Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2:19-20)
Miten elämäsi olisi pitänyt mennä, jotta voisit pitää sitä hyvänä elämänä?
Minkälaista ihmistä Jumala rakastaa (pitääkö olla uskovainen)?
Mitä on Jumalan Pojan usko; uskonko minä vai uskooko Jumalan Poika minussa?
Kuinka Kristus voi elää meissä?
Miksi pelastus ei riipu meidän elämässä, vaan Kristuksesta?
Kuinka voimme elää Jumalalle?
Minkälainen on Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä?
Kaikki julkaistut blogini:
”: voiko kuninkaamme olla hän, jonka ”valtakunta ei ole tästä maailmasta” ja joka kehotti meitä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme ja tekemään muille vain sen, jonka toivomme myös itsellemme tapahtuvan.”
”Ilman minua, te ette voi mitään tehdä” Joh.15:5
Rakkaus lähimmäistä kohtaan, todellinen rakkaus, on lähtöisin siitä rakkaudesta, minkä Jumala omiinsa vuodattaa. Siksi tuo ensimmäinen viittauksesi ei ole täydellinen eikä toimi ilman Jeesusta meissä. Hän saa aikaan sen mitä Raamattu ’vaatii’. Ihminen vaatii samaa, mutta jättää pois käskyn tärkeimmän osan:
”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ….. ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”.
Tässä ikääkuin luodaan pohja ja kyky rakastaa. Eräänlainen ihmismielelle ristiriitaisuus on sekin, että Jumalaa voi ihminen rakastaa vasta kun Jumala, Jeesus on meissä.
Rakkaus lähimmäistä kohtaan on Jumal-suhteen, Kristus meissä-tulos.
Reijo Mänttäri :” Ihminen vaatii samaa, mutta jättää pois käskyn tärkeimmän osan: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ….. ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”.”
Keskustelin näistä asioista joskus nuorten kanssa ja kysyin heiltä ”Jumala on rakkaus” lauseeseen perustuen, onko tuota Rakkautta (agape) vaikea rakastaa. He olivat yksimielisiä siitä, että ei ole.
” Kuinka Kristus voi elää meissä ” ?
Jumala Pyhä laki tuomitsee meidät kuolemaan, mutta kristittynä joudumme jättämään lain siinä mielessä, että se olisi tie Jumalan luokse.Uskoessamme evankeliumin voimme sanoa: ” Nyt en elä minä, vaan Kristus minussa”. Tämä taas merkitsee kokonaan uutta elämää Kristuksessa. Kuitenkaan se ei merkitse, että olen irti ja vapaa laista sillä tavoin, että voisimme elää ja tehdä mitä tahdon.
Apostoli Paavali sanookin:” Olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu”, ja se taas merkitsee haluan jättää elämäni hänelle. Hän elää minussa. Hän on tehnnyt minut osalliseksi hänestä, jopa osaksi itseään. Nyt saan elää uskovana häneen, vaikka vielä elän ” lihassa” , sen vuoksi joudun kuitenkin elämään kuin muutkin ihmiset katoavaisuuden ja vajavaisuuden alaisena, emmekä ole päässeet irti vanhasta ihmisestä ja sen luonnosta se on uskovallakin yhä jäljellä. Tosin kristittyllä se on ristiinnaulittuna, estämässä tekemästä mitä tahtoo, ja se merkitsee haluaa olla kuuliainen Jumalan sanalle.
En tiedä miksi Hyvä Jumala salli minulle elämääni vaiheen ( ei muuten jäänyt ainoaksi ), jolloin Vanhurskaan kolmiyhteisen Jumalan laki vei kovaan synnintuntoon. Ajattelin: jos helvetti on totta ja se on tällaista tavatonta kipua, en ikinä haluaisi olla ilman Rakastavan Isän rakkautta iankaikkisesti kestävää ikuisuutta.
Voi mikä riemu ja vapaus.kun sai lapsenomaisella luottamuksella tarttua kiinni ihmeelliseen lupaukseen: saan uskoa syntini täydellisesti anteeksi Jeesuksen, Rakkaan Vapahtajani,ristinkuoleman ja Ylösnousemusaamun tähden.
Tuohon hetkeen ei liittynyt minkäänlaiseen hurmostilaisuuteen tai käsien kohotteluun liittyvää. Luterilaisen kirkon pappi, hänen kodissaan, sohvan ääreen polvistuneena sain Sanasta ( Isä meidän rukous, Herran siunaus ja synnInpäästön sanat yksinkertaisesti lausuttuna ) turvan, ”turvakallion”.
