Sain äskettäin käsiini uuden kirjan hyvästä elämästä. Se oli tanskalaisten hygge-käsitteen pohdintaa ulkoisestikin kauniissa Hygge-kirjassa. Kotoisa, miellyttävä, mukava ja leppoisa kiteytyvät tanskan kielessä sanaan hygge, jota käytetään kaikesta hykerryttävän mukavasta. Asiaan kuuluu, ettei sanaa pysty edes kääntämään kyllin hyvin millekään muulle kielelle.
Suomessakin on sana, jota ei yhdellä sanalla pysty kääntämään, se on sisu. Me pidämme sitä ylpeästi esillä: suomalainen sisu. Mielenkiintoista on, että Tanskaa kuvaa hygge ja Suomea sisu. Hygge kertoo hyvästä olosta ja sisu taas kertoo kyvystä sietää pahaa oloa.
Suomella ja Tanskalla on erilainen historia. Sitkasta on kansa ollut myös juuttien maalla, en sitä kiellä. Ehkä Suomemme vaiheet menneinä vuosisatoina ovat kuitenkin olleet karumpia. On ollut pakko oppia vaikeissa oloissa selviytymistä. Muutenkin leppoisan ja hyvän olon etsiminen voi johtaa koko elämän laimenemiseen — turtumiseen. Ongelmien taipumattomassa selvittelyssä saattaa sitä vastaoin piillä oma rikkautensa. Helppo elämä ei nimittäin takaa onnellista elämää.
Toki elämässä saa tunnelmoida. Lapin luonto tarjoaa meille siihen upeat mahdollisuudet. Syksyn värit näkyvät jo metsissä ja tuntureilla. Kairan kulkija voi nauttia pimenevässä illassa nuotion satumaisesta hehkusta tai kämpän kaminan lämpimästä huminasta. Syksyisen luonnon riisuuntuminen puhuu elämän katoavaisuudesta. Ennemmin tai myöhemmin meidän kaikkien on totuttava luopumaan.
Silti jää toivo — nukahtaessamme ikuisen Jumalan syliin jäämme ikävöimään Herran näkemistä. Kauniisti sen sanoo Raamatussa suurten kipujen ja koettelemusten mies Job: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.”(Job 19: 25-27)
Heprean sana go’el eli lunastaja viittaa Jumalaan vapauttajana, mutta pitää sisällään myös ajatuksen vapaaksi ostamisesta. Herramme Jeesus Kristus itse maksoi jokaisesta meistä kalliilla verellään. Olemme ostettuja vapaiksi synnin ja kuoleman orjuudesta iankaikkista elämää varten. Syksyn kuolevat lehdet jättävät jälkeensä paljaan oksan, joka koko pitkän talven kantaa uuden kasvun ja elämän salaisuutta, jonka me keväällä parhaiten ymmärrämme.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
Ai. miten tuli ikävä etelän miehellä tunturiin.
Salainen tavoite. Tervetuloa.
Blogisti: ”Herramme Jeesus Kristus itse maksoi jokaisesta meistä kalliilla verellään.”
Juuri näin.
Mutta miksi kristillinen oppi tuomitsee suurimman osan ihmiskuntaa ikuiseen kadotukseen? Se tarkoittaa väistämättä sitä, ettei kristillisyys tunne eikä palvo samaa Jumalaa kuin apostolit.
Opilla on merkitystä, mutta ei se ole pelastukseen liittyvää, millä tarkoitan kristilliysyyden käsitystä pelastuksesta, joka on tyystin erilainen kuin apostolien.
Jo yksin kansojen tuomio upottaa katolisen kirkon ja sen perillisten pelastusopin.
Raamatun Jumalan toiminta on pelastavaa, vapauttavaa ja vapaaksi lunastavaa. Näin se on.
Synti ja vääryys sitoo omaan todellisuuteensa ja myös rangaistukseen. Kaikkia kutsutaan, mutta ihan kaikki eivät näytä haluavan ottaa pelastusta vastaan.
Pentti Tepsa: ”Kaikkia kutsutaan, mutta ihan kaikki eivät näytä haluavan ottaa pelastusta vastaan.”
Väite ei perustu todellisuuteen, vaan on opillista itsepetosta. Entä minkä pelastuksen valitsee? Pitää olla tarkka ja tietää todella paljon, jos ottaa pelastuskutsun vastaan. Jehovan todistajat, mormonit, lestadiolaiset vai kansankirkon? Katolisen kirkon mukaan vain sen kautta voi pelastua ja se on tradition perusteella sanomaltaan uskottavampi kuin siitä eronneet eri seurat.
Blogisti voisi ottaa kantaa kansojen tuomioon, josta huomaa, etteivät lampaat voi mitenkään olla niitä, jotka pelastuvat. Kun lampaat eivät pelastu sillä pelastuksella, josta Jeesus ja apostolit opettivat, niin ketkä pelastuvat eli temmataan Herraa vastaan? Tästä pelastuksesta Raamattu kertoo. Sitä pelastusta apostolit odottivat, mutta eivät siihen päässeet. Siten kukaan ole voinut pelastua. Koska siis pelastus edelleen odottaa, niin miten kukaan voi tietää pelastuvansa?
Arvoisa kommentoija Tapio Tuomaala, blogissani kirjoitan pelastuksesta ja Jumalan pelastavasta toiminnasta Raamatun ja arkikokemuksen perusteella nähdäkseni ihan oikein. Ks. Joh. 3:16. Toki myös Jumalan tuomio on raamatullista todellisuutta. Eli evankeliumi on kutsu, jota ei pidä torjua. Pakanakansat, jotka eivät ole Jumalan kirjoitettuun lakiin tai evankeliumiin voineet tutustua, tuomitaan yleisen ilmoituksen perusteella. Room. 2:14.