Hyvä veli [Jouni Turtiainen], kirjoituksessasi nostat esiin lähinnä kaksi kysymystä. Toinen niistä käsittelee julistustyön ja kehitysyhteistyön suhdetta lähetystyössä. Lähetysseurahan jakaa sen meidän kirkkomme ja laajan ekumeenisen yhteisymmäryksen, että lähetystyö on evankeliumin julistusta ja lähimmäisen palvelua. Evankeliumin julistuksella on erilaisia muotoja, samoin lähimmäisen palvelulla, kuten hyvin kaikki tiedämme. Lähetysseuran ulkomaiseen työhön lähetettävät jakautuvat periaatteessa kahteen ryhmään: osa lähtee kirkolliseen työhön, osa kehitysyhteistyöhön. Kirkollisen työn rahoittaa Lähetysseura kokonaisuudessaan, kehitysyhteistyössä osan rahoittaa ulkoministeriö. Kaikki Lähetysseuran työhön lähetettävät kuitenkin siunataan työhönsä, johon he ovat saaneet kutsun Jumalalta. Heille etsitään myös seurakuntien tukea, jotta he voivat olla tietoisia esirukouksesta heidän puolestaan. Ulkoministeriön varoja ei saa käyttää kirkolliseen työhön, mutta kehitysyhteistyössä oleminen ei tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi kieltä uskonnollinen vakaumuksensa tai että hän itse ei saisi osallistua muutoin uskonnolliseen toimintaan. Tämä periaate koskee kaikkia ulkoministeriön kanssa yhteistyössä olevia järjestöjä. Hyvä, että otit esille tämän asian, koska tässä on liikkellä paljon väärinkäistyksiä
Toinen aiheesi käsittelee sitä, miten Lähetysseura toimii yhteistyössä kumppaneidensa kanssa eri alueilla. Kumppaneiden määrä on kaiken kaikkiaan n. 90. Suurin osa niistä on kirkkoja tai kirkollisia toimijoita. Lisäksi Lähetysseura on perinteisesti toiminut joissakin tapauksissa myös itsenäisesti. Joissakin tapauksissa jokin yhteistyökirkkomme ei ole voinut hyväksyä lähettämäämme pappia oman kirkkonsa työhön (esim. jotkin kirkot, jotka eivät hyväksy naispappeutta). Tämän ei ole kuitenkaan katsottu olevan esteenä ao. työntekijän lähettämiselle.
Esillä olleessa tapauksessa on edetty kaikissa vaiheissa normaalilla tavalla ja kumppaneiden kanssa on määritelty, millaisessa työssä he tulevat toimimaan. Ulkomainen kumppanihan ei voi vaatia kenenkään kohdalla sitä, että heidän lähettämänsä työntekijä on hyväksyttävä. Syitä tähän voi olla hyvin erilaisia. Sellaisia tilanteita minun tietääkseni ei ole tullut koskaan vastaan, että kumppanimme eivät haluaisi meidän lähettävän jotakin ihmistä mihinkään työsuhteeseen. Nytkään tietooni ei ole tullut tällaista.
Lähetysseuran johtajana olen jo vuosia sitten kertonut Luterilaisen maailmanliiton kokouksissa kumppaneillemme, millainen on suomalainen lainsäädäntö ja mitä se edellyttää Lähetysseuralta. Olen myös kertonut, että ketään ei velvoiteta ottamaan omaan työhönsä sellaista henkilöä, jota eivät halua. Tähän ei ole kukaan tai mikään kumppaneistamme ilmaissut vastalausetta.
Lähetystyössä on kysymys Kristuksen maailmanlaajan kirkon yhteistyöstä, jossa joudutaan kohtaamaan yhteistyökumppaneiden erilaisuus. Meillä kaikilla on sellaista, mikä vaatii kohtaamisessa keskinäistä kunnioitusta ja toinen toisensa ymmärtämisen halua voidaksemme palvella Kristusta niin kuin hän meiltä edellyttää.
Lähetysterveisin Luterilaisen maailmanliiton neuvoston kokouksen keskeltä
Seppo Rissanen
Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja
Kiitos Seppo Rissaselle kovasti asiallisesta vastauksesta Jouni Turtiaisen blogi-kirjoitukseen ”Hyvä veljeni, Seppo Rissanen” . Kirjoitin äsken aika pitkän kommentin Turtiaisen blogin kommenttiosuuteen. Se sopisi tähänkin ja jos joku on kiinnostunut, sen voi lukea sieltä.
