Aleksis Kiven Nummisuutareissa Sepeteus-kanttoori oli vaikuttunut Kurkelan Juhon saarnasta. ”Kahteen osaan jakasi hän saarnansa, ensimmäinen oli helvetin vaivasta, toinen taivaan ilosta. — ja koska hän nyt tuli saarnansa toiseen osaan ja taivasta oikein eteemme maalailemaan rupesi, niin kohina raskas kuului yli koko kirkon —- ja yksikään silmä ei kuivaksi jäänyt.
Ensin tulevat laki ja synti, sitten armo ja evankeliumi. Ehkä noita vieläkin moni odottaa hyvältä saarnalta.
Kirkkopiirin kirkkoväärtejä ja muita seurakuntalaisia sekä pappeja, kanttoreita ja suntioita oli koolla keskustelemassa messusta. Yksi esille noussut kysymys oli hyvä saarna? Seuraavassa maallikon pohdintoja aiheesta.
****
Pääosin vastaus hyvään saarnaan on hyvin henkilökohtainen asia, vaikka toki hyvälle saarnalle on joitakin objektiivisiakin edellytyksiä.
Selkeys ja tekstilähtöisyys ainakin ovat sellaisia. Kielen on hyvä olla ymmärrettävää suomea. Pappien kaitsijat valvovat teologista oikeaoppisuutta.
”Hän puhui selkeästi ja kuuluvalla äänellä” on joskus varsinkin vanhemman kuulijakunnan antama myönteinen arvio. Selkeys on kuulijan kohteliasta huomioimista. Ilman sitä sisältökin menee ohi.
Päivän tekstistä saarnaaminen lienee tarkoitus, vaikka siitä voi helposti lähteä kauaksikin, kun puhuja innostuu. Jotkut saarnaajat puhuvat aina samat sanat päivän tekstistä riippumatta.
Meidän keskustelussamme tuli esiin sekin näkemys, että saarna on aina kuulemisen arvoinen ja aina hyvä, yksi messun kohokohtia. Se on Sanan avaamista ja selventämistä, eikä sitä sovi arvostella.
Hyvä saarna on tekijänsä tuotos ja näköinen. Persoona saa kuulua.
Henkilökohtaista kokemusta lisää kuulijan oma elämäntilanne ja ”päivän kunto”. Eri kerroilla kuulee samastakin tekstistä eri asioita.
Kuulijat voivat arvostaa erilaisia saarnatyylejä. Sama saarna on toisesta erinomainen, toisesta ei niinkään hyvä. Toiset odottavat uutta tietoa tai elämänohjeita, toiset hengen evästä ja palavaa julistusta.
Hyvä saarna on kuitenkin aina hyvin valmisteltu ja prosessin tulos. Kuulija kyllä huomaa, jos se yritetään kuitata kevyellä kädellä.
Mitä itse pidän hyvänä saarnana? Varmaan jotain edellä sanotusta. Jokin itsellekin tuntematon tekijä voi tuoda elämyksen ja saarna tuntuu osuvan. Saarnatuolista voi kuulua jotain uutta ja yllättävää? Aina toivon, että saarnassa tultaisiin tähän päivään. Mitä teksti ja sanoma tarkoittavat meidän elämässämme?
Tässäkin on erilaisia koulukuntia. Joidenkin mielestä kirkossa pitäisi keskittyä vain tuonpuoleiseen ja pelastumiseen. En yhdy tuohon kantaan. Taivas ja helvetti ovat usein totta jo tässä ajassa. Kristinuskolla on jotain sanomista siihenkin. Saarnaajan pitäisi tulla ulos Raamatun maailmasta ja tuoda se tähän päivään.
Arvostan kohtuumittaista saarnaa, ellei puhuja ole aivan ylivertainen esittäjä. Kymmenen minuuttia on sopiva mitta. Sanottavansa pystyy yleensä sanomaan lyhyemmässäkin ajassa.
Joskus kuulee pidettävän useampi saarna peräkkäin, puhuja ikään kuin aloittaa uudestaan, varmuuden vuoksi sama uudelleen tai jopa jokin uusi aihe. Rajaaminen ja valitseminen ovat osa puheen tekemisen prosessia!
