Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2:19-20)
Miten elämäsi olisi pitänyt mennä, jotta voisit pitää sitä hyvänä elämänä?
Minkälaista ihmistä Jumala rakastaa (pitääkö olla uskovainen)?
Mitä on Jumalan Pojan usko; uskonko minä vai uskooko Jumalan Poika minussa?
Kuinka Kristus voi elää meissä?
Miksi pelastus ei riipu meidän elämässä, vaan Kristuksesta?
Kuinka voimme elää Jumalalle?
Minkälainen on Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä?
Kaikki julkaistut blogini:
Ismolta ja Martilta hyvät. ”havainnot” suolan merkityksestä!
Samoin sinulla oli hyvä avaus suolasta. Jossain päin Vanhassa Testamentissa puhuttiin suolaliitosta, muistaako kuka missä?
Juha Heinilä :”Jossain päin Vanhassa Testamentissa puhuttiin suolaliitosta, muistaako kuka missä?”
🙂 No tässä on ainakin yksi netistä löytynyt selitys. On varmasti hyvä, että ihmiset eivät tiedä mitä he tekevät, mutta jos se johtaa siihen, että syyttömät jatkuvasti joutuvat kärsimään, olen asiasta eri mieltä (enkä sille mitään voi!):
”2. Aik. 13: 5 Täytyyhän teidän tietää, että Herra, Israelin Jumala, on antanut Daavidille ja hänen pojillensa ikuisiksi ajoiksi Israelin kuninkuuden, lujan kuin suolaliitto.
Jeesuksen iankaikkinen kuninkuus tulee sen todistamaan; se tulee ja kestää.
Suolaliiton toteuttamisesta koitui Jumalan siunaus koko perheelle. Tämä liitto on lupauksen liittoon verrattavissa. Lahjat kohdistuivat vain Aaronin perheeseen, kuvaten Jeesusta ja hänen seurakuntaansa, morsianta, joka on Kristuksen oma, kuten perhe on Aaronin oma.
Uudessa liitossa suolaliitto toteutetaan vapaaehtoisina lahjoina niin sananjulistajien toimintaa koskevina lahjoituksina kuin seurakunnan jäseniä avustavina. Ne ovat rakkauden töitä, jotka tulevat ihmisen sydämen oikeasta tilasta Jumalan Hengen tekeminä, eikä niitä ihminen huomaa tehneensä.”
Kiitos Tuula. Joo jakeesta löytyi viittaus Moosekseen. Suolaliitto on luja iankaikkinen liitto. Jumala pitää Raamatussa olevat lupaukset ja voimme luottaa evankeliumiin Jeesuksesta Kristuksesta.
Juha Heinilä :”Suolaliitto on luja iankaikkinen liitto. Jumala pitää Raamatussa olevat lupaukset ja voimme luottaa evankeliumiin Jeesuksesta Kristuksesta.”
Kiitos vastauksesta Juha, vaikka en osaa ajatella mitä ”suolaliitto” käytännössä tarkoittaa. Tässä viisi vuotta sitten perhekerhon jälkeen kirjoitettua:
”Sormeni ovat kuin kynttilöitä,
tai taivaan kirkkaita tähtivöitä,
joskus ne lentää kuin lintuset
tai pienet lumihiutaleet…”
Kun pitää sylissään pientä lastenlasta ja opettaa hänet ristimään sormensa ja kiittämään kaikesta olemassa olevasta Taivaan isää, ei voi välttyä sydämen rytmihäiriöiltä, kun samalla tiedostaa maailman olemassa olevan todellisuuden.
On suorastaan sietämätön se tunne, että mummina/ammina ei enää voi olla vaikuttamassa siihen todellisuuteen, jossa hän aikuisena tulee elämään eikä ”pehmentämässä” edes sanoilla niitä ihmisoikeuksista piittaamattomia maailman kovia lainalaisuuksia, joihin hän luultavasti monien ikätovereidensa lailla joutuu törmäämään.
Paavalin elämän tilitys:”Olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt (2Tim.4:7). Ensin Paavalilla oli vilpitön kylmä lakiusko. Jumalan kiinniottamana hän kääntyi ja sai aidon ja elävän Jumalan Pojan uskon:”Se, jolla on Minun käskyni ja joka noudattaa niitä, rakastaa Minua. Ja joka rakastaa Minua, häntä Minun Isäni rakastaa, ja Minä rakastan häntä ja ilmaisen Itseni hänelle (Joh.14:21). Sydämemme silmillä katselemme ”näkymättömiä iankaikkisia” (2Kor.4:18) Jeesus on sydämemme ja elämämme Herra, ja niin ”uskon kautta” ymmärrämme hengelliset ja myös ajalliset asiat (Hbr.11). Elämme nöyrinä Jumalan ja ihmisten edessä rukoillen ja Sanaa lukien niin, että meillä on arka tunto Hänen Sanansa edessä.
