Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2:19-20)
Miten elämäsi olisi pitänyt mennä, jotta voisit pitää sitä hyvänä elämänä?
Minkälaista ihmistä Jumala rakastaa (pitääkö olla uskovainen)?
Mitä on Jumalan Pojan usko; uskonko minä vai uskooko Jumalan Poika minussa?
Kuinka Kristus voi elää meissä?
Miksi pelastus ei riipu meidän elämässä, vaan Kristuksesta?
Kuinka voimme elää Jumalalle?
Minkälainen on Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä?
Kaikki julkaistut blogini:
Tuossa edellä Tuulan ja Ismon ”huomiot” esimerkiksi iltarukouksen merkityksestä pienen lapsen koko elämänkaarta ajatellen ovat merkityksellisiä. Joskus joku voi olla vaivattu senkin vuoksi, että lapselle opetettu rukous on ( oli ) ”niin lyhyt”. Kuitenkin voi kysyä olivatko Vapahtajamme kohdanneet evankeliumien ihmiset ”pitkärukouksisia” ihmisiä? Eikö päinvastoin! ” Jeesus Daavidin Poika auta minua”! Pitkäkestoisista ” julkisuusrukouksista” Herramme taas varoitteli kuulijoitaan.
Ari Pasanen :”…mistä tulee esim toisiin uskontoihin niin valtava viha tois uskoisia kohtaan, eikö sitä opita lapsena omilta vanhemmilta??”
Valitettavasti on sanottava, että en tiedä. Kyseisen lapsenlapsen parhaisiin ystäviin kuuluu tällä hetkellä mm. somalialaispoika, joka todellakaan ei ole ns. kristityn perheen jäsen.
Kun olen joskus Unicefin myyntipöydän takana kuunnellut ns. ”nahkatukkapoikien” selvityksiä syrjäytetyiksi tulemisistaan, olen joskus esittänyt teorian siitäkin, että rasisimin lähtökohta on se, että ihmiset kokevat, että heidät on syrjäytetty mm. maahanmuuttajien etujen kustannuksella. Tämän vuoksi olen joskus esittänyt toivomuksen siitäkin, että myös ns. ”nahkatukkapojat” kotoutettaisiin tähän kotimaahansa vähintäänkin samalla tavalla kuin maahanmuuttajatkin.
Tai mitä tarkoitti tanskalainen Kierkegaard todetessaan: todellinen rukous alkaa siitä, kun rukoilija hiljenee, ei sano enään yhtään mitään?
Jos lapselle, ei tyrkytä omia näkemyksiään, vaan vain esimerkillä näyttää, että rukous on yhteys Jumalaan. Lapsi oppii hyvin, tämän arvokkaan asian ja vaikka unohtaisi rukouksen kymmeniksi vuosiksi, niin hädän hetkellä, apu on kuitenkin lähellä.
Usko on kummallinen asia, eikä sitä kannata tyhjäksi puhua. On hyvä antaa olla ja luottaa siihen, että usko syntyy uskosta, kuten edellisessä kirjoituksessa tarkoitin, kun sanoin :”uskosta uskoon”. Näinhän usko on liikkeelle lähtenyt, alkaen Jumalan Pojasta, siirtyen Pyhässä Hengen kautta sukupolvelta toiselle. Me emme voi synnyttää lapsiin uskoa, vaan ne Sanat, jotka rukouksessa lausutaan Jeesuksen nimessä.
Jeesus sanoi, opetuslapsille: ”Te olette jo puhtaat sen Sanan tähden, jonka olen teille puhunut” Joh. 15:3
Kristillinen Usko elää Armosta ja Rakkaudesta käsin myös lapsiamme kohtaan.
Jeesus asettaa meille hyvän kuvauksen rakkaudellisesta lähimmäisen kohtaamisesta, kertoen hurskaalle Juutalaiselle laupiaan Samarialaisen tarinan. (luuk.10)
Voimme hyvin laittaa tarinan Samarialaisen kohdalle ”maahanmuuttajan”, niin pääsemme lähelle Jeesuksen tarkoittamaa kuvaa.
Samarialaiset olivat aikansa ”maahanmuuttajia” joilla ei ollut arvostettua yhteiskunnallista asemaa, vaan he kerjäsivät elannokseen kaduilla, kuten nykyisin Romanit Suomessa.
Kristityn voisi nykyään myös tältä osin asettaa tarinaan Juutalaisen asemaan….
Minkälainen on Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä ?
Sidotussa ratkaisuvallassa Luther kirjoitti ihmisen kyvystä itse tulla omin voimin Jumalalle kelpaavaksi.: ” Ihminen ei pysty valitsemaan kuuliaisuuttaan Jumalalle, mutta tottelemattomuuden hän valitsee helposti ja mielellään” ( 5. Moos.9:6,13,27 )
Syntiinlankeemuksen seurauksena on tällainen ikävä todellisuus. Kuitenkin on sanottava, että ihminen voi uudistua, mutta silloinkin se tapahtuu Jumalan työn kautta. Kieltäytyminen kuuntelemasta Jumalan tahtoa on paatumuksen seurausta, selän kääntämistä Jumalalle. ( Sak.7:11 ) ja Sak. 7:13 kohtaamme vaikenevan Jumalan.
Luther on sanonut, että silloin tilanne on kauhein, kun Jumala vaikenee. Lain saarna ja tuomiolla uhkaaminen ovat osoituksena siitä, että Jumala vielä kantaa huolta ihmisestä. Mutta kun nekin äänet vaikenevat, silloin ihminen jää yksin, ilman Jumalaa, ilman toivoa. Sellainen elämä ei todellakaan ole Jumalan tahdon mukaista elämää, eikä ole hyvää elämää, kun itse ehdoin tahdoin kääntää Jumalalle selkänsä.
