Juha Heinilä pyysi minua kirjoittamaan blogin hyvästä ruokavaliosta. Pyyntö jäi mietityttämään, koska en tiedä sellaisesta juuri mitään. Sen sijaan olen oppinut nyt jotain hyvästä elämän laadusta. Siihen olen viime vuodet pyrkinyt ja havainnut elämäni laadun paranevan vuosi vuodelta. Hyvä ruokavalio on varmaan tarpeellinen, mutta ei se yksin tuo tullessaan hyvää elämää. Tarvitaan paljon muutakin ja olen havainnut sen muun mukaan saamisen olevan paljon helpompaa, kuin aiemmin oletin.
Sain käsiini kirjan ”Älykäs suolisto” ja opin ettei keho tarvitse lainkaan sokeria. Joten lopetin se käytön. Opin kirjasta, että painon pudotus onnistuu vain jos alentuneen painon onnistuu pitämään alhaalla vähintään puoli vuotta. Sillä kehossamme on järjestelmät, jotka huolehtivat siitä että paino pysyy siinä missä se on. Jos siis onnistuu pudottamaan painoa 5 kg, niin tuo järjestelmä pyrkii hoitamaan painon takaisin entisiin lukemiin.
Niinpä on tärkeä kuunnella kehoa. Paastosin hiukan. Sen verran että aloin kokea nälän tunnetta. Sitten pidin nälkää yllä. Söin vain sen verran että pystyin hyvin toimimaan, mutta en kuitenkaan kadottanut nälän tunnetta ja painosta katosi nopeasti 10 kiloa.
Leikkauksen jälkeen sain ohjeen tehdä pieni jumppa lantionpohja-lihaksille päivittäin. Aloin tehdä sitä ja lisäsin siihen muita liikkeitä. Näin sain aikaiseksi päivittäisen aamujumpan. Jollaista en ole älynnyt koskaan aikaisemmin ryhtyä tekemään. Lattialle on helppo laskeutua ja ylös nousu on yhtä sujuvaa. Tasapaino ja lihaskunto paranee päivä päivältä. Samalla hyvä olo.
Paras työskentelyaikani on varhainen aamu. Aikaisin en herää, jollen käy aikaisin nukkumaan. Unirytmin sekä syömisen säännöllisyys on yksi hyvän elämänlaadun avaimia. Sokerin syönnin lopettaminen ei merkinnyt sitä että orjallisesti sitä noudattaisi. Syön vähän kaikkea, mutta yleensä vältän makeita. Hyvään elämänlaatuun kuuluu myös vapaus tehdä ja olla tekemättä.
Joten mitään hyvää ruokavaliota en ole itselleni rakentanut, enkä sellaiseen aio edes pyrkiä. Sen sijaan pyrin syömään monipuolisesti. Sillä suolistoni bakteerikannat ovat siitä hyvillään. Niillä on nykytiedon mukaan hyvin suuri vaikutus siihen miten hyvä elämänlaatu meillä on.
Hämmästyttävää on ollut havaita miten luonnolliseen elämänrytmiin palaaminen onkin tie hyvään elämään. Pienillä lapsilla se rytmi on luonnostaan ja siksi hekin ovat täynnä iloa ja onnellisuutta. Heti herättyään ovat täynnä tarmoa. Syövät kun on nälkä ja lopettavat, kun ei enää ole. Nukkuvat kun väsyttää ym.
Kiitos blogistasi, Pekka. Siinä on paljon asiaa. Kun vatsa toimii hyvin, niin silloin on tehnyt jotain oikein. Tarvitsemme energiaa joko sokerista tai rasvasta. Monella on rasvan varavarasto omassa kehossaan. Jos energiaa ei tule muusta, niin silloin rasva palaa kehostamme. Riittävä yöuni on tärkeää, jolloin elimistö saa tarvitsemaansa lepoa. Ulkoilu sopii hyvin terveeseen elämään.
Sokeria ihminen ei tarvitse ollenkaan. Se ja vehnäjauho aiheuttaa tulehduksellisen tilan ruumiissa ja on syypää rasvamaksan muodostumiseen. Sokeri on syypää hammasmätään. Rasvaa kannattaa syödä vähän, mieluummin öljyjen muodossa (ei kookosöljy). Energiaa saa laadukkaista proteeneista ja kananmunasta (ei joka päivä). Täysvilja, juurekset ja vihannekset ovat ruokavalion perusta. Juustoa ja muita maitotuotteita silloin tällöin.
