Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2:19-20)
Miten elämäsi olisi pitänyt mennä, jotta voisit pitää sitä hyvänä elämänä?
Minkälaista ihmistä Jumala rakastaa (pitääkö olla uskovainen)?
Mitä on Jumalan Pojan usko; uskonko minä vai uskooko Jumalan Poika minussa?
Kuinka Kristus voi elää meissä?
Miksi pelastus ei riipu meidän elämässä, vaan Kristuksesta?
Kuinka voimme elää Jumalalle?
Minkälainen on Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä?
Kaikki julkaistut blogini:
Minkälaista ihmistä Jumala rakastaa (pitääkö olla uskovainen)?
Joh.3:16, ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Tämän Raamatun kohdan perusteella kysymys on turha, koska kaikkein tunnetuimmassa kohdassa, Uuden Liiton puolella Raamatussa, on kerrottu Jumalan Rakkauden mitta. Se on koko maailma, kaikki ihmiset, jokainen ihminen.
Tähän kaikenkattavaan kohtaan sisältyy Jumalan, ei pelkästään rakkaus, vaan myös arvostus ja kunnioitus ihmistä kohtaan. Tarkoitan kohtaa ”.. joka Häneen uskoo ..”. Se kertoo, että Jumala ei pelasta ketään väkisin, eikä roikuta ketään vastentahtoisesti pelastukseen.
Kun ihminen tietentahtoen hylkää tarjotun pelastuksen, kysymyksessä on synti, mikä erottaa hänet Jumalan rakkaudesta.
Kiitos Reijo, näin on. Jumala rakastaa meitä ja joskus sitä rakkautta voi meistä heijastua lähimmäisiimme.
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Joh. 4:9-10)
” Mitä on Jumalan Pojan usko; uskonko minä vai uskooko Jumalan Poika minussa ” ?
”Minä elän en enää minä, vaan Kristus minussa” Tämä Raamatun kohta on luovuttamattoman tärkeä ihmisen uskonelämässä. Se on kuin ankkuri, jonka varassa uskaltaa elää. Tässä opetetaan Kristuksen läsnäoloa uskossa. Eikä sitä voida verrata ihmisen itsensä valitsemaan elämänkatsomukseen,tai valintaan, tai kokemukseen.
Kun sanotaan, että ihminen tulee ” uskoon”, niin se on hieman epäselvä ilmaisu ? Eikö olisi parempi sanoa; ” usko tulee minuun”.
Sillä se on seurausta siitä, että Kristus itse Jumala on minussa ja uskoo minussa. Sen tähden on turvallista tietää, että uskoni on Jumalan Pojan uskoa. Vain ja ainoastaan tällainen usko minussa kestää perille saakka. Mikä valtava lohdutus meille huonoille uskojille.
Kiitos erinomaisesta kommentista, Martti. Jumalan Pojan usko todellakin on tullut meihin jo kasteessamme pienenä lapsena. Meidän hyvä elämämme on alkanut kasteessa ja jatkuu aina ja iankaikkisesti.
Apt.19:2 ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun tulitte uskoon (pisteuo, verbi)?”
Ef. 1:13, ” Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne (pisteuo,verbi) …”
Nämä kaksi kohtaa esimerkkinä siitä, että on kysymys uskoon tulosta.
Ymmärrän kyllä, miksi teette uskosta veteen liuotetun uskon. Tarkoitan Juhan kiitosta Martille:
”Kiitos erinomaisesta kommentista, Martti. Jumalan Pojan usko todellakin on tullut meihin jo kasteessamme pienenä lapsena. Meidän hyvä elämämme on alkanut kasteessa ja jatkuu aina ja iankaikkisesti.”
Otin vain nuo kaksi esimerkkiä, mutta ne osoittavat, että tullaan uskoon.
Hebr. 11:6,”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen, sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa (dei pisteuo), että Jumala on ja että hä palkitsee ne, jotka häntä etsivät.”
Ongelma on se, että Lutherin mukaan ei voi vastaanottaa pelastusta, ei edes haluta sitä, saatikka tehdä ratkaisua Jumalan puoleen.
Niin RKK kuin Evlut on olemassa, koska usko kastevedessä riittää.
En halua järkyttää teidän uskoanne kasteen lahjoihin. Halusin vain viitata Raamatun kantaan
Vielä huomiointina mitä tulee ”huonoihin uskojiin”, niin esimerkiksi helluntalaiset ihmisinä ovat tämän ryhmän häntäpäästä. Meidän on tarvinnut tunnustaa heikkoutemme ja haluta Voimaa Jumalalta, mutta ensin on ollut uskottava, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka etsivät Jumalaa.
En usko, että teissäkään on tuo lapsikasteesta ’liuennut’ usko näytellyt mitään osaa. Olethan sinä Juha kertonut uskoontulosi tällä foorumilla, niinkuin on tehnyt esimerkiksi Hannu Kiurukin, vaikka ’tunnusti’ asian ja tapahtuneen todellisen laidan melkoisen jahtauksen jälkeen, mutta tuolloinen keskustelu päättyi hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä.
Reijo, kiitos hyvästä pohdinnasta.
