Kaikki viime vuosien muutokset koskien opetusta, luokkakokoja, integroiminen, inkluusio, pien koulujen alasajot jne jne ovat tehneet sen että esimerkiksi tyttäreni ei tee omaa työtään.
Se minkälainen koulumaailma oli kun hän aloitti opintonsa Jyväskylän Yliopistossa oli erilainen. Se minkälainen se on nyt ei ole se koulu jossa hän haluaisi tehdä työtään. Valitettavasti.
Puhutaan nyt esimerkiksi maahanmuuttajalapsista. Tyttäreni opetti sodan keskeltä tulleita oppilaita. Hänen päätehtävä oli opettaa heille suomea niin että oppilaat voivat siirtyä perusopetuksen puolelle. Mutta opetuksessa ei otettu huomioon traumoja ja pelkotiloja joita näillä lapsilla oli. Eikä sitä, että opettajalla ja oppilailla ei ollut minkäänlaista yhteistä kieltä. Muutama oppilas osasi jonkun sanan englantia. Yhden oppilaan mummi osasi suomea ja toimi silloin tällöin tulkkina. Sana sanalta he edistyivät. Vailla mitään opetussuunnitelmaa, opetusvälineitä ym ym…Vihkoja ja paperia oli kyllä käytössä. Oli luokkahuone jonka tyttäreni sisusti kodikkaasti kotoaan tuomilla tavaroilla. Jotta oppilailla olisi kodikas olo. Turvallista.
Työ oli antoisaa, vaikkakin raskasta. Tyttäreni joutui opettajan työn ohella toimimaan milloin psykologina ja milloin rauhantekijänä kun tunteet kuohahtivat.
Toki työ tekijäänsä kiittää. Lapset kiintyivät opettajaansa ja olivat kiitollisia saamastaan opetuksesta. Tyttäreni ei tiedä kuka lähti takaisin kotimaahansa, kuka siirtyi eteenpäin, kuka jatkaisi. Mutta suvivirren jälkeen tulee jo uudet oppilaat….ja sama uudestaan ja uudestaan…eikä lapset ole aina samasta maasta. On oppilas sieltä, täältä ja tuolta…
Ja niille luokille tulevat myös työperäisen maahanmuuttajien lapset.
Eikä se suomenkieli ole täysin hallussa kun sittemmin siirtyvät perusopetukseen. Miten käy suomen kielen? Sinne tulee vivahteita muista kielistä, opettaja ottaa käyttöön myös englannin että selviytyisi…
Mitä tekee oppilaat perusopetuksen puolella? Haistattelevat. Käyttäytyvät huonosti. Ovat välinpitämättömiä. Oppilaissa näkyy vahvasti ylisukupolvinen huonovointisuus. Ei tietenkään kaikissa. Tunnolliset oppilaat jäävät jalkoihin. He eivät saa ansaitsemaansa huomiota koska pärjäävät itsekseen. Heidän on pakko. Missä on heidän oikeudet hyvään, laadukkaaseen ja huomioonottavaan opetukseen?
Opettajien energiat menevät opetuksen lisäksi myös paljon muuhun. Tarpeellista, tarpeetonta? Turhaa ja turhauttavaa?
Ja edelleen vaan tehdään päätöksiä yli 1000 oppilaan kouluista. Siellä ovat somasti samojen kattojen alla päiväkoti, alakoulu, yläkoulu ja ehkä vielä lukio. Siellä pienet näkevät kuinka isot käyttäytyvät. Ja ottavat mallia. Eikä se aina ole positiivista.
Suomalainen ylpeys – peruskoulu. Ei sitä varmaankaan tällaiseksi haluttu.
Itsekin olen ollut koulussa töissä. Epäpätevänä. Ja joutunut ottamaan vastuuta erityisoppilaista. Korostan: epäpätevänä. Miksi en olisi ottanut koppia perusopetuksen oppilaista ja pätevä opettaja erityisoppilaista? Tätä kuviota jaksan edelleenkin ihmetellä. Olin yläkoulussa töissä kolmisen vuotta. Olen ollut töissä myös erityiskoulussa sekä sairaalakoulussa. Erityiskoulussa asiat sujuivat. Olin avustajana. Erityisoppilaat tekivät työtä pienryhmissä ja saivat tarvitsemaansa apua ja tukea. Miksi tämä ei ole enää hyvä tapa?
Keksitiin uusi sana.
Inkluusio. Se tarkoittaa sitä että jokaisella on oikeus osallistua perusopetukseen riippumatta oppimisvaikeuksista. Se pohjaa YK:n perussääntöihin tasavertaisesta kohtelusta ja lasten oikeuksista.
Luokassa saa olla maksimissaan 5 erityisen tuen tarpeen oppilasta. Heissä voi olla mm.kehitysvammaisia, käytöshäiriöisiä.
Vaikka luokalla on usein avusta tai avustajia, on heidän tehtävä auttaa oppilaita. Ja juurikin näitä erityisoppilaita. Ei avustajilta välttämättä vaadita mitään pätevyyttä vaan sitkeyttä, sinnikkyyttä ja pelisilmää. Niillä pärjää.
Tällä kokoonpanollako saadaan opetus vietyä normaaliin tapaan eteenpäin ilman että kukaan kärsii? Tässä systeemissä kärsii kaikki. Ja yksi heistä on opettaja. En tunne yhtään opettajaa joka puolustaa tätä inkluusiota. Ja avustajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin.
Sitten ihmetellään Pisa- tuloksia. Sekä sitä että kirjoittamisen ja lukemisen taito sekä tekstin ymmärtäminen ovat laskeneet.
Kirjoittaminen, lukeminen ja laskutaito ovat kuitenkin kaiken sivistyksen perusta. Miten käy yleissivistyksen jos nämä taidot häviävät?
Kun 1+1=2 edelleenkin niin eikö edellä esitetty syy-yhteys ole ilmeinen?
Eläköön suomalainen koulu. Otetaan myös tasoryhmä opetukset takaisin. On ihan höpöhöpöä, että se eriarvoistaa oppilaat. Itse sain niistä nauttia. Olen kiitollinen että sain tasoistani opetusta esimerkiksi matematiikassa.
Iso kiitos kaikille jotka kouluissa ahertavat – opettajat ja koko muu henkilökunta.
