Pirkka Peteliuksen anteeksipyyntö saamelaisille vanhoista sketseistä näyttää käynnistäneen lumipalloilmiön.
https://yle.fi/uutiset/3-11079638
Saamelaiset myönsivät, että sketsit ovat tehneet heille haittaa ja vahvistaneet stereotypioita. Myös romanit odottavat nyt anteeksipyyntöä
https://yle.fi/uutiset/3-11080438
Mielenkiintoista miten homma etenee. Todennäköisesti mitään rikollista ei tulla havaitsemaan. Tosin saa nähdä alkavatko muutkin viihdetaiteilijat nyt katua vanhoja teoksiaan ja ovatko muusikot seuraavana jonossa. Vexi Salmi katui jo aikanaan yhtä Irwin Goodmanille sanoittamaansa kappaletta, jonka nimeä ei ole tarpeen edes tässä mainita. Eppu Normaali irvaili aikanaan Niilo Yli-Vainiolle(Nipa) ja esitti Andy McCoyn arveluttavassa valossa kappaleella Vuonna 85. Taide on sidottu aikaansa, mutta joissain tapauksissa se silti voi olla haitallista ajastaan riippumatta, vaikka olisi huumorimielessä tehtyä.
Viimeisin käänne on siis tämä
https://www.is.fi/viihde/art-2000006318135.html
Huumori on taitolaji. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että huumoria voi tehdä monestakin asiasta. Kyse on toteutuksesta ja siitä, että se ei ole ilkeää ja vahingoniloista.
”Joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen Luojaansa, vahingonilo ei jää rankaisematta.” (Sananlaskut 17:5)
Monesti olen kuullut sanottavan, että Jeesuksen ja opetuslasten seurassa oli varmasti hauskaa. Näin varmasti oli, mutta Jeesus ei takuulla puhunut kaksimielisiä juttuja, pissa-kakka huumoria eikä pilkannut toisia kansallisuuksia ja vähemmistöjä. Silti varmasti hän oli ensiluokkainen seuramies, jonka lähellä oli turvallista olla myös silloin kun naurettiin yhdessä.
Silti näkisin, että hyvällä huumorilla myös kristilliseltä pohjalta olisi tilausta tässä ajassa. Eräät onnistujat ovat K-Mikko ja Kamala luonto sarjakuva.
Lopuksi kevennys. Olin vuosia sitten srk:n opiskelijaillassa, jossa rukoilimme ryhmissä. Mieleeni tuli kuva, jossa hirvellä on rullaluistimet jalassa. Kaverini sanoi, että taisi kertoa Jumala vitsin.
Kysymys voisi olla, naurammeko toisille vai toisten kanssa.
Hyvin sanottu. Muistan tilanteita, joissa joku on alkanut nauraa porukassa ja toiset ovat siihen lähteneet mukaan. Hauskaa ei ole ollut se mistä nauru on alkanut, vaan porukassa nauraminen.
Viisainta vetää tiukka mutru huuleen varmuuden vuoksi. Ehkä poliisilta tai apulaisoikeusasiamieheltä voisi saada listan kaikista sinne toimitetuista loukkaantumisvalituksista välttääkseen pahimmat karikot?
Vaan eihän sitä kuitenkaan tiedä. Ajattele, jos naureskelet kadulla jonkun ystäväsi kanssa ja samalla vilkaiset ohikulkijoita. Joku saattaa luulla, että naureskelette hänelle ja ravaa siitä paikasta lähimmälle poliisiasemalle tekemään loukkaantumisilmoituksen. Näillä mennään nyt. Taitaa olla oikeuslaitoksella melkomoinen homma saada kansa tajuamaan miten sitä oikeastaan pitää toimia tai ajatella.
Suureen osaan huumoria liittyy pikku pilkkaaminen. Kun se on hyväntahtoista , niin se koetaan kehumisina. Pahantahtoinen on pahantahtoista ja toisia alentavaa. Huumori käy varaventiilistä mutta myöskin lyömäaseesta. Vaatii elämän mittaista harjoittelua ja erehdyksistä oppimista jotta onnistuu kehittämään hyvän huumorintajun. Pahan huumorin taju tuntuu löytyvän ilman harjoitteluakin.