Kiitos Juha. Keho valmistaa tarvittavan sokerin syömästämme ruuasta. Syömämme sokeri tulee joko ihon hikirauhasten, korvavaikun ym kautta pois. Osa sitten muodostaa haitallista rasvakudosta, joka on syöville hyvää kasvualustaa. Lisäksi tietyt suolistobakteerit ”pyytävät” sokeria lisää. Hiirikokeilla on saatu tuloksia, että keinotekoisesti makeutettua juomaa juoneet hiiret söivät 30 % enemmän. Itse olen siirtynyt pääasiassa veden juomiseen.
Ohhoh. Näköjään sokerittomat limut ovat myös epäterveellisiä. Vaimoni käytti joskus steviaa makeutukseen. Se on erittäin makeaa, mutten tiedä onko siinä haittavaikutuksia.
Kiitosta, hiukan jatkan, nuorena hankittu rasvasolujemme aktivoituminen kehossamme on asia mistä ei liikaa puhuta.
Asia tarkoittaa näiden solujen vastaanottavuutta kun niitä rasvalla ja suolalla houkuttelemme.
Asiasta pitäisi keskustella enemmän, mutta näinhän ketään herkkujen tarjoajaa emme halua loukata.
Kumma kun lääkärimmekään eivät valaistua sanaa sano yhdestä oleellisimmasta asiasta.
Hyvää elämää tavoitellessa kannattaa unohtaa täydellisyyteen pyrkiminen. Se on trassaavaa. En tiedä makeutusaineista ja niiden vaarallisuudesta paljon mitään. Ainahan niitä jossain määrin on kaikessa, mitä on prosessoitu. Tärkeäpää on syödä monipuolisesti ja näin saada laaja kirjo eri suolistobakteereita tekemään omaa työtään suolistoon. Mitä laajempi kirjo , niin sitä parempi. Näin voi torjua monia sairauksia. Syön perunat kuorineen ja mm. kotimaiset omenat kokonaan. No sen kannan jätän sentään syömättä. On hyvä syödä myös jotain joka ei vatsassa sula.
Ylimääräisen sokerin syönnin lopettaminen teki hienhajuni paljon vähäisemmäksi. Aiemmin blogien kirjoittamisen jälkeen vaimon piti välillä tuulettaa.
En ole koskaan ollut kiinnostunut liikunnasta, tai mistään urheilusta. Syynä kai lapsuuden huonot kokemukset. Viitisen vuotta sitten saimme kutsun Seniorikuntosalin laite ohjaajiksi. Heinolassa avattiin Terveyskeskuksen alakertaan yli 70v. ilmainen kuntosali. Olimme siellä opastamassa laitteiden käyttöä kerran viikossa. Toisia opastajia oli alkuun muina päivinä. Näin saimme alkuun myös oman säännöllisen kuntosalilla käynnin vaimon kanssa. Voimat ja varsinkin liikuntakyky alkoi huomattavasti parantua ja se loi motivaatiota hoitaa kuntoa vielä lisää.
Terveyskeskus oli mainio sijoituspaikka, sillä sinne oli helppo tulla tutustumaan. Monille yli 70v. kuntosalitoiminnasta on aivan väärä mielikuva. Uskotaan että se on heidän voimavaroilleen aivan liian raskasta ja ylivoimaista. Monille olikin yllätys, kun he saivat huomata ettei asia ole niin. Painot sai laittaa niin pieneksi, kuin halusi. Jos kotona kykeni keittämään kaurapuuron, niin selvisi kuntosalin laitteista aivan hyvin. Niinpä oli niitä jotka yli 70 v. löysivät ensi kertaa elämässään oman kunnon hoitamisesta iloa ja hyvää oloa.
Seiorikuntosali oli myös sosiaalinen tapatuma. Saimme toinen toisiltamme paljon vertaistukea kunnon ja monien muidenkin elämän ongelmatilanteiden hoidossa. Omasta syövästäkin oli helppo puhua ihmisille, jotka niitä itse sairastivat. Syntyi hyviä ystävyys-suhteita. Oli tosi virkistävää kohdata näitä ihmisiä kuntosalilaitteiden ääressä. Sote vain sai aikaan sen, että seniorikuntosali siirrettiin pois terveyskeskukselta säästösyistä. Nyt se toimii uimahallin alakerrassa jonne ei keskustassa asuvat rollaattorin kanssa kulkevat vanhukset tule. Samalla katosi se mahdollisuus jakaa elämän iloaja murheita uudessa paikassa. Sillä siellä emme enää olleet vertaisryhmässä, joka olisi ollut tukemassa
haparoivia askelia parempaan elämään.