Kiitos teille kaikille monista hyvistä kommenteista. Onneksi meillä on hyvä ja rakastava Isä Taivaissa, joka ohjaa meitä totuuteen ja hyvään elämään.
Martti toi mieleen Lutherin ajatuksen ”välttämättömyyden suomasta pakosta”, joka avaa kuvaamaan ihmisen syntistä luontoa hyvin. Ihminen, vaikka kuinka hyväkin, toimii ja tekee vääryyttä, välttämättömyyden suomasta pakosta, koska on syntinen. Tästä voi tehdä myös sen johto päätöksen, että ihminen toimii aina luonnostaan itsekkäästi ja mielihalujensa mukaan ja päälle väittää vielä, että ei aiheuta teoillaan muille vaivaa.
Ihmisen on tehtävä välttämättömyyden suomasta pakosta myös työtä elättääkseen itsensä, mutta silti ihminen pyrkii mieluummin välttämään tuota pakkoa ja valitsee huvin ja lepäilyn sen sijaan. Hyvä elämä on elää Jumalan teoissa.
Kun vaellamme Jumalan teoissa, niin ymmärrämme olevamme myös itse Hänen tekonsa. Kaikki vääryys on syntiä, mutta Hänen ylitsevuotava Armonsa on Hänen Poikansa, jossa me olemme, kuten Jeesus oli Isässä.
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun- ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä.
Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Joh.17:11-16
Hyvä kommentti, kiitos Ismo. Jumalan lupauksiin voimme luottaa, vaikka näkisimme itsemme maailman suurimpana syntisenä. Jeesuksen Kristuksen ansio on aina enemmän kuin meidän syntimme. Jumalan armoon voimme luottaa.
Kun syntinen kohtaa Jeesuksen ja Hänen Sanansa ja tekee niiden mukaan parannuksen ja uskoo evankeliumin SAA hän menneet synnit anteeksi olivatpa ne kuinka suuret tahansa, AAMEN.
Kuka sen senjälkeen näistä vanhoista synneistä syyttää, ei Jumala eikä Hänen lapsensa vaan saatana ja hänen joukkonsa.
Näin siis saan Jumalan rauhassa levätä vaikka kuinka saatanan joukot minua vanhoista synneistä syyttäisivätkin, tiedän ne saaneeni anteeksi Jeesuksen Kristuksen kautta.
Luuk.24:45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
46 Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
48 Te olette tämän todistajat.
Ari, taidat itse kuulua niihin helvetin joukkoihin, koska täällä ainoastaan syytät Kristuksen kirkkoon kuuluvia niistä asioista, jotka itse olet hoitanut kaikista huonoiten. Et voi puhua lastenkasvatuksesta tai avioliitosta mitään, koska olet ne asiat hoitanut omalla tavallasi pysyvästi, eikä ne todellakaan ole Jumalan tahdon mukaisia. Voit tulla blogilleni kommentoimaan, kun olet kasvattanut lapsiasi ainakin kymmenen vuotta ja ollut avioliitossa saman verran. Nyt puheesi ovat vailla pohjaa, koska kätesi ovat veriset, eikä mitään hyvää hedelmää ole elämästäsi nähtävissä. Etsit tikkua muiden silmistä, vaikka omat silmäsi ovat kelohonkien sumentama.
Olen silloin tällöin pysähtänyt ” Jumalan valtakunta” käsitteen kohdalla ja kysynyt: onko minulle päivittäin todellisuutta ”vanhurskaus, ilo ja rauha”. Onko Jumalan Sana tuoretta ja elävää niin että voi ilmetä esimerkiksi ilona?
Sakari, kiitos hyvästä pohdinnasta. Monesti eteemme tulemat vaikeudet, joille emme voi mitään vaikuttavat meidän mieleemme. Silti meillä voi olla rauha Jumalan kanssa vaikka meillä täällä mieltämme painaa ties mikä asia. Onneksi Jumala rakastaa meitä viheliäisiä ihmisiä ja olemme autuaita, vaikkapa välillä vaeltaisimme synkissä metsissä.
Juha Heinilä, mielenkiintoinen viime kommenttisi minulle, aivan saat ajatella rauhassasi miten vaan, ei sinun ajatukset minua horjuta, olen saanut ennen uskoontuloa tehdyt syntini anteeksi niin kuin Jeesus lupaa.
Kuinka voit ottaa Jeesukselta ohjeita moneen asiaan kun kerran Hän ei ole ollut avioliitossa eikä kasvattanut lapsia, eikä varsinkaan langennut syntiin????
Niin moni saa piston sydämeensä Jeesuksen Sanoista ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” sillä Pyhä Henki puhuttelee ihmistä, se on eriasia kuinka tähän puhutteluun vastaa, nöyrtyykö parannukseen vai ei???
Nöyrä katsoo omaan syntiin ja saa armon, sillä nöyrille Jumala antaa armon, ylpeät taasen syyttävät toisia ja käyvät toisten kimppuun vihoissaan.
Ari, kuten sanoin. Sinulla ei ole mitään annettavaa Kristuksen kirkkoon kuuluvalle. Viimeiselle tuomiolle ei mennä henkseleitä paukutellen osoittaen muiden syntejä. Sinulta puuttuu nöyryys, kun osoittelet muiden Jumalan tahdon mukaista elämäntilannetta, vaikka itse olet toiminut päinvastaisesti vastoin Jumalan tahtoa.