Aivan. Sitten on vielä kulttuurierot. Huomasin sen viettäessäni puolen vuoden ajan pääosin usalaisten kanssa. Vaikka ymmärsin lähes kaiken, mitä he sanoivat, niin oli paljon vitsejä ja juttuja, joita en tajunnut.
Juha. ”Silti näkisin, että hyvällä huumorilla myös kristilliseltä pohjalta olisi tilausta tässä ajassa”.
Aivan, huumori on ja nauraminen sydämen pohjasta ovat meille yhtä tärkeitä ”taitoja” kuin itkeminen ja surun ilmaisemien. Kun tällainen sujuu, on se minusta merkki siitä, että tunne-elämämme on evankeliumin vapauttama ja parantama. Meillä Suomessa on kyllä aika paljon erilaisia ”paketteja” seurakunnissakin jotka pitäisi voida taitavasti avata. Onnellisia ne, jotka ovat päässeet maistamaan Herran hyvyyttä.
Minun kokemus on, että Pyhä Henki ei koksaan ole ironinen, ja tämä minusta myös määrittää Jumalan huumorintajun rajat. Siis, missä Hän on mukana, ja milloin Hän vetäytyy pois.
Me ihmisethän, myös Herran palveljoina, olemme kyllä ironisiakin, kuten apostoli puhuessaan ”isoisista apostoleista pilkallisesti” 2 Kor 12:11b. Minusta tämä on meille sallittava raadollisuutemme tähden. Meillähän tämä ei ole mikään ongelma, kun meillä ei ole mitään piispoja kummempia apostoleja mutta Etelä-Amerikassa on paljon ”isoisia apostoleja” jotka joutuvat jatkuvasti kuuntelemaan itsestään ikäviä luonnehdintoja. Jos vitsailijat olisiva apostoli Paavalin tasoista joukkoa, heidän juttuihin voisi suhtautua vakavammin. Nythän näin ei ole, ja siksi ilmiö on enemmän ikävä kuin hauska.
Viisaita sanoja. Olen kuullut, että sarkasmi on paholaisen sakset. Se ei tee koskaan hyvää, vaan repii ihmisiä ja huumorin muotoon puettua pilkkaa. Olen tästä itse huomauttanut eräälle uskovalle kaverille, jolla on taipumus siihen. Nykyään hän harvemmin käyttää sitä.
Mitäpä jos kaikki maailman ihmiset nyt pyytäisivät anteeksi kaikilta muilta maailman ihmisiltä elämänsä aikana tekemiään tyhmyyksiä, niin ei tarttis tuomioistuinten ruveta käyttämään aikaansa kaikkien vanhojen juttujen ratkomiseen. Niitä nimittäin riittää, jos kaikkia mahdollisia ja mahdottomia asioita ruvetaan tutkimaan kymmenien ja vaikka satojen vuosien ajalta. Kukapa meistä ei olisi syyllinen?
Asia toki sinänsä on ihan asiallinen ja hyvä, että toisten ihmisten loukkaamiseen kiinnitetään huomiota, mutta ehkä niitä ”tolkun ihmisiä” tarvitaan tässäkin.
Huumori sisältää usein pilkkaa, ja usein se on vahvassa sosiaalisessa asemassa olevien heikommassa ja haavoittuvassa asemassa oleviin kohdistamaa. Ei naurata!
Jorma H,
Ketkä nykyään mielestäsi hallitsevat keskustelua? Kenelle nauretaan ja ketä pilkataan esim. Ylessä ja muussa valtamediassa? Somea kenenkään ei ole pakko seurata tai maksaa, mutta Yle maksetaan veroilla.
Olen huomannut, että netin kissavideot ja koiravideot ovat sellaista huumoria, joka on monesti aika harmitonta.
Raamatusta poimin kaksi nauramiseen liittyvää kohtaa:
Saara sanoi: »Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.» (1.Moos.21:6)
Jeesukselle naurettiin. Mutta hän ajoi kaikki ulos, otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä seuralaisensa ja meni huoneeseen, jossa lapsi oli (Mark.5:40)