Annikki, kiitos hyvästä kommentista. Jumalan tahdon on hyvä oppia tuntemaan, jolloin elämämme menee vähemmän kompastellen. Oma vai Jumalan tahto?
Tuula tuo esille kommentissaan sen totuuden, joka isovanhempien sydämiä ”kirvelee” suolan tavoin. Lapset ja lasten lapset kasvavat ja itsenäistyvät valinnoissaan. Niin mielellään esim. Isovanhemmat haluaisivat jotenkin vaikuttaa nuoren polven elämään ja valintoihin.
Lopulta ainoaksi mahdollisuudeksi tuntuu jäävän esirukous.
Joku hiljattain totesi, että yhtä asiaa varmaan joudumme ”murehtimaan” taivaan kotiin perille tulleina: liian vähän käytimme aikaa esirukoukseen ( jos nyt Isän kodissa ”murehditaan” ).
Sakari Pöyhönen :”Tuula tuo esille kommentissaan sen totuuden, joka isovanhempien sydämiä “kirvelee” suolan tavoin. Lapset ja lasten lapset kasvavat ja itsenäistyvät valinnoissaan. Niin mielellään esim. Isovanhemmat haluaisivat jotenkin vaikuttaa nuoren polven elämään ja valintoihin.”
Nuorten kuuluu itsenäistyä ja tulla aikuisiksi eikä isovanhemmatkaan saa sitoa heitä esiliinojen nauhoihinsa. Lähinnä toivon sitä, että kirkko pysyy ydinsanomassaan ja että se osaa vastata ihmisten kysymyksiin niin että kysyjä ymmärtää ja on siis ns. pakoton auktoriteetti, jonka luokse ihmiset voivat vapaasti tulla.
Tuossa Tuulan kommentissa pariin ilmaisuun kiinnittäisin huomiota.
Emme todellakaan elä enää ns. yhtenäiskulttuurissa, jossa kirkko saattoi ”sanella” ja ohjailla kansalaisten ajattelua, elämänmuotoa.
Rippeitä tällaisista ”jäänteistä” ja sen mukanaan tuomista ongelmistakin voisi kuvitella havaitsevansa vaikkapa Rauhanyhdistyksen lestadiolaisuudessa, liikkeen ydinalueilla.
Hyvällä tahdolla voisi olettaa, että kristinusko ”ydinsanoma” on säilynyt niissäkin piireissä.
Hämmästyttävää on havaita miten usein ”maallistuneen” Helsingin ja sen lähiympäristön ihmisten ajatukset ja puheenaiheet liippaavat hyvin läheltä uskomme ydintä: sanankäyttö ja ilmaisut ovat totuttujen kaavojen ulkopuolelta; ”muista minua kun tulet valtakuntaasi” teema ei ole kovinkaan kaukana näistä kyselijöistä.
Tuulalla ja Sakarilla hyvää keskustelua. Esirukous lasten ja lastenlasten puolesta on erittäin tärkeää. Rukoilen, että lasteni vaellus menisi vähän helpommin kuin omani ja vaimoni. Olisi kiva, jos he eivät tekisi samoja virheitä, mitä me olemme tehneet. Toisaalta on helppoa luottaa Jumalan varjelukseen ja ohjaukseen, vaikka aina emme ymmärtäisi mitä elämä tuo tullessaan.
Evankeliumilla on suolattava jokainen ihminen. Jeesus on se uhri, joka oli suolattu, että yhteys Jumalan kanssa pysyy ainaisesti. Suola kuvaa nimenomaan yhteyttä ihmisen ja Jumalan välillä (Henkeä) ja ilman suolaa (Armon evankeliumia) yhteyttä Jumalaan ei synny. (vanh.liiton uhrit suolattiin, juuri ikuisen yhteyden merkkinä ja ilman suolaa uhri oli turha) Huom. Ilman uskoa myös rukous on turha, vain pelkkiä sanoja.
Tuula kuvasi hyvin oikeasta Jumala suhteesta ja uskosta syntyviä tekoja: ”Ne ovat rakkauden töitä, jotka tulevat ihmisen sydämen oikeasta tilasta Jumalan Hengen tekeminä, eikä niitä ihminen huomaa tehneensä.”