Jaakko Elenius antoi ohjeita hyvää seurapuheeseen, jossa hänen mielestään pitää olla vähintää yksi aihe ja se on samalla enimmäismäärä. Siis yksi aihe kerrallaan saarnaankin?
Huumorikin on taiten harjoitettuna paikallaan. Kokenut saarnaaja sovittaa sanojaan myös kuulijakunnan mukaan ja aistii sitä herkästi.
On siinä saarnaajalla tekemistä, jos halua kaikkien odotukset täyttää.
****
Keskustelussa pohdittiin muutoinkin messun toimittamiseen liittyviä asioita. Miten seurakuntalaiset voisivat osallistua enemmän suunnitteluun ja valintojen tekemiseen, vai ovatko ne vain papin ja kanttorin asia? Kirjoissa olevat kaavat ja järjestykset antavat turvaa, mutta niistäkin voidaan poiketa kunhan pidetään kirkkoväki mukana. Miten messu voisi olla seurakuntansa näköinen, kuten 1990-luvulla tavoitteeksi asetettiin.
Mielipiteitä on paljon. Siitäkin ollaan eri mieltä, kutsuako kirkonmenoja jumalanpalvelukseksi vai messuksi.
Ja miten kirkon penkissä istutaan? Siinä missä toinen haluaa hiljentyä itsekseen, toinen saattaa odottaa sosiaalista kanssakäymistä ja haluaa tulla kohdatuksi.
Eleniukselta toimiva ohje. Yksi käytännöllinen aihe, jonka kuulija kykenee helposti soveltamaan omaan elämäänsä. Jos saarna sisältää useita aiheita ja vielä aasinsiltoja niiden välille, niin kuulija ei hyödy saarnasta mitään. Saarna ei saisi olla esitelmä.
Sepeteuksen kuvaus KurkelanJuhon saarnasta on ankara parodia ajan uskonnolisuuden typerimmistä piirteistä. Tämä näkyy erityisesti Topiaksen salaivallisista kommenteista. Olen näytellyt Sepeteuksen ja analysoinut tämän kanttorin perusteellisesti. Olen myös ohjannut Nummisuutarit, joka oli ja on aivan loistava näytelmä. Tämä parodinen Sepeteus/kurkelan Juho -saarna on käsitelty myös jo Jalavan aikaisemmassa blogissa.
Joo, olen tuota katkelmaa muutaman kerran käyttänyt. Se on hauska parodia, mutta on siinä siemen vieläkin jossain vallitsevista käsityksistä. Minuun tuo katkelma on tehnyt vaikutuksen erityisesti Nurmijärven Kivi-juhlien esityksissä vuosia sitten.
Yksi hyvän saarnan tuntomerkki on, että kuulija osaa referoida sen kotona muutamalla lauseella kotiin jääneelle perheenjäsenelle.
Nykyajan 12 minuutin saarnan kuullut kersa v oi ref eroida kotona esim näin: ”Saarnatekstissä oli että ’Ulkona satoi kovasti’ ja saarnaaja selitti sitten että ’ulkona oli hyvin märkä ilma’….”
Hienoja huomioita saarnoista. Täytyy olla aikamoinen velho, jos saa pidettyä juttunsa kiinnostavana esim. 15 minuutin ajan. Sanoisin että 5-10 minuuttia on keskimäärin hyvä mitta saarnalle. Lisäksi mielestäni olisi tärkeää, että saarnassa löytyisi mielekäs linkki raamatuntekstin ja ihmisen elämän välillä, jotakin mihin suurin osa meistä kykenee samastumaan. Kaikki tekstit eivät tietenkään tarjoa helppoa mahdollisuutta tähän, eivät välttämättä ollenkaan. Itse toivon saarnan haastavan minut ajattelemaan asioita uusiksi. Mutta kuten tuossa aiemmin taidettiin mainita, paljon riippuu siitä, millä mielellä kuulija sattuu olemaan. Aina ei kaipaa aivopähkinöitä, joskus vain rauhaa ja armoa.