Nykyaikana kirjoitetaan ja puhutaan paljon seksistä. Usein provosoivasti, joskus myös asiallisesti, hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Anna-lehdessä toimittaja Maria Veitola totesi hiljakkoin, että hän on nyt 42 vee ja seksi maistuu nykyään hänelle tähänastisen elämän parhaalta. Toisen näkökulman aiheeseen toi tuoreessa haastattelussa esille Kauko Röyhkä todetessaan, että seksistä puhuvat miehet leimataan helposti irstailijoiksi. http://yle.fi/uutiset/kauko_royhka_seksista_puhuvia_ja_kirjoittavia_miehia_leimataan/8703590
Onko seksistä puhuminen naisten etuoikeus? Pitääkö miesten tyytyä keskinäiseen hehettelyyn ja seksuaalisesti viriilin esittämiseen sisäpiirin kaveriporukassa. Epäilen kyllä, että jos se on ainoa hyväksyttävä tapa miehelle puhua seksistä, niin taitavat sukupuolikäyttäytymisen stereotypiat vain vahvistua.
Silloin tällöin ihmisyhteisössä on kuitenkin pakko puhua asiallisesti seksistä. Se voidaan jättää ammatti-ihmisille, eli lääkäreille, seksuaaliterapeuteille ja muille terveyden ja ihmissuhteiden asiantuntijoille. Asiallinen tieto on hyväksi, mutta kolikon toinen puoli on se, että seksipuheeseen voi tulla kliininen sävy. Tämän välttääkseni voinen toimia omien tuntemusteni asiantuntijana ja puhua seksistä yksinkertaisella tavalla.
Lähestyn pikku hiljaa kuuttakymppiä ja elän rakkaani kanssa seksuaalisesti hyvin tasapainoista elämää. Nuorena kaveriporukassa oli kiusaus esittää jotain, vaikka seksiin liittyi paineita, epäonnistumisia ja nöyryytyksiä. Nykyään seksi on minulle puhtaasti hellyyttä, läheisyyttä, ja iholla oloa. Suorituspaineita ei ole. Myönnän, että hyvällä seksillä on suuri merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Itsetunnolle tekee hyvää haluta ja olla haluttu, voida sekä antaa että saada. Nehän ovat myös laajemmassa merkityksessä sosiaalisen elämän peruspilareita.
En halua tällä masentaa heitä, jotka kokevat, ettei heillä ole hyvää seksiä. Omien kokemusteni perusteella kuitenkin uskon, että jokaisella on mahdollisuus hyvään seksiin elämässään. Ilman suoritus- ja kyvykkyyspaineita.
Olipa mukava kirjoitus!
Kiitos, Sari.