Olen itse ollut järkyttynyt siitä, miten voimakasta ja laajaa homoseksuaaleja syrjivät asenteet (mm. heidän työsyrjintänsä kannattaminen) on Suomen kirkossa ja sen seurakunnissa. Nämä keskustelut – ja myös SLS:n kokouksen äänestystulos – kertovat tästä.
Sari,
Tuskinpa siitä tarvitsee olla kovin järkyttynyt. Homoseksuaalisuus on hyvin jakava aihe – missäpäin ilmansuuntaa tahansa. Erityisesti kirkossa ja eri kirkkoperheissä asia on vaikea, arka ja teologinen.
Kiitos Sepolle asiallisesta vastauksesta. Tosin substanssin osalta tässä ei ollut minulle ainakaan mitään uutta. Toki tiedän, kuinka kehitysyhteistyöhankkeet ovat osa kaikkien lähetysjärjestöjen toimintaa. Olen itsekin ollut lähetysjärjestön palveluksessa, tosin sillä evankelioimistyön puolella.
Varsinainen pointtini oli kuitenkin muualla: SLS:n budjetista jo nyt kehitysyhteistyöhankkeet muodostavat neljäsosan, ja se on ollut koko 2000-luvun ajan kasvussa. Tällä valtion rahoituksella voidaan jo nyt kattaa lähes kaikki SLS:n henkilöstökulut (ainakin v:n 2012 toimintakertomuksen mukaan).
Mielestäni tämä trendi kertoo yhä kasvavasta riippuvuudesta valtion rahoituksesta. Samalla se kertoo siitä, että lähetystyöhön siunattaville (jotka siis lähetetään varsinaisesti kehitysyhteistyöhankkeisiin) jää yhä pienenevä tila varsinaiseen julistustoimintaan. Siis siihen työhön, jota jo Jeesuksen lähettämät apostolit tekivät.
Tästä viestistä olen huolissani: seurakuntien lähetysihmisille evankeliumin julistaminen sanoin ja teoin on ollut suurin motiivi myös SLS:n työn tukemiseen. Heille viestisi on valitettavasti vain virkamiehen kapulakieltä, jolla toistetaan hallinnollisia periaatteita. Ne eivät suoranaisesti vakuuta ketään eivätkä houkuta tukemaan SLS:n työtä.
Kaikesta huolimatta, me haluamme siunata SLS:n työtä ja rukoilla kaikkien sen työntekijöiden ja lähettien puolesta.
Veljellisesti, Jouni
Ei hyvä ihme. Hoitakoon valtio itse omat projektinsa. Ei niihin ainakaan seurakuntien verovaroja sovi sotkea.
Osmo hei. Valtiolla ei ole yhtään omaa projektia… Kehitysyhteistyössä on kymmeniä erilaisia järjestöjä, uskonnollisia, poliittisia ja epäpoliittisia ehkäpä toteuttamassa ”laupiaan samarialaisen” opetuksia.
Kaikkien on hoidettava omarahoitteiseti ainakin tuo 15% Sairaaloiden, koulujen ym rakentamisesta ja ylläpitämisestä….
Erkki Kivisara. Ai jaa. No miksi valtio sitten maksaa 85 % jonkin uskonnollisen järjestön rojektista?
Etiopian kirkon lähetyksen ja teologian osaston johtaja Yonas Yigezu sanoi hiljattain Kotimaalle: ”Homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan syntiä. Älkää Suomessa siunatko homosuhteita, älkää vihkikö avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja”
Täällä lännessä joillakin tahoilla olisi oppimista etelän kasvavien kirkkojen asenteesta ja Raamatun kunnioituksesta!
”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun polullani.” [Ps. 119:105]
Hei Seppo Rissanen, kaikki hyvänmielenkortit taisivat mennä korttikampanjassa Irja Askolalle. Olen ajatellut lämmöllä sinua ja luotsaamaasi järjestöä. Voimia ja siunausta!
Sari R-L,
kategorisesti esität, että kyse on perimmältään homoseksuaaleja vastustavista asenteista ja unohdat ja/tai vääristät kirkon todellisen mission. Mikä se on? Jouni Turtiainen on sen erinomaisesti selittänyt vastatessaan mainitsemaasi kommenttiisi.