Kauniisti myös edellä kuvattiin rukouksen opettamista pienelle lapselle, joka onkin mitä tärkein yhteisen uskon ja yhteyden merkki. Kristityt ovat yhteydessä Luojaan ja toisiinsa, yhdessä ja yksin rukoilemalla Esim. iltarukouksen opettaminen pienelle lapselle, on uskosta, uskoon liittämistä ja Jumalan huolenpitoon luottamisen opettamista.
Usko elää myös ennenkaikkea siitä ymmärryksestä, että olemisemme ei ole meidän omissa käsissä ja toimii siksi Evankeliumin tuoman Armon ja Rakkauden mukaan kaikkia ihmisiä kohtaan ja tällä sydämenasenteella ohjaa myös omia lapsiaan Korkeimman Voiman suojiin. Ei ketään pakottaen, vaan kaikessa Jumalaan luottaen.
”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. Room.1:16-17
ISMO MALINEN:”Kauniisti myös edellä kuvattiin rukouksen opettamista pienelle lapselle, joka onkin mitä tärkein yhteisen uskon ja yhteyden merkki. Kristityt ovat yhteydessä Luojaan ja toisiinsa, yhdessä ja yksin rukoilemalla Esim. iltarukouksen opettaminen pienelle lapselle, on uskosta, uskoon liittämistä ja Jumalan huolenpitoon luottamisen opettamista. Usko elää myös ennenkaikkea siitä ymmärryksestä, että olemisemme ei ole meidän omissa käsissä ja toimii siksi Evankeliumin tuoman Armon ja Rakkauden mukaan kaikkia ihmisiä kohtaan ja tällä sydämenasenteella ohjaa myös omia lapsiaan Korkeimman Voiman suojiin. Ei ketään pakottaen, vaan kaikessa Jumalaan luottaen. ”
Kaunista tekstiä, entä kuinka on todellisuus??
Siis lapsi uskoo mitä vanhemmat opettavat, entä kun he edellä olevalla tavalla opettavat rukoilemaan ja luottamaan Jumalan voimaan ja huolenpitoon????
Mitä kun todellisessa elämässä lapsi rukoilee ettei isä alkaisi ryyppäämään ja kuitenkin isä alkaa ja sen seurauksena ”kiltti uskonnollinen” isä muuttuu räyhääväksi löyväksi kauhu isäksi, mitä pieni lapsi ajattelee rukouksen voimasta ja Jumalan huolenpidosta???
Entä kun lapsi kasvaa ja itse ajautuu samaan ongelmaan, selvänä opettaa omille lapsilleen samat litaniat mutta lankeaa ryyppäämään isänsä lailla ja muuttuu isänsä kaltaiseksi???? Mistä voi hakea apua???
Onko tämä todellista uskoa????
Ari Pasanen :”Siis lapsi uskoo mitä vanhemmat opettavat,”
Vanhempien opetuksesta lapsi oppii lähinnä sen, että häntä rakastetaan. Kun lapsi itsenäistyy, myös vanhempien tai isovanhempien opettamat rukoukset jäävät taakse. Esimerkkinä tästä tuo kertomani lapsenlapsi, joka ei enää rukoile siten kuin olin häntä opettamassa, koska ”sormet eivät voi olla kuin kynttilöitä, koska niistä voisi syttyä tulipalo.” Se mikä on jäänyt jäljelle, on luottamus ”ammiin”, jolle voi ilmaista myös pahan mielensä ja kun ”ammi” tekee lapsen mielestä väärin, komentaa hänet jäähylle vaikka muurahaispesään istumaan, että oppisi edes jotain lapsen maailmasta.
Tuula Hölttä, vai että noin kutistat lapsen oppimisen, entä mistä tulee esim toisiin uskontoihin niin valtava viha tois uskoisia kohtaan, eikö sitä opita lapsena omilta vanhemmilta??
Se mitä tarkoitin opetuksen ja reaalielämän välillä on että kun lapselle opetetaan että hän on jumalan lapsi niin eipä tämä osaa vanhempana sitä epäillä eikä näin ollen nöyrtyä elävän JUMALAN edessä ja tulla Jeesuksen parantamaksi sydämeltään, siis saada paatuneen sydämen tilalle paranettu sydän joka voi kuulla Jeesuksen äänen. Kun on oppinut valheen niin sitä on vaikea nöyrtyä tunnustamaan vaikka niin paljon arkielämässä ja historiassa todistaa sen valheen jota ”kristinuskona” syötetään pienille lapsille.
Ari, sinä olet ratkaissut eri lailla lastenkasvatusongelman kuin me muut keskustelussa mukana olevat. Teitkö hyvän ratkaisun?