Kasteessa on kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki on voimakkaasti läsnä. Jumala itse suorittaa kasteen ja lahjoittaa meille kaiken tarpeellisen. Ilman Jumalan sanaa kaste olisi pelkästään vettä, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä.
Reijo, tiedät varmaan sen, että monet uskovat joutuvat harhapoluille, mutta onneksi Hyvä Paimen etsii eksyneitä ja löytää ja me voimme palata tuhlaajapoikana Isän kotiin takaisin. Kesällä 1989 tulin uskoon, näin sanon tänäänkin. Taitaisi oikeammin olla ainoastaan palaamista siihen Kristuksen uskoon, joka on jo Pyhässä kasteessa minulle lahjoitettu. Myös monet aikuiskasteella olleetkin voivat lähteä omalle tielle ja jotka Jeesus sitten löytää ja näiden usko uudistuu ja elämä muuttuu, kuten miellä luterilaisilla tuhlaajapojilla.
Pyhä Paavali säilytti uskonsa Jeesukseen Kristukseen elämän loppuun saakka. Kun vietämme hyvää elämää, niin olemme uskossa, emmekä luovu uskosta, vaan uskovaisena vaelluksemme päättyy täältä maanpäällä ja pääsemme Isän kotiin Taivaaseen.
Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. (2. Tim. 4:6-8)
Jälleen hyvä ”pohjateksti” Juhalta. Joskus olen pysähtynyt kysymykseen ”kuulemisen” ja uskon välisestä suhteesta. Usko syntyy ja vahvistuu
”kuulemalla” evankeliumi. Ne jotka lopulta ”pelastuvat”, ovat niitä jotka kuulevat evankeliumin. Lutherkin pohdiskeli kysymystä ja lopulta tuli siihen lopputulokseen: Jumala ”lahjoittaa” uskon tavalla, joka on suuri mysteeri. Elävää ”Jeesus-uskoa” syntyy siellä missä
kolmiyhteinen Jumala tulee keskellemme Sanan ja sakramenttien kautta. ” Levollinen”,tasapaiknoinen usko syntyy ja vahvistuu tätä tietä.
Sakari, kiitos positiivisesta palautteesta. Usko on Jumalan lahjaa, ei meidän omaa aikaansaannosta.
”Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta…” 2.Kor.8 Sanoo Paavali
Uskon tuleminen meihin on kuten Sakari ja Martti edellä kirjoitti tullut meihin ”Jumalan Pojan kautta”, se ei siis ole mitään meissä sisäsyntyisesti olevaa, vaan ”se” asuu Sanassa ja Pyhä Henki saa meissä aikaan Uskoa.
On siis varmasti niin, että ”Pelastavaa Uskoa” ei voi olla ihmisessä ilman Pyhää Henkeä ja samalla voi yhtä varmasti sanoa, että ihmisen oma usko, on ilman Pyhää Henkeä.
On suurta Lohdutusta ja Armoa, että Herra on lähettänyt Pyhän Henkensä maailmaan, sillä niin me olemme kaikki uskoon tulleet, sillä saimme kuulla Jumalan anteeksiannon synneistämme, Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta.
Ylistys ja Kiitos Hänelle, joka on meitä näin paljon Rakastanut ja edelleen Rakastaa.
Kiitos hyvästä kommentista, Ismo. Ajattelen samoin. Pelastavaa uskoa ihmisellä ei ole ilman Pyhää Henkeä. Kun ihminen syntyy vedestä ja Hengestä, hän saa Pyhän Hengen ja pelastavan uskon.
Kun olemme kaikesta kiitollisia Isälle Jumalalle, niin elämme hyvää elämää ja meillä on kaikkea, mitä me elämässä tarvitsemme.
Hebr. 11:6,”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen, sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa (dei pisteuo), että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.”
Jos tämän Raamatun kohdan peruusteella ajattelemme, että pelastus on seurausta ja palkkio teosta, johon olemme suostuneet Jumalan sanan vuoksi. On kyllä kaunis ajatus, mutta se seurauksena on, että se vie lopulta kuitenkin rauhan ja vapauden kristityn elämässä.
Jumalan toimnta alkaa ja kun Hän kehoittaa jumalattoman ihmisen kastamiseen. Aivan alkuseurakunnan ajoista alkaen eläneet kristityt ovat kutsuneen kastetta ” porttiksi” Jumalan valtakuntaan.Siinä syntiinlakeemuksen perillinen tulee syntienanteeksiantamuksesta ja taivaallisesta perinnöstä osalliseksi.
Hänen Jeesuksen ansioon ristillä. Hänessä tullaan autuaaksi, Jos olemme jotakin tehneet tämän kalliin asian eteen, se unohtuu, koska kaikki on hänen täytetyn työnsä ansiota. Ansaitsematon armo on ansaittu kalliilla hinnalla Jeesuksen viattomalla verellä. Meille ei jää muuta, kuin kiittäminen saamastamme lahjasta.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Hyvin kerroit uskon merkityksen. Armosta olemme pelastetut.