Älytöntä vaatia toisilta samankaltaisia kokemuksis: keväiset ”jäät”
sulavat toisten sydämissä hiljaisesti, ilman meteliä; toisten kohdalla
”Jäät” saattavat lähteä ryskyen. Lopputulos kuitenkin sama: Jumalan lahjoittama usko, uskon virta liikkuu hiljaa ”Siiloan hiljaisena virtana”; siihenkin liittyy tiettyjä ”koskipaikkoja”.
Niistäkin saa kiittää kolmiyhteistä Jumalaa ( ne antavat elämään ”makua” ja terveellistä jännitettä; ehkä ymmärtää hieman paremmin toista samoissa ”kivuissa” kiusattuja ).
Hienoja rakentavia kommentteja, Tuula hieno todistus.
”Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. ” Luuk.18:19 Tuossa Jeesus lukee itsensä syntisten joukkoon, kuten oli kirjoitettu käymän.
”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa, ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu-minä puhun totta, en valhettele-pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.” 1.Tim.2:5-7
”Minä pidätin teiltä sateen, kun vielä oli kolme kuukautta elonkorjuuseen. Minä annoin sataa toiselle kaupungille, mutta toiselle kaupungille en antanut sataa; toinen pelto sai sadetta, ja toinen, jolle ei satanut, kuivui.
Ja niin kaksi, kolme kaupunkia hoippui yhteen kaupunkiin vettä juomaan, saamatta kyllikseen. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
Minä rankaisin teitä nokitähkillä ja viljanruosteella; teidän monet puutarhanne, viinimäkenne, viikunapuunne ja öljypuunne söi kalvajasirkka. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
Minä lähetin teihin ruton niinkuin Egyptiin; minä tapoin miekalla teidän nuoret miehenne, ja teidän ratsunne otettiin saaliiksi; ja minä annoin löyhkän teidän leireistänne nousta teidän sieramiinne. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
Minä panin toimeen hävityksen teidän seassanne, niinkuin Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran, ja te olitte kuin tulesta temmattu kekäle. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
Sentähden minä teen sinulle, Israel, näin. Koska minä tämän sinulle teen, niin valmistaudu, Israel, kohtaamaan Jumalaasi.
Sillä katso: hän on se, joka on tehnyt vuoret ja luonut tuulen, joka ilmoittaa ihmiselle, mikä hänen aivoituksensa on, joka tekee aamuruskon ja pimeyden ja joka kulkee maan kukkulain ylitse-Herra, Jumala Sebaot, on hänen nimensä.
Aamos 4:7-13
Jokainen ihminen seisoo tai kaatuu yksin Jumalansa edessä, joutuu siis kohtaamaan Jumalan henkilökohtaisesti. (Teol.sub.vanhurskautus)
”Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla” suolattava.” Mark.9:49
Joseph Ratzinger komentaarissaan on kiinnittänyt huomion Apt.1:4. Siinähän kerrotaan miten Jeesus oli aterialla opetuslastensa kanssa ennen taivaaseen astumistaan. Ratzingerin mukaan Vapaihtajamme ”söi suolaa” opetuslastensa kanssa (synalizomenos). Jokainen ihminen on ”tulella suolattava”, kuten
Ismo edellä kirjoittaa lainaten Mark.9:49.
Salaisuudeksi jää millaista. ”suolaa” Hyvä Isä näkee hyväksi käyttää meidän itsekunkin kohdalla.
Olisko niin , että ”suolan syöminen” ylösnousseen ja pian taivaaseen astuvan Kristuksen kanssa, yhdistää meidät ristiin, ylösnousemuksen aamuun, Herran Pyhässä Ehtoollisessa Häneen ja myös takaisin palaavaan Kristuksen, joka lupauksensa mukaan pelastaa meidät ”vihasta”. ( mitä kaikkea tuo arvoituksellinen sana sitten merkinneekin ).
Monta hyvää kommenttia edellä. Kiitos teille kaikille.
Päivän evankeliumissa Jeesus Kristus kysyi opetuslapsilta: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” (Matt. 16:15) Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matt. 16:16)
Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika, tämä on se kallio, jolle Kristuksen kirkko on rakennettu.
Itse ymmärrän, että ihminen on ”suolattava” läpeensä Jumalan Sanalla, ja Jeesus käyttää itsestään tuota ilmausta, kun sanoo, että ”uhri on suolattava”, kuten jokainen ihminenkin. Onhan edelleenkin, niin, että papin asetus Sanat synnyttävät Uskon. Mitä tuo tulella suolaaminen, on muuta kuin läpeensä marinoitu Hengellä.
