Erehdyin viime torstaina lähtemään joulujuhlaan, jossa lapset esittivät mm. joulukuvaelman. Aikuisia lapsijoukkoineen monessa sukupolvessa oli tullut paikalle ja hulina oli valtava. Minun elämässäni tuollainen tilanne aiheuttaa täydellisen romahduksen. Nykyisin minun olo on hyvä vain yksinäisessä hiljaisuudessa. Outo käytökseni ja poistumiseni kiinnitti paikallaolleiden huomion. Pakokauhu mielessäni etsin tietä ovelle. Kyselin kyytiä ja minut sinne tuonut mies palveli minua hädässäni. Olisihan minun pitänyt tietää kaikki tämä, mutta tulin kuitenkin vastoin parempaa tietoani!
Nämä joulumarkkinat sietämämyydessään tulevat yhä uudelleen joka vuosi. Me emme todellakaan hiljenny adventtiaikaan, vaan täytämme se pikkujouluilla yms.. Kun joulu vihdoin koittaa, se on menettänyt makunsa etukäteen juhlineille. Adventtiaika on hiljaisen paaston aikaa ja joulu koittaa sitten aikanaan
Hulina ja hälinä eivät kuulu siihen. Minulle eläkeukolle meteli ei passaa milloinkaan. Voimani sietävät vain hiljaisuutta!
Jouluyön hiljaisimpana hetkenä, ihan yllättäen, valo syttyy elämässäni. Vain yksi pieni kynttilä tuo joulun.
Hyi hulinaa ja hälinää
JÄTÄ VASTAUS
Niin pieneen kuin isoon paastonaikaan laskeutumisesta ei kirkkomme juuri puhu todistuksessaan.
Syy on varmasti luonnollinen kun kirkon tulot syntyvät talouden toimeliaisuudesta. Vuosia sitten asia oli todistuksessa hyvinkin esillä.
Kirkon budjetti joku vuosi sitten oli yli miljardin, muistaakseni, mistä hitusen liikeni diakoniaan, joten kyllä vielä saisi paastosta muistuttaa.