Laitan seuraavan tekstin silläkin uhalla, että edellisestä ei ole kauaa. Se minulle anteeksiannettakoon.
Tällä Lauri Viidan runolla haluan onnitella äitejä ja toivottaa kaikille hyvää äitienpäivää:
Alfhild
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut, on joka yö sinne purjehtinut, missä Eemeli tullen ja mennen murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa. Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä, viittoen luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa –
ostaen kahvit ja pullat kai, jos sattuu olemaan perjantai. –
Ja sitten, kun Pispala aamun saa, äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää – – .
– Oi kuinka on ihana elää ja tuutia lapsenlapsiaan ja kertoa kauniita uniaan!
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa!
Lauri Viita
