuodesta syydetään mainoksia joka puolelta ihmisten silmiin ja alitajuntaan. Osta, osta. No, muutenhan tämä yhteiskunta ei pyöri sanovat viisaat. Pitää kuluttaa tai muuten on onneton.
Joskus käy niin, että runomuotoinen mainos jää mieleeni ja osaan sen vielä vuosikymmenten päästä:
On Valintatalo niin edullinen,
että markan se arvoa nostaa.
Ja kun hintoja vertaat, niin huomaat sen:
Ei muualta kannata ostaa.
Tai tämä:
Viisas laatua vaatii ja siisteyttä,
eikä huonoja tuotteita siedä.
Tule Valintataloon, oot järkevä,
voit tuoretta taas kotiin viedä.
Noita mä en muistakaan. Mutta tämän kyllä siltä ajalta, kun Foorum oli vielä matala rakennus:
Ajatar on Foorumissa, Foorumissa Mannerheimintiellä, auki joka ilta kello kahdeksaan.
Musiikin säestyksellä opimme, missä naisten puvustamo sijaitsee ja että se on auki iltamyöhään…
Mitä taas tulee huumorimainoksiin, niin ne ovat hukkaan heitettyä rahaa, jos ihmiset muistavat tarinan, mutta eivät alkuunkaan sitä, mitä mainostettiin…
Hassua, minäkin muistan tuon Ajattaren mainoksen ja juuri pari päivää sitten muistelimme sitä mieheni kanssa aamukahvipöydässä. Keskustelun aihe lienee ollut se, että muistammeko enää juuri mitään…
Minua ärsyttää TV:ssä se, kun katsoo hyvää elokuvaa ja sitten ruutuun pläjähtää mainoksia. No, silloin on hyvä nousta ylös ja verrytellä, ettei kangistu ennen aikojaan. Muutenkaan en ymmärrä kaikkien mainoksien sanomaa, niin outoja jotkut mainokset ovat. Kaikkien vähiten ymmärrän sellaisia mainoksia, joissa kuvataan/suositaan tavaroiden rikkomista tms.
Kajander: ”On Valintatalo niin edullinen, että markan se arvoa nostaa. Ja kun hintoja vertaat, niin huomaat sen: Ei muualta kannata ostaa.”
Olin tuohon aikaan Valintatalon markkinointijohtaja, kun noita spotteja tehtiin. Sanoitus on Juha Vainion tarkkuudestaan tunnettua riimittelyä. Hyvin tuntuvat jääneen mieleen (riimittelyn lisäksi perustuu myös tiheään toistoon).
Näyttäisi siltä, että tätä nykyä hinnalla kilpaileminen on syrjäyttänyt nuo huolellisesti suunnitellut ja täsmäkohdistetut jinglet.
Mistä juolahtikin mieleen vanha rallatus, jolla mainostettiin Fazerin karkkipusseja: ”Vain markalla, vain markalla, vain yhdellä pienellä markalla…”
Päällekäyvä mainonta on ällöintä.
Ikävimpiä esimerkkejä puhelinmarkkinointi ja feissarit. Puhelinmarkkinointi häiritsee kotirauhaa. Feissarit tunkevat liian lähelle. Puhelinmarkkinoinnissa on ikäviä hämäräliiketoiminnan piirteitä, kuten se, että soitetaan numeroa paljastamatta, markkinoija ei useinkaan esittele itseään, ei mainitse nimeään, eikä kerro mitä asia koskee, vaan aloittaa suoraan keskeyttämättömän puheripulin. Eräs ikävimpiä esimerkki ovat teleoperaattorit.
Teleoperaattori Öliisa, jolta olen erehtynyt ottamaan 2v määräaikaisen ADSL-liittymän ja purkin, jaksaa soitella alvariinsa ja tarjota Öliisa-Viihdettä. Vaikkei ole saanut edes perusnettiään toimimaan. Ilmeisesti se on vetänyt johdot piikkilangalla, koska niin piikkinen on yhteys, tätäkin kirjoittaessa ehtii tulla kolme kertaa ilmoitus ”Internet-yhteyttä ei ole”. Tuskin se viihde tunkisi sen paremmin pätkiviä piikkilankoja myöten, kuin tekstikään. Nopeuskaan ei ole ollut maksimissaan kuin puolet siitä mistä maksan. Mutta osta Öliisa-Viihde!
Osta! Osta!
Niin, ostamallako minä onnelliseksi tulisin? Saisinko ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa? Onko hississä vielä tilaa yhdelle, joka käyttää Rexonaa?
On työ ja tuska saada alitajunnasta pois elämääni ohjailemaan ryhtyneitä mainospläjäytyksiä tai laulun sanoja. Miten verkkokalvolta poistetaan kuvat, jotka olen vastentahtoisesti katsonut?
Olen vapaa. Luulen olevani vapaa. Miksi mainokset saavat tilaisuuden orjuuttaa minua? Saanko jatkossa sanoa kaikille minua ahdisteleville puhelinmyyjille ja feissareille, että JEESUS ELÄÄ!
Kiuru: ”Niin, ostamallako minä onnelliseksi tulisin?”
Jätä ostamatta, jos ostamattomuus onneen sinut ohjaa. Helppoa, vai mitä? En minäkään osta kirkolta uskon varaan rakennettua, nykypäivänä jo vanhentunutta ja epäkuranttia tuotetta.
Lahtinen: ”Päällekäyvä mainonta on ällöintä.
Ikävimpiä esimerkkejä puhelinmarkkinointi ja feissarit.”
Nyt olet erehtynyt pahasti. Puhelinmarkkinointi ja feissarien puuhat eivät ole mainontaa. Ne kuuluvat myynnin piiriin ja niitä kutsutaan suoramyynniksi.
Monta unohtumatonta slogania mainosmaailma on tuottanut. Parhaat mainokset ovat luoneet uusia sanoja ja asiayhteyksiä. Ne ovat olleet parhaimmillaan kuluttajavalistusta. Monet ovat olleet jopa nerokkaita ja pelastaneet huonon TV-ohjelman. Kun ohjelma ei ole liikuttanut, mainokset ovat naurattaneet. Mainokset ovat kehittäneet kieltä, on tullut uusia sanoja.
Vain tyhmä juoksee joka mainoksen perään.
Kirkko ei ole osannut hoitaa omaa tonttiaan mainonnan saralla, vaan on jämähtänyt vuosituhansien päähän. Ja ovi käy ulospäin.
Miten tuon ’ovi käy ulospäin’ sitten ymmärtääkin? Kirkon ovien tulisikin käydä ulospäin siinä mielessä, että sen toiminnan pitäisi tapahtua enimmäkseen muualla kuin kirkkosaleissa. Hyviä sloganeja ovatkin ’teillä ja aitovierillä’, ’maailman suola’ ja ’kuin lampaat susien keskelle’.
Haa, nyt muistinkin sen liukuporrasmainoksen suklaan nimen: Fazerina-patukka!
Aina matkanne varrella Esso.
Belsebubia sanotaan Kärpästen herraksi. Se viittaa selvästi yhteyteen mainosalan kanssa: ”Mätänevä sianraato on herkkua. Kymmenen miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä.”
Martti Pentti :”Belsebubia sanotaan Kärpästen herraksi.”
Nimi tulee heprean sanasta ba’al zevuv (“kärpästen herra”). Se on ”väännös” sanasta Baal Zebul, ”Baalin prinssi”, joka oli yksi muinaisen Baal-jumalan nimistä.