Hannu Kuosmanen kritisoi Vantaan herättäjäjuhlien maskotteja Rauhaa ja Toivoa, tai siis meitä, jotka valitsimme heidät tehtäväänsä. On se vaan ilo lukea tällaista palautetta herännäisyydestä. Viimeaikoina kritiikki on yleensä suuntautunut päinvastaiseen suuntaan. Herännäisyyttä on syytetty siitä, että liike on hylännyt juurensa. Joku tohtori on ihan empiirisen aineiston nojalla väittänyt, että kyseessä ei ole enää herätysliike.
Rauha ja Toivo ovat heille vieraassa maailmassa Vantaalla, totta. Mutta heidätkin on toivotettu tervetulleiksi herättäjäjuhlille. Eikä sitä kutsua ole tapana perua. Tänne mahtuvat niin city-körtit kuin synkistelijätkin. Jos Rauha ja Toivo olisivat juhlien ainoat mannekiinit meillä olisi todellakin syytä huoleen. Aika näyttää, mitä muita ilmestyy, mutta ei tietenkään maskotteina.
Tämä palaute on meille tervetullut muistutus siitä, että pitää esitellä Vantaata Rauhalle ja Toivolle ja heitä vantaalaisille. Seinäjoen Siwan ovenpieli olisi kyllä aika tylsä paikka, vaikka väkeä kulkeekin paljon ohi.
Heikki Leppä, Vantaan herättäjäjuhlien pääsihteeri
Linkki Hannun blogiin: https://www.kotimaa.fi/tummaa-kansaa-menneesta-maailmasta/
Kun näin Toivon ja Rauhan ensimmäistä kertaa niin mieleen tuli ajatus (tai pikemminkin tunne), että ”tosi perinteisiä ja söpöjä körttiläisiä ja suomalaisia hahmoja”. Ainakaan minulle ei tullut mieleen synkistely, vaan
Maskotit ovat maskotteja eikä niiden kautta välity ”körttiläisyyden koko kuva”. Koko kuvaan liittyy paljon muutakin. Näistä maskoteista välittyy kuitenkin jotain körttiläisyyden ja myös suomalaisuuden historiallisesta jatkumosta, kansanluonteesta, habituksesta, juurista jne. Monet ensimmäisistä körttiläisistä pukeutuivat tällä tavalla ja olivat Toivon ja Rauhan oloisia, näin arvelen. Ne eivät siis kerro kaikkea perinteisestä suomalaisuudesta, körttiläisyydestä tai kansanluonteesta mutta ne kertovat jotain näistä asioista.
Minusta on ihan paikallaan että nämä ensimmäisten körttien oloiset hahmot ovat modernissa urbaanissa maailmassamme pidettävien Herättäjä-juhien maskotteja. Jotenkin ne tuntuvat luontevammilta maskoteilta kuin jos olisivat vaikkapa Lady Gagan tyylisiä 🙂
Sarille: kukaan ensimmäisistä körteistä ei pukeutunut Rauhan ja Toivon tapaan. Ns. körttipuku tuli vasta myöhemmin kuvioon mukaan 1800-luvun puolivälissä. Esim. Pohjanmaan pappisjohtajat Jonas Lagus ja Nils Gustaf Malmberg vastustivat pitkään körttipuvun, käyttöä.. Kainuussa sitä ei käyttänyt kukaan missään vaiheessa.
Minulle tulee mieleen Juhani Ahon romaani ”Rautatie” kun katselen Toivon ja Rauhan habituksia.
Tuli joillekin muillekin… 😉
Ihan vaan tiedoksi, että Myyrmäkeen mennään I ja P junalla. Lentoaseman kautta. Ja sähköllä. Juhani Ahon Rautatie jäi höyryämään Lapinlahdelle.
Ja Sari, mistä Lady Gaga tähän ilmestyi. Kyllä minulle riittäisi vaikkapa Jaska Löytty ja Kaija Pispa kuvaamaan maskotteina tämän päivän körttejä.
Hannu,
olet oikeassa, myös Jaska Löytty ja Kaija Pispa olisivat hyviä. Mutta myös nämä Juhani Ahon ”Rautatien” mieleen tuovat perinteisen körtin ja suomalaisen oloiset hahmot ovat mielestäni hyviä. (hyvä huomio Salme Kaikusalolta tuo Juhani Ahon Rautatie).