Hyvän elämän resepti on kovin yksikertainen. Pyri vain pikkuhiljaa yhä parempaa ja huomaan kuinka hyvinvointisi lisääntyy.
Se luo motivaatiota tehdä jotain pientä lisää. On olemassa aivan luonnollinen elämän rytmi. Sen löytäminen ja sille tilaa antamalla hyvä elämä konkretisoituu. Pienillä lapsilla se on luonnostaan, mutta olemme sen hukanneet. Eläkeläisenä olen havahtunut siihen miten työelämä loi minulle oman rytminsä.
Työssä ollessa oli sopeuduttava työn vaatimaan rytmiin.
Aamulla väsyneenä heräsin kellon soittoon ja aloin orientoitua päivän kiireisiin. Kahvi ja ruokatauot rytmittivät työpäiviä. Sitten väsyneenä kotiin ja TV:n ääreen sohvalle. Siinä sitten ajatuksia sai pois työkuvioista ja nukahti. Yöllä sitten kömpi omaan sänkyyn.
Eläkkeelle jäätyäni työ ei enää rytmittänyt päivää. Mitään rytmiä ei enää ollut. En osannut arvata miten paljon rytmin puuttuminen elämästä vaikutti hyvinvointiini. Joku on kuvannut tilannetta vapaaksi pudotukseksi jossa mistään ei saa kiinni. Asiat jotka ennen täytti mielen ja kiinnostuksen kohteet eivät enää kiinnostaneet. Tarmo katosi ja merkitys päiviltä.
Enää ei aina muista onko viikonloppu vai arki. Oma rytmi piti löytää ja sen löytäminen toi korjausta koko elämään.
Tässä pitää näköjään keskustella itsensä kanssa. Tiedän kyllä omasta kokemuksesta, ettei aihe jostakin syystä kiinnosta. Minunkin piti elää näin vanhaksi, että sain omaksua tieto tästä. Aki Hintsan kirjojen lukeminen avasi omia silmiä. Varsinkin se että maailman suuret johtajat ja päämiehet ovat alkaneet opetelemaan Hintsan luomia menetelmiä. Nuo menetelmät eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, joka olisi täysin meidän ulottumattomissa. Hankaluutena on ainoastaan se että ihminen on perusolemukseltaan mukavuudenhaluinen ja laiska. Hyvään elämään kun pitää pyrkiä ja laiskuus toimii tehokkaasti kaikkea hyvän elämän saavuttamiseen tarvittavia toimenpiteitä vastaan.
Monet sortuvat laihdutuskuureille. Kuvitellen niistä saavansa tarvittavan avun. Jotkut jopa suostuvat maksamaan niistä pitkän pennin. Hetki sitten iloitaan ja muille kerrotaan, kuin hyvin kuuri on onnistunut. Seuraavassa hetkessä havaitaan painon nopeasti palanneen entiselleen. Vain hyvin harvat onnistuvat. Miksikö ? Siksi että kehossamme on luodut järjestelmät joiden tehtävänä on painon pitäminen vakiona. Mikäli näiden järjestelmien olemassaolosta ei tiedetä , tai ei välitetä, niin laihdutuskuuri on epäterveellinen tapa hoitaa terveyttä. Järjestelmät toteavat uuden painon oikeaksi vasta noin puolenvuoden kuluttua. Vasta sen jälkeen paino ei pyri enää palaamaan takaisin. Muutama kilo palaa silti.
Toiset hankkivat kuntopyörän olohuoneen nurkkaan ja muutaman kuukaudenkuluttua vievät sen kirpputorille. Miksikö. Vain siksi että olemme perusluonteeltamme laiskoja. Emme halua suostua kurinalaisesti tiettyyn aikaan päivästä ajamaan tietyn matkan.
Moni haluaisi hyvän unirytmin ja hyvät yöunet. Illalla tulee myöhään kuitenkin ne parhaat elokuvat. Niitä ei malta olla katsomatta. Mainokset saavat veden kielelle ja askeleet vievät jääkaapille.
Olemme niin mukavuudenhaluisia, että toimimme monissa asioissa juuri päinvastoin kuin silloin jos oikeasti tavoittelisimme hyvää elämää.