Eihän Jumala anna Henkeä mitalla, se joka asuu ihmisessä tai sitä ei ole ollenkaan.
Jos Jeesuksen Sanat käyvät mauttomiksi, niin kuinka kukaan voi enää saada Uskon?
Tuossa luvussa Mark.9:23 Jeesus sanoo: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo”.
Onkin varmasti niin, että tuo ”Suola”, mistä Jeesus puhuu, on se, joka ei pala kuolemassa, vaan siinä on Elämä itsessään. Tuo Mark.9.luku paljastaa meille jotain merkillistä Jeesuksen olemuksesta, jotain, mikä hämmästytti myös Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, kun saivat kuulla Jumalan puhuvan heille suoraan ja he pelkäsivät kovin. Me saamme uskoa vaikka emme näe, mutta monet eivät uskoneet vaikka näkivät Jeesuksen.
Kristinuskon focus on ylösnousemus Kristuksen kautta, joka on Jumalan Pojan uskoa, ollen myös näin meidän Pelastuksemme sinettinä, kun kuolemme ajallisen elämämme jälkeen. Varmasti se on tuleva, mutta mitä se on? Kaikki ihmiset nousevat ylös raamatun mukaan, mutta lupauksensa iankaikkisesta elämästä, kuuluu vain niille, jotka Jumala on Pelastanut Poikansa kautta. Hän on lähettänyt meille Pelastuksensa Sanan. Uskokaamme Häntä.
”Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha.”
Joku on joskus mietiskellen kysellyt: olemmeko me paremmassa
”asemassa” kuin opetuslapset pelastushistorian. ”huippuhetkien”
suhteen?
Sakari Pöyhönen :”Joku on joskus mietiskellen kysellyt: olemmeko me paremmassa “asemassa” kuin opetuslapset pelastushistorian. “huippuhetkien” suhteen?”
Tämä on vain ”mutu-tuntoa”, mutta mielestäni emme ole, jos ajattelemme kreikkalaisten tavoin, että ihmisen kehittyminen on vasemmalta oikealle kohoavan janan tavoin tapahtuvaa jatkuvaa teleologista kasvamista kohti päämäärää, jossa ”kenties” olemme kelvollisia ns. saamaan siivet selkäämme ennen tämän maailman loppua.
Tuli oli antiikin Kreikassa se alkuaine, jonka uskottiin olevan välittäjä ihmisen ja taivasten valtakunnan välillä, koska sen saattoi kokea sekä ulkoisesti esim. nuotion lämpönä tai sisäisesti rakkautena. Tuon vanhan uskomuksen mukaan myös ihmisen ”minä” oli kipinä tuosta tulesta ja Jeesuksen sanoja siteeraten ”Tulta MINÄ olen tullut tuomaan maan päälle – ja kuinka toivonkaan, että se olisi jo syttynyt” (Luuk. 12:49) eikä hän tarkoittanut suurvaltojen aseiden tms. aikaansaamaa tulta.
Jeesus sanoi Vuorisaarnassa: ” Te olette maan suola” ( Matt.5:13 )
Edellä Sakari lainasi Rooman paavin selvitystä suolan syömisestä. Mutta olisiko myöskin mahdollista, että kun Jesus viimmeisellä aterialla ollessaan opetuslastensa kanssa söikin ” suolalla” hyvin maustettua ruokaa. Sillä jo Vuorisaarnassaan Jeesus puhui Jumalan valtakunnan lapsilleen: ” Te olette maan suola”. Siellä missä Jeesus otetaan vastan, ihmisistä tulee suola, ilman suolaa ruoka käy mauttomaksi.
Sama tehtävä on opetuslapsilla maailmassa, ja ensimmäiset opetuslapset olivat maan suola, jonka tehtävänä tulisi olemaan suolana täällä maailmassa, ettei se pilantuisi. Jos suola kävisi mauttomaksi se heitettäisiin kyläraitille itämaiden kaatopaikalle.
Jos kristitylle käy elämässä niin huonosti, että menettää hengellisen suolaisuutensa ja tulee siinä määrin tämän maailman kaltaiseksi, ettei kukaan enää huomaa häntä muista poikkeavaksi.Sen tähden jokaisen kristityn tulee syödä säännöllisesti suolaa Jumalan sanasta, ettei menisi itse tämän maailman lasten tavoin mauttomaksi.