Pyhä Paavali sanoi: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” (Ap.t. 16:31)
Kommentoin alotuksesi yhteen riviin, siis rakastaako Jumala kaikkia. Uskon, ettei käsityksemme siinä eronneet, että Jumala rakastaa koko maailmaa ja siksi Jeesus kuoli. Lisäksi halusin ottaa esille seikan, että ihminen voi olla vastaanottamatta Jumalan rakkauden lahjaa, pelastusta. Näitä pelastuksen hyljänneet ovat jumalattomia, siis ulkopuolisia ja niitä ’hoitaa’ tässä ajassa Saatana ja sitten ajanlopussa he kohtaavat Jeesuksen tuomion, niinkuin se jo on Raamatussa määriteltykin.
Tämä edellinenkin kait meni yksiin, kunnes Martin kanssa ikäänkuin havahduitte, että on luterilaisesti oikein siirtää uskoontulo lapsikasteeseen ja itse määrittelit tuon veteen yhdistetyn kasteen voiman, riittävän kuolemaan asti.
Nyt sitten tuhlaajapoika-kertomus palvelee kaikkia luterilaisuuteen uskovia, tai tarkemmin sanoen uskovia evlut kirkossa, kuten sinua. Ja saa palvellakin.
Seikka mikä jonkinverran synnyttää tarpeetonta suukopua ja erimielisyyttä, on se, että lapsikasteen pelastava vaikutus häälyy kaikkialla ja sille sitten annetaan milloin uskoontuloon asti vaikutus tai kuolemaan asti, niinkuin itse määrittelit kommentissasi.
Vielä lopuksi uskosta ja sen synnystä:
Huomaan, että tuo Hebrealaiskirjeen 11:6- kohta ei herätä mitään kommenttia luterilaisuudessa puhtaimmillaan.
Lutherin katekismuksessa, niin isosa kuin pienessä ja muissakin kirjoituksissa, varsinkin nk. muissa tunnustuskirjoissa, on autuutus pelkistetty, niinkuin se on määritelty YJV:ssä ja niinkuin se on Nikeian uskontunnustuksessa. Vain kaste autuuttaa, ei mikään ennen sitä eikä mikään sen jälkeen.
Eli kaikki täsmää Lutherin omaan ’julkaisuun’, että kasteen olen saannut paavilta.
Ymmärrän, että ohitat tämän tai tuot Lutherin mainintoja uskon tärkeydestä, joista voidaan tehdä näyttävä kasa. Kuitenkin kaikki kääntyy kasteen vaikutuksesta saatuun uskoon ja sitä pidetään ikäänkuin ’kasan’ alkuna ja loppuna.
Ymmärrän hyvin vastenmielisyytesi siihen, mm. helluntalaistenkin korostukseen, että:
Jumalan tykö on tultava uskoen, että Jumala on ja Jumala palkitsee ne jotka hänen luokseen tulevat, etsivät häntä.
Itse olen omasta halustani tullut ensikerran Jumalan tykö 10-vuotiaana ja siitä lähtien päivittäin Hänen tykönsä olen tullut ja Jumala on palkinnut minut, vuodattamalla uskoansa minuun.
Reijo, mielenkiintoista on lukea kommenttia, josta voisi paljon kommenttia.
Kirjoitit: “Itse olen omasta halustani tullut ensikerran Jumalan tykö 10-vuotiaana ja siitä lähtien päivittäin Hänen tykönsä olen tullut ja Jumala on palkinnut minut, vuodattamalla uskoansa minuun”.
On hienoa, jos on ollut pelastavassa uskossa aina lapsesta asti. Monella on ollut aikoja, jolloin on lähdetty maailmalle, kun usko on kylmentynyt. Mutta onneksi Isä odottaa lapsiaan takaisin ja ottaa avosylin vastaan ja uudistaa heidän uskonsa.
Jos haluaa elää Jumalalle JHWH/Jehova ja ”elää Kristuksessa” ei aseta toivoaan ja luottamustaan nykyiseen maailmaan, sen hallituksiin, aatteisiin, filosofioihin, pyrkimyksiin ja vallitseviin mielipiteisiin. vaan uskoo siihen mitä Jumala on luvannut ja päättänyt ja ilmaissut sen henkeyttämässään Pyhässä Raamatussa.
Johanneksen evankeliumi 17. luku (vanha kirkkoraamattu). ”15. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
16. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.”
Jaakobin kirjeen 4. luku: ”4. Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.”
1. Pietarin kirjeen 4. luku:
”1. Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä –
2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
3. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
4. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
5. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”
2. Pietarin kirjeen 3. luku: ”6. ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.
7. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.”
”13. Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”
Vesa, kiitos hyvästä kommentista. Ainoastaan lain kirouksesta vapaana Jeesuksessa Kristuksessa voi olla mieliksi Jehovalle. Tärkeintä on uskoa Jumalan ainoaan Poikaan Jeesukseen Kristukseen ja pitää häntä Jumalana. Jeesus Kristus on minun Herrani ja minun Jumalani!
Miksi niin helposti keskitymme vääriin asioihin?
Jeesus saarnasi Vuorisaarnassa: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt. 6:19-34)